torstaina, elokuuta 06, 2009

Marjastusta ja pyöräilyä


Kuva: Kikka vielä hereillä.
Kuva: Kikka nukkuu...
... kun Wilma ja ...
... Ihkudaa vahtii.
Kuva: Variksenmarjoja.Kuva: Ihkudaa odottaa kepinheittoa.
Kuva: Jossain pärskeiden keskellä Ihkudaa.
Kuva: Ihkudaa ja piiiitkä keppi.
Kuva: Aseman kauneuspato ilta-auringossa.
Keskiviikkoaamu alkoi päivitysten teolla ja sitten maastouduimme metsään marjastusreissulle. Olen usein kuullut kehuttavan variksenmarjamehua hyvän makuiseksi ja koska nyt on todella hyvä paljon variksenmarjoja päätin keskittyä niiden keräämiseen.
Menimme metsään eri paikasta kuin aiemmin, kuitenkin lähelle meidän vakiopaikkaa. Keräsin ensin toiseen ämpäriin mustikoita ja sitten siirryttiin vakio marjastuspaikkaan. Jätin kaikki ylimääräiset vermeet hyvin muistettavaan paikkaan ja koirien popsiessa mustikoita keräsin variksenmarjoja. Poimuri jäi kotiin, mutta variksenmarjoja on helppo poimia käsin. Marjoja on nyt niin paljon, että sain välillä istahtaa ja riipiä marjoja kaksin käsin. Olin hakenut netistä tietoa variksenmarjoista ja se on hyvin terveellinen marja.
Sää oli tosi lämmin ja alun itikkaparven jälkeen itikat häipyi ja sai marjastaa rauhassa käsivarret paljaana. Koirat söi aikansa mustikoita vatsansa täyteen, sitten itsekukin haki varjoisan mättäänkolon ja kellahtivat makuulle.
Olimme suojaisessa paikassa, jonka reunamalla on polku. Jossain vaiheessa parrat vainus liikkujia, ennenkuin itse kuulin mitään ääniä. Koirista on tosi paljon "hyötyä" marjametsässä. Itse voi keskittyä marjastamiseen, parrat pitää huolen vartioinnista. Koirat ilmoitti haukahduksin, että ovat vaistonneet liikkujat ja makuulla ollessaankin seurasivat haju/ääni viestejä. Koirien haukahdus ilmoittaa myös liikkujille, että metsässä on muitakin ja tietävät kiertää paikan. Partojen pitäessä vahtia Kikka nukkui sikeästi mättäikössä... sitä ei juuri ympärillä tapahtuvat asiat hetkauta, pääasia on että minä olen näköpiirissä ja lähellä. Jossain vaiheessa myös Ihku nukkui pitkinpituuttaan mättäällä, Wilma ei moiseen lepsuiluun sortunut.
Poislähtiessä annoin koirille tehtävän "etsi kuppi", jonka sijainnin itse tiesin. Ihkudaa juoksi empimättä paikkaan, jonne olin jättänyt koirien vesikupin ja muut vermeet. Palkitsin Ihkun kourallisella mustikoita. Sitten Ihkulle tuli kyllä pieni hassi, se lähti suunnistamaan autolle sitä reittiä josta olimme tulleet. Wilma valitsi polulla suunnan, jota pääsi suoraa reittiä autolle. Kun Ihku huomasi, että muu lauma seuraa Wilman valitsemaa suuntaa se tuli vauhdilla perässä. Uskon, että myös Ihku oppii aikaa myöten suunnistamaan ns. suorinta reittiä autolle niinkuin Wilma, hätätilanteessa ei kyllä haittaa jos koira osaa suunnistaa autolle ns. "takajälkeä".
Metsälenkeillä ollessa, kun pitää lähteä suunnistamaan autolle olen sanonut koirille "missä auto". Siinä ne pikkuhiljaa oppii, että autolle ollaan menossa. Koirilla on älyttömän hyvä suuntavaisto. Wilmaa ei harhauta mikään, vaan se tietää oikean suunnan poikkeuksetta.
Illalla lähdin Ihkun kanssa pyörälenkille ja nyt paineltiin sitten "aseman lenkki" pidennettynä. Kävin pyöräreissulla kaupassa, sitten jatkoimme matkaa asemalle ja Ihku pääsi uimaan aseman sillankorvaan maisemointipadon yläpuolelle. Ihku oli malttamaton jatkamaan matkaa kun huomas, että en heitä enään keppiä veteen... minä olisin voinut istua rantakivellä vaikka pidempään. Paluumatkalla Ihkulla oli vielä virtaa vaikka muille jakaa, joten poikkesimme altaalle. Siellä Ihku sai formuloida vapaana, kun kalastajia ei ollut rannoilla.
Kotiin päästyä odotin Ihkussa näkyvän edes vähän väsymyksen merkkejä... mutta mitä sitä turhaa. Vaikka takana oli monta tuntia metsässä ja ainakin 14 km pyörälenkki, ei väsymyksestä ollut tietoakaan.
Pyöräilyä Ihkun kanssa seuraavan kerran vasta ens viikolla. En halua että sen anturat kuluu puhki.
Puhdistin illalla marjat, mustikat pakkaseen ja survoin variksenmarjat. Nyt variksenmarjat ovat viinihapolla ja vedellä höystettynä ämpärissä. Parin päivän kuluttua siivilöin seoksen, lisään sokerin ja sitten pääsee ihan itse maistelemaan mehua... onko se hyvää.
Jos maku miellyttää laitan suraavan mehusatsin pakasteeseen ja kokeilen, säilyykö mehu sillä tavoin.
Tänään olisi tarkoitus ensin laittaa tummennukset auton takasivuikkunoihin ja sitten varmaan suunnistamme metsään mustikoita poimimaan. Jossain vaiheessa pyöräilen Martan luo ja Pekkakin pitäisi hakea illalla Oulusta... sit taitaa päivä olla putkessa.
Madonna-kuume on vallannut Suomen.. voi voi... just radiossa joku Madonna fanaatikko kertoi, ettei kukaan voi olla kunnioittamatta tai kuuntelematta Madonnaa. Siinä kaveri erehty. Minä voin ja uskon että meitä on muitakin. Mua ei ole koskaan hetkauttanut mitenkään Madonna tai edesmennyt Michael Jackson - en vain pidä heidän musiikista. Minä keski-iän ylittänyt uskoisin, että molemmat edellämainitut ovat keski-ikää lähestyvinen suosikki. Tietty faneja löytyy kaikista ikäluokista, mutta ei ainakaan meikäläiseen tee mitään vaikutusta.
Tosifaneille konsertti on tietty ikimuistoinen tapahtuma - hyvin muistissa Rollareiden konsertti ja ne elämää suuremmat muistot kantavat kauan ja pitävät päätä pinnalla huonoina päivinä, vaikka pientä sadattelua voi kuulua kun Visalasku napsahtaa maksettavaksi.
Toivottavasti viikonlopun suunnitelmat onnistuu, tiedossa olisi vieraita ja aktiviteettia koirarintamalla, Pekka saa myös ehkä saunantekokaverin. Ihku saa källäillä nyt pari päivää marjastusreissulla - viikonlopulla, jos hyvin käy on vuorossa aivan eri aktiviteetit. Vähän vaihtelua tähän normipäivään.
Aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää.

Ei kommentteja: