Wilma ja Kikka
Wilma ja Ihku
Wilma loikkaa
Nyt riitti kuvaaminen, näyttäisi Wilman ilme kertovan
Ihku tarkkana
Ihku
Kikka ja keppi... tietysti
Unski
Saatiin taas takaisin keväällä "pois otettu" tunti. Helkkariin koko kesä- ja talviaika... aivan turhaa kikkailua - kaikkea ne ranskalaiset keksi mieliharmiksi.
Ostin parroille M&M tarjouskorista Hurtan heijastavat pannat. Valitettavasti Kikkalle ei löytynyt enään sopivaa kokoa joten Kikka sai tyytyä erimerkkiseen, mutta kauniin punaiseen pantaan.
Eilen aamulenkillä meidät yllätti iloisesti kaino, mutta valitettavan lyhyeksi jäänyt auringonpaiste. Iltapäivällä kävimme vielä Pitkässäkarissa, koirat pääsivät päivittämään mökin pihatuoksuja.
Tänään auringosta ei ole mitään havaintoa, tuulee ja on edelleen hämärää vaikka aamu on jo pitkällä. Koiruudet järsii tuoreita naudan potkaluita... herkullinen jälkiruoka aamusapuskalle.
Tein viikolla rullausnyppimisen Wilmalle, otin kaiken vähänkin pitemmän karvan (joka oli jäänyt aiemmin nyppimättä) pois. Ihkun karva on seuraavana vuorossa ja seuraava nyppiminen on sitten keväthankien aikaan.
Lintuja on muuten tosi mukava seurata. Mun lemppareihin kuuluu ehdottomasti västäräkki. Odotan niiden saapumista pihalle keväisin, jolloin ne ovat uskomattoman "kesyjä". Tepsuttelevat aivan koirien ja kissojen edestä. Viimme keväänä jouduimme Pekan kanssa suojelemaan rohkeaa västäräkkiä, joka uhmasi Tursaketta rohkeilla syöksyillä kissaa kohti. Tursake oli pakko viedä sisälle, ettei rohkea lintu päädy sen suuhun. Koirat antavat lintujen olla rauhassa, vaikka ne tepastelee koirista muutaman kymmenen sentin päästä. Västäräkit ei pesi meidän piha-alueella, mutta tulevat myöhemmin poikasten kanssa etsimään hyönteisiä. Juuri äsken seurasin harakkaa, joka keräs auringonkukan siemeniä ja piilotti niitä sitten maahan.
On pakko kertoa vielä "viikon järkytys". Tapasin englanninbulldoggi uroksen. Vaikka olin kuullut paljon ns. "kauhukertomuksia" kyseisestä rodusta (jotka ovat valitettavan tosia), olen edelleen melkein sanaton järkytyksestä. Minä en kykene edes ajattelemaan että kyse oli koirasta, sillä kaiken huomion vei koiran korina. Koiralla on ns. löysä kitalaki ja henki oli todella ahtaalla. Korina oli sitä luokkaa, että raktorin pörinä jää toiseksi. Katseeni jähmettyi seuraamaan koiran kylkien liikettä koiran yrittäessä saada tarpeeksi happea, palkeet olivat todella lujilla. Löysiä kitalakeja korjausleikataan, sieraimien reikiä porataan auki ja näitä toimenpiteitä voidaan tehdä kuulemma samalle koiralle useamman kerran. Voi härregyyd, vain ihminen voi olla niin julma. Koira oli oikea ihmisen aikaansaaman jalostuksen kukkanen. Minä en nähnyt koirassa edes koirapersoonaa ja siihen oli vastenmielistä koskea, vaikka koira on täysin syytön vastenmielisyyteeni sitä kohtaan. Minun vajavainen ymmärrys ei ymmärrä, että kyseisen rodun ongelmia siedetään ja korjaillaan koska rotu on niin ihanan luonteinen. Anteeksi, myönnän vajavuuteni.
Jaaha, on aika päättää näpyttely, pitäisi virittyä päivän askareisiin. Iltapäivän ohjelmaan kuuluu mm. lenkkeily koirien kanssa.
Mukavaa ensimmäistä talviaikapäivää!
sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010
tiistaina, lokakuuta 26, 2010
Kuvakikkailua
Kikka ja keppi kuivuneen lammen heinikossa
Kikka kuvattu salama peitettynä turkoosilla
Pisaroita ilman salamaa - pimeitä kuvia
Naavaa ilman salamaa
Naavaa salamalla
Naavaa salama peitettynä turkoosilla
Oksia salama peitettynä turkoosilla
Pihapensaan oksia ja vesipisaroita, turkoosi sävy heikko pihavalon vuoksi
Eilen iltapäivälenkillä kikkailin kameran kanssa pitkästä aikaa. Ensin kuvasin ilman salamaa neulasilla olevia vesipisaroita, tummiksi vedetyillä säädöillä. Sitten kuvasin salamalla kunnes innostuin peittämään kameran salaman turkoosilla kaulahuivilla. Iso-säätöihin en koskenut... ehkä seuraavalla kerralla.
Kun innostuin kuvaamaan, olimme jo kotia päin tulossa. Wilmalla meinas mennä pelihermot, kun pysähdyin välillä kuvaamaan. Se muisti kotona olevat "pennut" ja hoputti minua selvin sävelin kiirehtimään.
Karhupedin vatsa on totaalisen revitty, samoin sisällä oleva tyyny. Eilen Wilma oli ahertanut varmasti koko päivän. Kaikki vaatteet oli vedetty hengareista ja vedetty olohuoneeseen sohvan eteen. Vaatteista oli sommiteltu rengas jonka keskellä Wilma tyytyväisenä makas kiepissä.
Oli pakko ensin ihailla rengaspetiä, niin hienosti vaatteet oli aseteltu. Wilma putos tassuilleen arkeen, kun päkätyksen säestyksellä vein vaatteet parempaan talteen.
Tänään kaikki koirat saa mennä häkkiin, minulla on kokous alkuillalla ja en tule välillä käymään kotona.
Ulkona on pari astetta pakkasta ja lumihiutaleita sataa harvakseen.
Nyt valmistautumaan töihin.
sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010
Sunnuntaiaamu ilman kuvia
Jälleen viikon ainoa virallinen lepopäivä. Koirat ovat ruokalevolla, Pekka nukkuu vielä.
Minä heräsin jo ennen kuutta, kun Wilma vinkui oven raossa. Se on valeraskaana ja kuvittelee hoitavansa pentuja.
Viikko oli töissä erittäin raskas, mutta muuten tosi mukava. Liikkeeseen tuli Hurtan uusi Lifeguard huomiotuotemallisto, jonka vuoksi jouduimme Mervin kanssa mööpleeraamaan, että saimme tilaa niiden omalle tuotetelineelle.
Hurtan huomiotuotteet on kyllä hienoja ja hyviä tuotteita, on kuitenki pakko antaa vähän negatiivista palautetta asiaan liittyen. Miksi ihmeessä jokainen tuote on yksilöpakattu jäykkään muovipussiin, jossa niitä ei kuitenkaan laiteta esille? Miksi jotkin tuotteet on esillelaitettavassa - tuotetta huomattavasti ylimitoitetussa kartongissa? Miksi uuden malliston mukana tuleva esillelaittoteline poikkeaa aiemman malliston telineestä (mitoitus, väri)? Miksi tuotteen esillelaittokartongin etupuolelta ei selviä kuvamallina millaisesta tuotteesta on kyse - se selviää kartongin takapuolelta? Hurttaa ei voi todellakaan kehua hyvästä ympäristöteosta, jätteen määrä on järkyttävä ja kartonkia tuhlattu - mitä pienempi tuote sen suurempi esillelaitto kartonki.
On tullut sen verran paljon siirreltyä koiranruokasäkkejä ja kissanhiekkapusseja viikon aikana, että sormien nivelet ovat tulehtuneet. Ei näillä sormilla ole viikon aikana pystynyt juuri mitään kotona tekemään. Särkylääkkeillä menty päivästä toiseen ja ranteista roikkuu nippu muhkuraisia porkkanoita. Työpäivät ovat menneet tosi nopeasti ja rattoisasti. Ainahan se on mukava mööpleerata ja kuolata hienoja uusia koiratuotteita. Seuraava investointi parroille voisi olla Polar huomioliivi, koska se on lämmittävä. Formulasnakujen lihakset pysyisi lämpimänä talvisilla lenkkipoluilla ja kevättalvella Saikanväylän jäällä retkeillessä. http://www.hurttacollection.com/lifeguard_huomioliivit
Selkä on kestänyt uskomattoman hyvin viikon uurastuksen ja kun selkä pelittää, muiden vaivojen kanssa kyllä pärjää.
Lyytin loma loppui ja Unski jäi kaipaamaan siskolikkaa. Ensimmäisenä iltana ilman Lyytiä Unski kierteli tontinreunoja, josko Lyyti löytyisi. Vielä seuraavanakin aamuna Unski etsi Lyytiä ja oli tosi vaisu - formulakaveri on kadonnut.
Käytiin eilen koirien kanssa lenkillä. Pekka oli ostanut minulle uudet kävelysauvat ja pitihän ne testata. Eihän siitä tullut mitään, minua ärsytti sauvojen rannetukien tarranauhat. En saanut niitä millään toimimaan tilanteessa nopeasti päälle/pois. Ensimetrien aikana ennätin repiä rannetuet helkkariin ja matka ei pitkälle vanhennut kun sauvojen kumitulpat piti poistaa, että saa tukevan tuntuman maahan - onneksi sauvojen päistä löytyi kumitulppien poiston jälkeen piikit. Eikä siinä kaikki... sauvat on teleskooppivarsilla, korkeuden olin säätänyt itselle sopivaksi mutta äkinää piti jatkaa koska sauvat "notkui" pientä ääntä pitäen. Aikani äkistyäni, Pekan seuratessa hiljaa perässsä sanoin itselleni ääneen että nyt turpa tukkoon ja äkinät pois... ja annoin sauvat Pekalle. Kotiin tultuani etsin vanhat suksisauvat esille, olin aiemmin käyttänyt niitä kävelysauvoina... ja käytän edelleenkin. Ne ei notku, niissä on yksinkertainen rannelenkki - ne on nopeasti on/off. Nyt olen koonnut poistamani osat takaisin uusiin kävelysauvoihin ja luovuttanut ne Pekalle. Ei sillekkään tee pahaa harrastaa sauvakävelyä.
Sain erittäin mukavan meilin Tiinalta Nadan kuulumisista. Tiina kirjoitti .... "oon niin älyttömän tyytyväinen Nadaan. Tultiin just agilitykisoista - toisista virallisista - ja saatiin hyppyradalta nollatulos ja sijoitus oli 3.!! Osallistujia 47! Agilityradalla tein itse virheen siten että käännyin liian nopeasti pois putkelta ja Nada huomas sen ja luuli ettei putkeen kuulukaan mennä - siitä siis 5 ratavirhettä ja sijoitus 14 (myös n. 50 osallistujaa :))"
Lämpimät Onnittelut Tiinalle ja Nadalle Agimenestyksestä!!!! Kiitos myös mieltä lämmittävistä sanoista Nadasta! Toivomme koko lauman kera menestystä tuleviin kisoihin!
Nyt päivä on jo pitkällä, Pekka lukee Kalevaa ja koirat ovat kuulolla - josko lähtisimme lenkille... sauvakävelylle :).
Oikein mukavaa lepopäivää, toivottavasti aurinko paistaa jossain päin Suomea... täällä ei ainakaan tällähetkellä.
Minä heräsin jo ennen kuutta, kun Wilma vinkui oven raossa. Se on valeraskaana ja kuvittelee hoitavansa pentuja.
Viikko oli töissä erittäin raskas, mutta muuten tosi mukava. Liikkeeseen tuli Hurtan uusi Lifeguard huomiotuotemallisto, jonka vuoksi jouduimme Mervin kanssa mööpleeraamaan, että saimme tilaa niiden omalle tuotetelineelle.
Hurtan huomiotuotteet on kyllä hienoja ja hyviä tuotteita, on kuitenki pakko antaa vähän negatiivista palautetta asiaan liittyen. Miksi ihmeessä jokainen tuote on yksilöpakattu jäykkään muovipussiin, jossa niitä ei kuitenkaan laiteta esille? Miksi jotkin tuotteet on esillelaitettavassa - tuotetta huomattavasti ylimitoitetussa kartongissa? Miksi uuden malliston mukana tuleva esillelaittoteline poikkeaa aiemman malliston telineestä (mitoitus, väri)? Miksi tuotteen esillelaittokartongin etupuolelta ei selviä kuvamallina millaisesta tuotteesta on kyse - se selviää kartongin takapuolelta? Hurttaa ei voi todellakaan kehua hyvästä ympäristöteosta, jätteen määrä on järkyttävä ja kartonkia tuhlattu - mitä pienempi tuote sen suurempi esillelaitto kartonki.
On tullut sen verran paljon siirreltyä koiranruokasäkkejä ja kissanhiekkapusseja viikon aikana, että sormien nivelet ovat tulehtuneet. Ei näillä sormilla ole viikon aikana pystynyt juuri mitään kotona tekemään. Särkylääkkeillä menty päivästä toiseen ja ranteista roikkuu nippu muhkuraisia porkkanoita. Työpäivät ovat menneet tosi nopeasti ja rattoisasti. Ainahan se on mukava mööpleerata ja kuolata hienoja uusia koiratuotteita. Seuraava investointi parroille voisi olla Polar huomioliivi, koska se on lämmittävä. Formulasnakujen lihakset pysyisi lämpimänä talvisilla lenkkipoluilla ja kevättalvella Saikanväylän jäällä retkeillessä. http://www.hurttacollection.com/lifeguard_huomioliivit
Selkä on kestänyt uskomattoman hyvin viikon uurastuksen ja kun selkä pelittää, muiden vaivojen kanssa kyllä pärjää.
Lyytin loma loppui ja Unski jäi kaipaamaan siskolikkaa. Ensimmäisenä iltana ilman Lyytiä Unski kierteli tontinreunoja, josko Lyyti löytyisi. Vielä seuraavanakin aamuna Unski etsi Lyytiä ja oli tosi vaisu - formulakaveri on kadonnut.
Käytiin eilen koirien kanssa lenkillä. Pekka oli ostanut minulle uudet kävelysauvat ja pitihän ne testata. Eihän siitä tullut mitään, minua ärsytti sauvojen rannetukien tarranauhat. En saanut niitä millään toimimaan tilanteessa nopeasti päälle/pois. Ensimetrien aikana ennätin repiä rannetuet helkkariin ja matka ei pitkälle vanhennut kun sauvojen kumitulpat piti poistaa, että saa tukevan tuntuman maahan - onneksi sauvojen päistä löytyi kumitulppien poiston jälkeen piikit. Eikä siinä kaikki... sauvat on teleskooppivarsilla, korkeuden olin säätänyt itselle sopivaksi mutta äkinää piti jatkaa koska sauvat "notkui" pientä ääntä pitäen. Aikani äkistyäni, Pekan seuratessa hiljaa perässsä sanoin itselleni ääneen että nyt turpa tukkoon ja äkinät pois... ja annoin sauvat Pekalle. Kotiin tultuani etsin vanhat suksisauvat esille, olin aiemmin käyttänyt niitä kävelysauvoina... ja käytän edelleenkin. Ne ei notku, niissä on yksinkertainen rannelenkki - ne on nopeasti on/off. Nyt olen koonnut poistamani osat takaisin uusiin kävelysauvoihin ja luovuttanut ne Pekalle. Ei sillekkään tee pahaa harrastaa sauvakävelyä.
Sain erittäin mukavan meilin Tiinalta Nadan kuulumisista. Tiina kirjoitti .... "oon niin älyttömän tyytyväinen Nadaan. Tultiin just agilitykisoista - toisista virallisista - ja saatiin hyppyradalta nollatulos ja sijoitus oli 3.!! Osallistujia 47! Agilityradalla tein itse virheen siten että käännyin liian nopeasti pois putkelta ja Nada huomas sen ja luuli ettei putkeen kuulukaan mennä - siitä siis 5 ratavirhettä ja sijoitus 14 (myös n. 50 osallistujaa :))"
Lämpimät Onnittelut Tiinalle ja Nadalle Agimenestyksestä!!!! Kiitos myös mieltä lämmittävistä sanoista Nadasta! Toivomme koko lauman kera menestystä tuleviin kisoihin!
Nyt päivä on jo pitkällä, Pekka lukee Kalevaa ja koirat ovat kuulolla - josko lähtisimme lenkille... sauvakävelylle :).
Oikein mukavaa lepopäivää, toivottavasti aurinko paistaa jossain päin Suomea... täällä ei ainakaan tällähetkellä.
sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010
Sunnuntai
Kikka nauttii kepistä
Hötynen
Ihku, Unski ja Kikka maastoutuneena metsänreunassa
Wilma, Ihku ja Kikka nauttivat luonnonantimista
Kikka ihmettelee Lyytin ja Unskin formulointia
Lyyti ja lentävät korvat
Lyyti tarkkana
Ihku, Unski, Kikka ja Wilma etsivät syötävää (jäniksen papanoita)
Ihku
Unski, Ihku ja Lyyti vauhdikkaina heinikossa
Käytiin eilen pelto- ja metsälenkillä koiruuksien kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti vaikka muille jakaa. Viiden koiran kanssa hihnakävely onnistuu hienosti metsälenkille mennessä. Omat koirat osaa ryhmittäytyä minun vasemmalle puolen, Lyyti on tainnut tottua käveleen oikealla puolen. Autotieosuus ei ole pitkä mutta sille on tarkat säännöt; koirat vasemmalla puolen, ei vedetä, ei pysähdellä tarpeille tai haisteleen, pysähdytään ennen tienylitystä. Minun on kyettävä pitämään koirien hihnat yhdessä kädessä.
Yleensä emme kohtaa ketään metsälenkillä. Eilen törmäsimme heti alkumetreillä neljään ihmiseen ja mustan käppänän. Olin ennättänyt päästää koirat irti, mutta havaittuani vastaantulijat sain kaikki koirat ihan "täällä" huudolla tulemaan kytkettäväksi.
Juttelin muutaman sanan käppänäporukan kanssa ja korvaan särähti kun he esittelivät 8 vuotiasta narttukoiraa, "tämä on aivan ihana koira, ei ollenkaan sellainen kuin snautserit yleensä. Ei hauku ja on rauhallinen". Minulla tuli heti mieleen - sorry vaan - kuollut snautseri.
Onhan se tietty ihan hyvä että rodusta löytyy luonteiltaan erilaisia koiria ja niille sopivat kaksijalkaiset laumat. Omalle kohdalle olisi vaikea ajatella jotain passiivista ja virratonta koiraa, vaikka oma jalka alkaa jo tökkiin. Sit kun minä haluan laittaan sellaisen koiran - olen valmis kuoppaan. No, tämänki varmaan vielä edestä löytää.
Tämän päivän aikana pitäisi tehdä yhtä ja toista. Kellahdan illalla tyytyväisenä sohvalle, jos olen tiskannut, imuroinut, vaihtanut veden akvaarioon, järjestellyt pyykit, sulattanut pakastimen ja tehnyt lintulaudalle telineen ulos.
Pekka ja Tomi kaatoi alkukesästä meidän tosi vanhan monihaaraisen koivun, joka oli mitä mainioin lintujen ruokintapaikka. Siihen sopi roikkumaan useita ruokinta-automaatteja ja talipötköjä. Nyt pitäisi tehdä koivun korvike. Talitintit kurkkii jo ikkunan takana ruokaa anoen.
Ensviikoksi on luvattu muutamaa astetta lämmintä ja sadetta, silloin taitaa olla viimeinen hetki pestä ikkunat. On se niin väärin miettiä kotitöitä viikon ainoana virallisena lepopäivänä.
Unski, Lyyti ja Kikka saavat ensin nauttia häkkielämästä, koiruudet pääsee pitemmälle lenkille iltapäivällä.
Olen jo aloittanut muutosten tekemisen omille sivuille - Unskille pitää tehdä oma sivu. Toivottavasti saan sen lähiaikoina päivitettyä.
Lyyti on edelleen ihana iloinen pimpelipom koiruus, sen kohtu on poistettu. Leikkauksesta ei ole kauan aikaa, johtuneeko siitä että se yrittää astua kaikkia koiria ja on tosi kiinnostunut koirien takapään hajuista. Lyytin turkki on jo kovasti harmaantunut. On valkoisia pistokarvoja ja eturaajoissa on vaaleasävyisiä karvoja.
Ei kai se auta, jotta saisin tota tekemisen listaa edes vähän lyhennettyä pitäisi alkaa hommiin.
Oikein mukavaa syksyistä sunnuntaipäivää!
Hötynen
Ihku, Unski ja Kikka maastoutuneena metsänreunassa
Wilma, Ihku ja Kikka nauttivat luonnonantimista
Kikka ihmettelee Lyytin ja Unskin formulointia
Lyyti ja lentävät korvat
Lyyti tarkkana
Ihku, Unski, Kikka ja Wilma etsivät syötävää (jäniksen papanoita)
Ihku
Unski, Ihku ja Lyyti vauhdikkaina heinikossa
Käytiin eilen pelto- ja metsälenkillä koiruuksien kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti vaikka muille jakaa. Viiden koiran kanssa hihnakävely onnistuu hienosti metsälenkille mennessä. Omat koirat osaa ryhmittäytyä minun vasemmalle puolen, Lyyti on tainnut tottua käveleen oikealla puolen. Autotieosuus ei ole pitkä mutta sille on tarkat säännöt; koirat vasemmalla puolen, ei vedetä, ei pysähdellä tarpeille tai haisteleen, pysähdytään ennen tienylitystä. Minun on kyettävä pitämään koirien hihnat yhdessä kädessä.
Yleensä emme kohtaa ketään metsälenkillä. Eilen törmäsimme heti alkumetreillä neljään ihmiseen ja mustan käppänän. Olin ennättänyt päästää koirat irti, mutta havaittuani vastaantulijat sain kaikki koirat ihan "täällä" huudolla tulemaan kytkettäväksi.
Juttelin muutaman sanan käppänäporukan kanssa ja korvaan särähti kun he esittelivät 8 vuotiasta narttukoiraa, "tämä on aivan ihana koira, ei ollenkaan sellainen kuin snautserit yleensä. Ei hauku ja on rauhallinen". Minulla tuli heti mieleen - sorry vaan - kuollut snautseri.
Onhan se tietty ihan hyvä että rodusta löytyy luonteiltaan erilaisia koiria ja niille sopivat kaksijalkaiset laumat. Omalle kohdalle olisi vaikea ajatella jotain passiivista ja virratonta koiraa, vaikka oma jalka alkaa jo tökkiin. Sit kun minä haluan laittaan sellaisen koiran - olen valmis kuoppaan. No, tämänki varmaan vielä edestä löytää.
Tämän päivän aikana pitäisi tehdä yhtä ja toista. Kellahdan illalla tyytyväisenä sohvalle, jos olen tiskannut, imuroinut, vaihtanut veden akvaarioon, järjestellyt pyykit, sulattanut pakastimen ja tehnyt lintulaudalle telineen ulos.
Pekka ja Tomi kaatoi alkukesästä meidän tosi vanhan monihaaraisen koivun, joka oli mitä mainioin lintujen ruokintapaikka. Siihen sopi roikkumaan useita ruokinta-automaatteja ja talipötköjä. Nyt pitäisi tehdä koivun korvike. Talitintit kurkkii jo ikkunan takana ruokaa anoen.
Ensviikoksi on luvattu muutamaa astetta lämmintä ja sadetta, silloin taitaa olla viimeinen hetki pestä ikkunat. On se niin väärin miettiä kotitöitä viikon ainoana virallisena lepopäivänä.
Unski, Lyyti ja Kikka saavat ensin nauttia häkkielämästä, koiruudet pääsee pitemmälle lenkille iltapäivällä.
Olen jo aloittanut muutosten tekemisen omille sivuille - Unskille pitää tehdä oma sivu. Toivottavasti saan sen lähiaikoina päivitettyä.
Lyyti on edelleen ihana iloinen pimpelipom koiruus, sen kohtu on poistettu. Leikkauksesta ei ole kauan aikaa, johtuneeko siitä että se yrittää astua kaikkia koiria ja on tosi kiinnostunut koirien takapään hajuista. Lyytin turkki on jo kovasti harmaantunut. On valkoisia pistokarvoja ja eturaajoissa on vaaleasävyisiä karvoja.
Ei kai se auta, jotta saisin tota tekemisen listaa edes vähän lyhennettyä pitäisi alkaa hommiin.
Oikein mukavaa syksyistä sunnuntaipäivää!
torstaina, lokakuuta 14, 2010
Posket punaisina ja ah niin väsynyt olo
Unski ja Lyyti formuloi aamuauringon ja ensilumen hullaannuttamina 12.10.
Karpaloita.
Tiistaiaamuna herättiin ensilumeen ja auringonpaisteeseen. Lunta oli kyllä surkean vähän ja se sulikin aamupäivän aikana pois. Lyyti tuotiin maanantai-iltana hoitoon ja välillä menee laskuissa sekaisin onko kaikki partanaamat paikalla. Ihku on jäänyt muutaman kerran ulko-oven taakse, kun olen laskenut sisälle tulevia partoja 1, 2, 3 ja ovi kiinni.... kohta on kuulunut surkeaa vinkumista ulko-oven takaa - Ihku unohtui taas.
Tiistaina lähdin töiden jälkeen koko lauman kanssa karpaloita poimimaan. Koirat saivat pomppia mättäältä mättäälle, koska suolämpäre oli aika märkä. Kikka on urhea, ei kierrä kylmiä vesilammikoita vaan rämpii menemään. Poimin marjoja enimmäkseen läheltä metsän reunaa, että koirat saattoivat himputella metsän puolella, ne kun haluavat pysytellä minun lähellä. Oli helkkarin kylmä ja tuulinen sää. Oli pakko lähteä siinä vaiheessa kotiin, kun jalat ilmoittivat olevansa lähellä jäätymispistettä. Ei auttanut vaikka jalassa oli kunnon villatöppöset. Kumisaapppaista ei ole paljo apuja jalkojen lämpimänä pitämiselle, kun seisoo hyisessä suossa.
Pienemmät karpalot olivat kypsiä, isommat vasta kypsymässä.
Keskiviikkona jouduin syömään jälleen sanani... ei ole kauaa kun juteltiin Mervin kanssa töissä "tärkeistä asioista". Sanoin, että olen sitä mieltä että on joitakin ns. miesten töitä ja niihin mielestäni kuuluu auton renkaiden vaihto. Ja ääni vakaana vahvistin omaa sanomaani, että en ikinä ole vaihtanut esim. talvirenkaita autoon. Kerran olen vaihtanut rikkoutuneen renkaan - ainakin 20 vuotta sitten. Toisen kerran kun autosta puhkes kumi kun olin kotiin tulossa, en pysähtänyt vaihtamaan vaan ajelin kaikessa rauhassa muutaman kilometrin kotiin, että vaihtakoot Pekka. No vaihtoihan se, mutta oli pikkasen raivona (ei ainakaan saanut heti sanaa suusta), tai ainaki savu nousi korvista... oli kuulemma vanne menny paskaksi.
No palataan keskiviikkoon. Sääennusteet oli luvannu lumipyräkkää keskiseen suomeen ja vähän huonoa keliä tänne Pohjois pohjanmaallekkin. Töistä tullessa syvennyin auton ohjekirjaan (ylimalkaisesti) ja ei ku renkaita vaihtamaan. Hyvinhän se meni, kerran tunkki lipsahti ylös kammetun auton alta ja viimmeistä rengasta vaihtaessa tunkki oli eka yrityksellä väärässä paikassa ja jokin kumitulppa lumsahti osittain alla olevasta aukosta sisään - en saanut kumitulppaa entiselleen korjattua. No mutta, renkaat on vaihdettu - ilmanpaineita en ole tarkastanut - koska se kuuluu mielestäni ns. miesten töihin. Ohjekirjassa puhuttiin jotain momenttiarvoista pulttien kiristämisen yhteydessä, no se arvo oli mulla että kun seison pulttiavaimen varren päällä ja kuului sellainen metallinen vinkaisu, niin hyvä tuli. Ei hätää, älysin kiristää pultit siinä vaiheessa, kun tunkki oli otettu pois auton alta. Pitää varmaan vielä tarkastaa pulttien kiinnitys muutaman päivän päästä... ellei ennen sitä renkaat lähde omille teille kesken matkan.
Sitä luvattua lumipyräkkää ei ainakaan torstain kuluessa ole tänne asti tullut. Meillä ei ollut aamulla edes maassa valkoista, Haukiputaalla kylläkin.
Jaa ja miksi laitoin otsikkoon "Posket punaisina ja ah niin väsynyt olo". Houkuttelin Piksun ja Lisan lenkille lupaamalla pannukakku kahvit lenkin päälle. Kävimme altaalla lenkillä ja ensimmäiset kilometrit puskimme kovaan vastatuuleen. Välillä poikkesimme suojaisalle metsäpolulle. Täällä on tuullut jo viikon ja alkaa kyllästyttään ihan tosissaan, mutta minkäs teet. Koirilla näyttäisi olevan huomattavasti pienempi - olematon - tuulenvastus, koska formuloivat välillä sellaista vauhtia ettei mitään järkeä. Unski ja Lyyti ovat selvästi sielunkummpaneita. Niillä käyttää yhteiset formulat tosi hyvin yksiin. Ihku saa vähän hengahtää ja syventyä lenkkimaaston tutkimiseen. Hevosenpaskaa oli kyllä ruhtinaallisesti tarjolla ja parrat eivät voineet ohittaa kasoja, nappasivat vaikka vauhdista kökön suuhun ja sitten mentiin ulottumattommin nielemään herkku.
Lenkin jälkeen kahvi ja pannari oli piste iin päälle - pannari maistui tosi hyvälle mansikkahillon kanssa. Koirat saivat omat pannaripalaset ilman hilloa, mutta eivät valittaneet.
Nyt voi sitten köllähtää sohvalle peiton alle - muka katsomaan telkkaria - herään siitä kuitenkin joskus yöllä, ulkoilutan koirat ja kömmin makkariin Wilman, Ihkun ja kissojen kanssa.
Tässä lopuksi pannariohje:
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl vaniliasokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua margariinia
Paistetaan n. 200 asteessa 30-40 min
maanantaina, lokakuuta 11, 2010
Pitkästä aikaa syystuulen riepotellessa
Aurinkoisen pakkasaamun kuvia.
Öisiä kuvia Iin kirkosta.
Heijastus vesilätäkön pinnalla.
Aamuaurinko, kuvattu Haukiputaalla Musti&Mirri pihalla.
Nöyrtyneet kaislat.
Kerran kesällä - uistelua.
Laitakarissa pärskeitä ja väreitä.
Koirat tyrskyissä.
Kikka jolkottelee Pitkänkarin rannalla.
Wilma syksyisellä rannalla.
Ihku on IhQ Daa.
Unski ja keppi.Olen valmistellu blogimerkintää jo menen päivän aikana... valinnut kuvia. Viikonloppu meni taas hujauksessa. Lauantaina olimme Ihkun kanssa PK jälkikisoissa hommissa, Ihku sai olla mukana sotkemassa esineruutua. Kun tulimme kera Päivin ja Aleksin kotiin, saapui vierailulle myös kauan kaivattu veljeni Viljo. Viljo lähti just kotimatkalle ja vei mennessään Pekan Ouluun. Normi työviikko on alkanut ja seuraavaa viikonloppua jo odotellaan. Loppus vain toi helkkarin tuuli, joka riepottelee ja menee luihin ja ytimiin.
Koiraluku on edelleen entisellään. Wilma porskuttaa, samoin Kikka. Kikka on versynyt kummasti - liekkö auttanut asiaa että se syö nykyisin Happy Dogin senioriruokaa. Senioriruuissahan on otettu huomioon vanhenevan koiran tarpeet. Wilma sapuska on myös vaihdettu vähän tuhtiinpaan sekotukseen, koska pelkällä senioriruualla Wilma laihtui - on sen verran energinen ja paljon liikkuva otus vielä. Wilma syö Happy Dogin senioria ja Hill's™ Science Plan™ Canine Adult Healthy Mobility Medium Chicken (voi luoja mikä nimihirviö - herätkää sapuskoiden valmistajat - vähempikin riittäisi). Ihku ja Unski jatkaa vakiintuneella ruokavaliolla vuorotellen Happy Dog:in junnu/adult. Seniorit tulee saamaan myös Nutrolin Seniori öljylisän. Joo, koirat, kissat ja konnat syö meillä terveellisemmin kuin kaksijalkaiset.
Lisan kilpirauhasarvot saatiin kuntoon lääkityksellä, kontrolliverikoetulokset olivat ok ja lääkitystä ei tarvinnu vielä muuttaa. Myös Lisa syö samaa sapuskaa kuin Wilma ja Senioriöljy tulee kuulumaan myös Lisan ruokavalion lisänä. Lisan karvassa on tapahtunut jo huima muutos parempaan, karva on vahvistunut ja kiiltää komeasti. Lisa on jälleen pimpelipompeli... kun vahva valeraskaus alkaa oleen onnellisesti takana.
Syksyllä marjastin puolukoita pari viikkoa töiden jälkeen. Puolukoita oli vähän, mutta onnistuin kerämään ainakin n. 250 kg. Koirat saivan kunnon kyllästyksen metsäliikunnasta. Kikalle otin mukaan välillä naudan luun, ettei rasita liikaa itseään. Kyllä oli iso apu siitä että on tullut liikuttua paljon koirien kanssa metsälenkeillä. Pystyin pienen miettimisen jälkeen suunnistamaan hyville marjapaikoille, niitä kun ei perinteisillä marjapaikoilla tänä vuonna ollut.
Konnien kausi ulkoaltaassa on päättynyt, saivat nauttia kerrankin kunnon pitkästä ja lämpimistä kesästä.
Sain viikko sitten trimmattua koirat ja Unski menetti jälleen koneajossa karvansa. Unskin trimmaus sujuu kerta kerran jälkeen aina vain paremmin. Ei temppuile tai yritä vastustaa toimenpidettä. Unski on edelleen "minun koira", makaa nytkin ruokalevolla tuolini takana vartiossa.
Olen valokuvannut kesän ja syksyn aikana tosi vähän. Nyt pitäisi vähän skarpata, muuten vähäinen taito pääsee unohtumaan. Mulla ei marjastusreissuilla ollut koskaan kamera mukana.
Olemme Piksun kanssa vähän suunnitelleet, että jos lähtisimme ens vuonna alkukesästä kiertämään Iso Karhunkierros Ihkun ja Unskin kanssa. Harjoittelua olemme jo vähän aloittaneet, ei muuta kuin kenkää toisen eteen ja taakkaa selkään. Ihkulle ja Unskille on suunniteltu ostettavaksi omat selkäreput - saisivat kantaa omat sapuskansa. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.
Nyt pitää alkaa valmistautumaan töihin lähtöön, kiire kuitenkin tulee totuttuun tyyliin. Lyyti tulee tänään hoitoon, partalauma saa vahvistusta muutamaksi päiväksi. Toivottavasti meitä suosii hyvät lenkkeilyilmat, että partaporukasta saadaan enin energia purettua.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Öisiä kuvia Iin kirkosta.
Heijastus vesilätäkön pinnalla.
Aamuaurinko, kuvattu Haukiputaalla Musti&Mirri pihalla.
Nöyrtyneet kaislat.
Kerran kesällä - uistelua.
Laitakarissa pärskeitä ja väreitä.
Koirat tyrskyissä.
Kikka jolkottelee Pitkänkarin rannalla.
Wilma syksyisellä rannalla.
Ihku on IhQ Daa.
Unski ja keppi.Olen valmistellu blogimerkintää jo menen päivän aikana... valinnut kuvia. Viikonloppu meni taas hujauksessa. Lauantaina olimme Ihkun kanssa PK jälkikisoissa hommissa, Ihku sai olla mukana sotkemassa esineruutua. Kun tulimme kera Päivin ja Aleksin kotiin, saapui vierailulle myös kauan kaivattu veljeni Viljo. Viljo lähti just kotimatkalle ja vei mennessään Pekan Ouluun. Normi työviikko on alkanut ja seuraavaa viikonloppua jo odotellaan. Loppus vain toi helkkarin tuuli, joka riepottelee ja menee luihin ja ytimiin.
Koiraluku on edelleen entisellään. Wilma porskuttaa, samoin Kikka. Kikka on versynyt kummasti - liekkö auttanut asiaa että se syö nykyisin Happy Dogin senioriruokaa. Senioriruuissahan on otettu huomioon vanhenevan koiran tarpeet. Wilma sapuska on myös vaihdettu vähän tuhtiinpaan sekotukseen, koska pelkällä senioriruualla Wilma laihtui - on sen verran energinen ja paljon liikkuva otus vielä. Wilma syö Happy Dogin senioria ja Hill's™ Science Plan™ Canine Adult Healthy Mobility Medium Chicken (voi luoja mikä nimihirviö - herätkää sapuskoiden valmistajat - vähempikin riittäisi). Ihku ja Unski jatkaa vakiintuneella ruokavaliolla vuorotellen Happy Dog:in junnu/adult. Seniorit tulee saamaan myös Nutrolin Seniori öljylisän. Joo, koirat, kissat ja konnat syö meillä terveellisemmin kuin kaksijalkaiset.
Lisan kilpirauhasarvot saatiin kuntoon lääkityksellä, kontrolliverikoetulokset olivat ok ja lääkitystä ei tarvinnu vielä muuttaa. Myös Lisa syö samaa sapuskaa kuin Wilma ja Senioriöljy tulee kuulumaan myös Lisan ruokavalion lisänä. Lisan karvassa on tapahtunut jo huima muutos parempaan, karva on vahvistunut ja kiiltää komeasti. Lisa on jälleen pimpelipompeli... kun vahva valeraskaus alkaa oleen onnellisesti takana.
Syksyllä marjastin puolukoita pari viikkoa töiden jälkeen. Puolukoita oli vähän, mutta onnistuin kerämään ainakin n. 250 kg. Koirat saivan kunnon kyllästyksen metsäliikunnasta. Kikalle otin mukaan välillä naudan luun, ettei rasita liikaa itseään. Kyllä oli iso apu siitä että on tullut liikuttua paljon koirien kanssa metsälenkeillä. Pystyin pienen miettimisen jälkeen suunnistamaan hyville marjapaikoille, niitä kun ei perinteisillä marjapaikoilla tänä vuonna ollut.
Konnien kausi ulkoaltaassa on päättynyt, saivat nauttia kerrankin kunnon pitkästä ja lämpimistä kesästä.
Sain viikko sitten trimmattua koirat ja Unski menetti jälleen koneajossa karvansa. Unskin trimmaus sujuu kerta kerran jälkeen aina vain paremmin. Ei temppuile tai yritä vastustaa toimenpidettä. Unski on edelleen "minun koira", makaa nytkin ruokalevolla tuolini takana vartiossa.
Olen valokuvannut kesän ja syksyn aikana tosi vähän. Nyt pitäisi vähän skarpata, muuten vähäinen taito pääsee unohtumaan. Mulla ei marjastusreissuilla ollut koskaan kamera mukana.
Olemme Piksun kanssa vähän suunnitelleet, että jos lähtisimme ens vuonna alkukesästä kiertämään Iso Karhunkierros Ihkun ja Unskin kanssa. Harjoittelua olemme jo vähän aloittaneet, ei muuta kuin kenkää toisen eteen ja taakkaa selkään. Ihkulle ja Unskille on suunniteltu ostettavaksi omat selkäreput - saisivat kantaa omat sapuskansa. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.
Nyt pitää alkaa valmistautumaan töihin lähtöön, kiire kuitenkin tulee totuttuun tyyliin. Lyyti tulee tänään hoitoon, partalauma saa vahvistusta muutamaksi päiväksi. Toivottavasti meitä suosii hyvät lenkkeilyilmat, että partaporukasta saadaan enin energia purettua.
Hyvää alkanutta viikkoa!