tiistaina, heinäkuuta 30, 2013

Sadepäivän kunniaksi...

 Ihqudaa






 Unski



 Oisko selpelkyyhkyn munankuoret?

 …päivitän kuvia 23.7. ottamiani iltakuvia Ihqusta ja Unskista rannalla, jotka unohtuivat aiemmasta blogipäivityksestä.
Marjastusta on jatkettu päivittäin. Nyt marja-astioihin on kerätty luonnon vadelmaa. Hakkuuaukeat joillakin alueilla ovat hehkuneet punaisena vadelmasta. Vadelmat ovat olleet erittäin hyvälaatuista, isoa ja sato on todella runsas. Ei ole yhtään harmittanut vaikka samalla hakkuulla on ollut useampi vadelmanpoimija, marjoja on ollut niin paljon ja sitä on kypsynyt päivittäin koko ajan lisää.
Marjastuspäivät hakkuilla ovat olleet helteiset, vähätuuliset ja itikoita ja paarmoja on riittänyt ihan kiitettävästi. Lomareissulla saatu rusketus on palautunut paahteisilla hakkuuaukeilla ja piikkiset pensaat ovat naarmuttaneet käsivarret. Ötököistä huolimatta olen marjastanut ihan hellevaatteissa – pitihän sitä nauttia auringosta ”koko rahan edestä”.
Parrat eivät ole päässeet hakkuille suuntautuville marjastusreissuille mukaan. Ovat saaneet tyytyä aamu- ja iltalenkkeihin lähialueilla.
Tänään ”pidetää sadetta” sisällä ainakin niin kauan kuin sataa. Hyvä, että on vapaapäiviä marjastuksesta. Se on sitten ihan eri asia, saako tehtyä sisähommia, vai tuleeko päivästä lepopäivä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Puolukoiden kypsymistä odotellessa, olemme suunnitelleet sienestysreissua, ensi viikolla olisi tarkoitus suunnistaa kantarelleja etsimään vähän kauemmas.
Soitin aamulla Iin eläinlääkärille ja sain Ihqulle kipulääkekuurin. Ihqun polvi on kipeytynyt viimepäivien metsälenkeillä, kun se on innostunut formuloimaan mättäät pöllyten ja risukot rytisten.
Kipeää jalkaa Ihqu käyttää muuten normaalisti liikkuessaan, mutta ei hypännyt eilen illalla saunan ylälauteelle, normaalisti saunoo aina silloin kun Pekkakin.
Kunhan helle hellittää ja sateessa tulee taukoa, Ihqu pääsee jäljestämään ja esineruutuun, että saa vähän muutakin aktiviteettia. Onneksi tiedossa on siistiä ja vähämättäistä metsäaluetta, jossa Ihqu voi edetä polven pahemmin rasittumatta.
Nyt päivä jatkuu inkiväärimehun teolla ja partojen lenkittämisellä.
Mukavaa viikon jatkoa!

keskiviikkona, heinäkuuta 24, 2013

Kesän antimia ja luonnonilmiöitä

 Makeita mesimarjoja.
 Perinteinen mustikkapiirakka.
 Mökkitien kukkasissa käy kuhina.



 Merenpohjaa.

 Vedestä tyhjä merenranta.





 Kuvattu "kallellaan".


 Tuntemattoman jättämiä hassuja jälkiä.


 Veneväylä - ei veneellä pääsyä merelle.
 Kuvattu "kallellaan".



Tervetuloa aurinkoiset ja lämpimät kesäsäät takaisin, on niitä ennätetty jo odottaakin!
Nyt saadaan syysvaatteet heittää ainakin vähäksi aikaa narikkaan ja etsiä ylle lyhythihaista ja – lahkeista vaatetta.
Vähemmällä sateella viime viikkojen marjastus säät ovat olleet kyllä hellettä paremmat. Eilen sään lämmettyä olivat itikoiden lisäksi paarmat kiusana.
Kävin vielä eilen poimimassa merenrannan läheisyydessä mustikoita, josta löytyy vielä hyvää mustikkaa. Lähimetsissä viime viikon sateet ovat huonontaneet sen verran mustikan laatua, ettei niitä voi enää poimia. En ole ihan kaikkia mustikoita itselle poiminut, osan mustikoista olen vienyt tutuille vanhuksille, jotka ei enää pääse itse marjametsään. Mustikoita en suostu poimimaan myyntiin, enkä ota niistä rahaa. Syy siihen on, että poimin mustikat käsin ja hitaasti että en millään pääsisi ns. tienesteille. Inhoan mustikoiden perkaamista ja tuon ne metsästä roskista puhtaina.

Torstaiaamuna lähdemme vihdoin poimimaan mansikoita. 170l pakastin on niin pullollaan mustikoita, mesimarjoja ja hilloja, että jouduin vähentämään mansikoita kolmesta ämpärillisestä kahteen ja niistä kahdesta ämpärillisestäkin osan joudun viemään anoppilan pakasteeseen.
Pekka on keskittynyt mesimarjojen poimimiseen ja myynyt sitten ne yksityisille, meidän talven mesimarjakiintiö on jo täysi ja pakastettuna.
Pitkään puhaltanut pohjoistuuli ”tyhjensi meren” ja sitä piti eilen illalla käydä ällistelemässä Pitkänkarin rannassa. Vedenpinta oli n. 60cm normaalista alempana ja ranta näytti kivi- ja hiekkaerämaalta. Parrat olivat innoissaan ja juoksivat formuloita kaislikon seassa ja hiekka-aukeilla. Mökin veneväylä päätyi hietikkoon, ei olisi päässyt veneellä montaa aironvetoa rannasta. Sää oli uskomattoman lämmin, vielä seitsemän jälkeen illalla mittari näytti +24.
Parrat ovat olleet mukana marjastusreissulla, joinakin päivinä useampaan otteeseen. Lisäksi on tehty aamulenkki lähimetsään ja iltalenkki lähiympäristössä. Ihqu saa olla menossa mukana niin kauan kuin vain pystyy ja ei ole jalassa oireita kivusta. Oikean takajalan lihaksistossa ei ole vielä kuihtumisen merkkejä, ei estä formuloita, ravaamista tai muita aktiviteettia ja liikkumista. Ainoastaan asettautumisessa istumaan ja ajoittain ylösnousemisessa näkee, että polvessa ei ole kaikki kunnossa. Näillä mennään niin pitkään kuin luoja suo, päivä kerrallaan.
Tänään on ohjelmassa valokuvausta, koirien kanssa lenkkeilyä ja iltapäivällä lähdemme veneilemään. Nautimme upeasta kesäsäästä joka hetki ja joka ikisellä solulla.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!


perjantaina, heinäkuuta 19, 2013

Marjastusta, marjastusta...

Tänään perjantaina taitaa olla marjastuksesta vapaapäivä, ainakin aamupäivästä. Tänään olisi tarkoitus leipoa perinteinen mustikkapiirakka.
Pakastin on täyttynyt mustikoista, hilloista ja mesimarjoista ahkeran marjastuksen ansiosta. Metsässä on tullut kyykittyä parhaimmillaan kolmeen eri kertaan päivän aikana, välillä olen käynyt kotona syömässä että jaksaa taas. Iltaisin olen sitten ollut ihan tiltti, hyvä että on jaksanut saunassa käydä pesulla. Uni on ollut taattua ja makeaa. Välillä on saanut miettiä tosissaan, mikä päivä tänään on. Myös parrat ovat ahkeroineet mustikkamättäiden äärellä, ovat popsineet niin ahkerasti mustikoita, että olen saanut olla nopeana saadakseni ämpäriin marjoja. Ei sen puolen, mustikoita on niin paljon, että eivät näytä poimimalla loppuvan.
Aluksi sain olla yksikseni tai partojen kanssa mustikassa, paikalliset taisivat hullaantua runsaasta hillasadosta niin, että eivät muistaneet mustikoiden kypsyneen. Eilen mustikkamättäiden ääressä ahersi jo useampi marjastaja, näyttivät poimivan poimurilla. Minäkin kokeilin sitä, mutta jo parin yrityksen jälkeen nakkasin poimurin tarpeettomana metsäpolulle odottamaan kotiinlähtöä. Mieluimmin poimin mustikat käsin, ei tarvi sitten kotona kuluttaa aikaa niiden puhdistamiseen.
Jos parrat eivät ole päässeet marjareissulle mukaan, olemme käyneet ensin niiden kanssa lenkillä. Ja tuliaisina ovat saaneet muutaman kourallisen mustikoita – ei pitäisi olla valittamista.
Vene on viety rantaan ja pitihän sitä päästä heti katsomaan onko perinteiseen mesimarjapaikkaan ”lääseikköön” tullut marjaa. Lääseikkö alkaa valitettavasti heinittymään niin, että jos ennen pääsimme veneellä tietyn saaren rantaan, nyt jouduimme jättämään veneen parinkymmenen metrin päähän, vaikka vesi oli korkealla – se taitaa olla sitä maankohoamista. Mesimarjoja onneksi vielä löysimme useamman litran verran. Pekka olisi vielä innostunut poimimaan mesimarjoja, mutta minua ei enää kiinnosta, mieluimmin poimin mustikoita. Hillan poimimisesta sanotaan, että joka hillalle pitää kumartaa. Mesimarjasta voi sanoa, että sen edessä pitää heittäytyä kontalleen ja kumartaa – niin piilossa muun kasvuston alla marja on.
Pekka ei mustikoita viitti poimia, vaan on keskittynyt korpihillojen poimimiseen ja niitä on myös löytynyt ja riittänyt mustikkamaiden reunoilta.
Sää on ollut todella syksyinen ja hyytävä pohjoistuuli on välillä kohmettanut sormet koppuraan. Vaatetusta on pitänyt lisätä reilusti pitämään kylmän ja hyttyset loitolla.
Marjastuksen välillä olemme saaneet lisää rankoja ja puiden sahaaminen rantteella on jatkunut. Puupinot sen kuin kasvaa tontin rajalla. Uusi rankakasa odottaa parasta aikaa sahaamista, joka on minun homma, Pekan tehdessä pinoja.

Meille on saapunut jo jokin aika sitten uusi ”perheenjäsen” – MTV3 Total kanavapaketti Sonera viihteen mukana. Vaikka sen tarjonnasta ei ole vielä ennättänyt juuri nauttia, olemme voineet nauhoittaa ohjelmia jotka odottavat katsomista viimeistään sitten kun pakkanen paukkuu nurkissa. Nyt Pekka voi katsoa formulat suorana, se on ilmeisesti tärkein pointti hankinnalle. Minä olen saanut nauttia Game of Thrones:in 3. tuotantokauden jaksoista.

Ihqudaa pomppii ja formuloi edelleen entiseen malliin, ajoittain hiukan jäykemmän oikean takajalan polven kanssa. Eilen jo mietimme kuitenkin, mihin Ihqu sitten haudataan ja ilmeisesti se pääsee Wilman maallisen majan viereen. En ajattele hirveästi asiaa, päivä kerrallaan mennään – toivotaan parasta ja pelätään pahinta - ja Ihqu saa viettää ihan normaalia elämää loppuun asti.
Ainahan sitä toivoo kaikenlaista ja minä toivon että Ihqun polvi kestää vielä niin kauan, että se pääsisi meidän kanssa sienimetsään kantarelleja etsimään. Sienestysreissuun lähdemme heti, kun saamme viestiä että niitä löytyy.
Näillä eväillä nyt mennään ja ei kun pullataikinaa vaivaamaan, että pääsemme herkuttelemaan mustikkapiirakalla.
Oikein mukavaa ja aktiivista viikonloppua!

keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013

Marjastus aloitettu

 Värikäs auringonlasku jatkui aiemmista kuvista, kun kello oli jo reippaasti maanantain puolella.

 Mustikat on herkkua






 Suht kuiva suo
  Pitkälehtikihokki
 
 Pyöreälehtikihokki
 Hilloja, hilloja

 Maanantain aurinkoisessa ja reipastuulisessa säässä lähdimme läheiseen metsään katsomaan, joko marjasato olisi kypsynyt poimittavaksi. Marjasaaliiseen emme pettyneet, löytyi mustikoita ja hilloja, mutta jos kuvittelimme että kova tuuli pitää hyttyset loitolla, saimme pettyä. Laitoin parroille metsässä hieman ruokaöljyä vähän sinne sun tänne ja parrat saattoivat keskittyä mustikoiden popsimiseen. Kaikki mustikat eivät olleet vielä kypsiä, mutta kypsiä herkullisia marjoja löytyi onneksi ihan tarpeeksi.
Kotiin palattuamme, metsässä väsähtäneet parrat pääsivät päiväunille ulkotarhaan ja me lähdimme eväiden kera etsimään lisää hilloja. Päätimme käydä kokeilemassa onneamme metsäteille näkyvillä soilla ja parin turhan etsimisen jälkeen löysimme hyvän marjapaikan yhden suon reunalta. Aavalla suolla hillat näyttävät olevan jo pääosin ylikypsiä ja varjoisella suonreunalla puolet kypsiä ja puolet raakoja.
Päivän saaliina saimme hieman vajaat ämpärilliset mustikoita ja hilloja, jota voi pitää ihan hyvänä aloituksena. Metsässä näkyi myös paljon pieniä raakoja puolukkaryppäitä, osa marjoista jopa hieman punersi jo. Toivottavasti puolukkasadosta tulee hyvä, mutta saavat ihan rauhassa vielä kasvattaa kokoa – toivottavasti sää suosii puolukan kypsymistä ja pitäähän ensin tulla myös kylmät yöt.
Varasin itselleni myös mansikanpoimintaan ajan ja malttamattomana odotan, että pääsen niitä poimimaan. Tästä se taas lähtee, pakastimen marjoilla täyttäminen JEE – itikoista huolimatta.
Ihqun polvi oli hieman jäykempi marjareissun jälkeen, mutta ei näyttänyt olevan niin kipeä, että olisi tarvinnut kipulääkettä. Ihqu pääsee toistenkin marjareissulle metsää, mutta ei sentään suolle rämpimään.

Eilisen sään perusteella olisi luullut syksyn saapuneen, lämmintä nippanappa +10 ja melkein myrskyinen tuuli sai hytisemään ja etsimään pitkälahkeisia ja –hihaisia vaatteita ylle.
Tänään heräsin aikaisin ja olen saanut nauttia aurinkoisesta ja tuulettomasta aamusta. Päivälle on luvattu sadekuuroja, pitää keksiä jotain sisällä tekemistä tai lähteä kyläilemään sateen ajaksi, että aika kuluisi.
Toivotaan että kesäisiä säitä on vielä jäljellä ja nautitaan niistä!