Neljä viikkoa sitten Wilman kynsiä leikatessa en huomannut mitään poikkeavaa. Viikko sitten kynsien leikkuun yhteydessä huomasin että viimmeksi leikatun kannusvarpaan paikalla oli pienen kolikon kokoinen karvaton alue - kuin paksuuntunutta ihoa. Puristelin ja painelin aluetta ja Wilma ei reagoinut siihen mitenkään. 6.9.2011 iltapäivällä huomasin, että Wilma oli nuollut aluetta ja sen keskeltä pilkisti kirkkaan valkoinen liuskamainen säie. Desinfioin heti alueen ja laitoin siihen siteen, annoin särkylääkkeen ja soitin eläinl.asema Akuuttiin, jotta saisin jutella Wilman leikanneen eläinlääkärin Tiinan kanssa. Minulle kerrottiin että Tiina ei työskentele enään Akuutissa. Soitin heti seuraavana aamuna Iin eläinlääkärille, puhelimeen vastasi avustaja joka kertoi että Iissä päivystää nyt eläinlääkäri joka hoitaa neljän kunnan kiireelliset tapaukset. Avustaja pyysi kertomaan millainen tapaus on kyseessä ja kysyi kuinka nopeasti pääsen tuomaan Wilman, jos el.lääkäri päättää ottaa Wilman vastaan - lupasin olla paikalla viidessä minuutissa. Koska Wilman pääsy Iihin lääkäriin oli epävarma, varasin Akuutista el.lääkäriajan jonka sain iltapäiväksi samalle päivälle.
Puheluiden jälkeen otin Wilman mukaan ja lähdin ostamaan Apteekista sidetarpeita ja menimme vanhan ystävän Martan luo, jossa oli tarkoitus vaihtaa side.
Ennätimme sisälle Martalle, kun avustaja soitti, että eläinlääkäri ottaa Wilman vastaan Iissä.
Luojalle kiitos en ennättänyt vaihtaa itse sidettä, sillä järkytys oli melkoinen kun eläinlääkäri aukaisi siteen. Kipeä alue oli muuttunut isoksi paiseeksi josta pulppusi mustaa verta sitä painellessa ja puristaessa. Olin järkyttynyt. Paiseesta tuli lumivalkoisia säikeitä sekä rustomaisia palasia ja "koteloitunutta mätää". Vaikka el.lääkäri sanoi että kaikki paiseesta tullut oli mätää en yhdy täysin häneen, sillä minusta noi lumivalkoiset liuskamaiset, taipuisat "jutut" oli ihan eriä kuin rustomaiset ja muut vaaleat klöntit ja palaset.
Minusta noista lumivalkoisista liuskamaisista tuli heti mieleen jänne. Mene ja tiedä, eläinlääkäri sai paiseeseen viisi reikää, joista osa oli toisiinsa yhteydessä... kun ruutas laimennettua betadinea, liuos tuli useammasta reijästä ulos... avustaja, minä ja eläinlääkäri saimme välillä kaikki liuossuihkeen päällemme. Wilma joutui kärsimään pitkään kivuliasta käsittelyä, kun el.lääkäri puhdisti paisetta, teki reikiä siihen ja napsi pinseteillä paiseesta tulevia palasia. Hän sanoi Wilman paiseen olevan hänen tähän astisen uran pahin.
Eläinlääkärin päätelmä oli että paise johtui "vieraista esineistä" - ei poistetusta varpaasta. Mene ja tiedä, olen kyllä skeptinen asian suhteen vaikka kasvaimen näköistä ei paiseesta löytynytkään.
Hoito-ohjeet; siteen vaihto kaksi kertaa vuorokaudessa, suihkutus, huuhtelu laimennetulla betadinella ja tuuletus ilman sidettä. Lääkkeeksi määrättin Kefavet 500mg (44 kpl) ja kipulääkkeeksi Rimadyl 20mg purutabletteja. Eläinlääkäri pyysi ottamaan 3-4 pvän kuluttua yhteyttä jos tulehtuneessa alueessa ei ole paranemisen merkkejä, lopputarkastus ennen antibioottikuurin loppumista ja kunhan tulehdus on parantunut (?). Hän puhui myös siitä, että voi olla että loppupeleissä alue joudutaan myös operoimaan että nähtäisiin mikä paiseen aiheutti.
Kun pääsimme lopulta Wilman kanssa kotiin, lääkkeet ja sidetarpeet ostettuna, Wilma oli tosi väsynyt käsittelyn jälkeen ja kävi heti nukkumaan. Minä pakenin marjaämpäreiden kanssa puolukkaan, omien sekasortoisten ajatusteni kanssa. En ottanut mukaan edes Ihqua tai Unskia. Pitkitin marjassa oloa, tuntui tosi vastenmieliseltä lähteä kotiin.
Yleisolotila on minulla yhtä järkytystä, jo pelkästä ajatuksesta ja tätä kirjoittaessa astmaoireet pahenee.
Wilma on soputunut hyvin hoitoihin, tuli jopa eilen vapaaehtoisesti jalan suihkutukseen - se on ollut Wilmalle vastenmielisintä. Olen kuivattanut aluetta myös hienolla sokerilla. Kefavet tabletit pitää laittaa kurkkun, ne ei mene minkäänlaisen herkun mukana. Rimadylliä Wilma ei suostunut pureksimaan kuin muutaman kerran ja nyt se ei kelpaa ollenkaan, joten olkoon ilman. Kolmena eka hoitokertana sain huuhtelulioksen ruutaamaan reijistä, sitten paise painuin ns. kasaan ja on edelleen paljon saman näköinen kuin kuvassa. Ensimmäiseen hoitoon tarvin henkistä tukea ja piti käydä tutun luona tekemässä hoito. Sen jälkeen olen pärjännyt yksin, vaikka aina ennen siteen aukaisua tuntuu ettei kädet tottele...
Yleisvaikutelmalta Wilma on pirteä, touhukas ja entinen oma itsensä. Protestoi tuuletusvaiheen pöntön pitämistä ja kiukkuisilla pään heilautuksilla etenee huushollissa, örisee ja ärisee ja vaatii herkkupaloja. Wilma osaa käyttää tilaisuudet hyväksi. Herkkuja on annettu runsaasti, sillä Wilma on aika pyöreä mummeli... ruoka-annoksia on jo pienennetty.
Olemme viettäneet kaverin kanssa grilliannoksen kera puolukan poiminnan päättäjäiset. Ei varmaan unohdu ikinä mahtavat marjamättäät keräsimme yhteensä n. 800 kg puolukoita. Opimme katsomaan "metsään puilta" ja löysimme uskomattomia puolukka-apajia - joko eksyen tai ihan päättelyllä - vaikka yleisesti puolukkasato jää Iin alueella surkeaksi. Marjareissut ovat olleet ikimuistoiset ja kaikkea on nähty ja koettu ja välillä raahattu marjaämpäreitä tiettömien taipaleiden takaa otsa hiessä henkihieverissä ja vannottu ettei enään ikinä... ja ei ku seuraavana päivänä taas metsään. Loppuaikoina meidän vauhti kyllä hiipui ja melkein pääosan vei mukaan otettavat eväät. Mättäällä istuen kahvikupposet pullan tai leivän kera auringon paistaessa, hiljainen metsä ympärillä... niistä sai voimia jatkaa. Meitä onnisti myös sään suhteen. Marjareissusta jäi muistikuvia, ei valokuvia... joita voi sit vanhainkodissa muistella ja jotka varmaan muistaa vaikka olisi vakavasti muistisairas. Siinä on henkilökunnalla pitelemistä kun yöastia kädessä olemme menossa puolukkaan.
Kiitos KAVERI mukavista marjareissuista ja ei ku ens vuonna uudestaan, jos henki vähänki pihisee. Meidän pitää valmentautua uuteen satokauteen paremmin, ettei jännetupen tulehdus iskis kuten nyt... on se sen verran kipeä ja hankala poimuria heilutellessa.
Heräsin muuten tänä aamuna kuin Liisa ihmemaassa... mikä päivä... aika pitkään oletin heränneeni sunnuntaihin. No, totuus on valjennut... maanantaihin herättiin, koirat odottaa aamuruokaa ja sen jälkeen odottaa Wilman hoitotoimet.
En viitti edes miettiä millainen viikko on edessä Wilman suhteen.
