Taviaika ja heijastavat pannat ja viikon järkytys

Wilma ja Kikka
Wilma ja Ihku
Wilma loikkaa
Nyt riitti kuvaaminen, näyttäisi Wilman ilme kertovan
Ihku tarkkana
Ihku
Kikka ja keppi... tietysti
Unski
Saatiin taas takaisin keväällä "pois otettu" tunti. Helkkariin koko kesä- ja talviaika... aivan turhaa kikkailua - kaikkea ne ranskalaiset keksi mieliharmiksi.
Ostin parroille M&M tarjouskorista Hurtan heijastavat pannat. Valitettavasti Kikkalle ei löytynyt enään sopivaa kokoa joten Kikka sai tyytyä erimerkkiseen, mutta kauniin punaiseen pantaan.
Eilen aamulenkillä meidät yllätti iloisesti kaino, mutta valitettavan lyhyeksi jäänyt auringonpaiste. Iltapäivällä kävimme vielä Pitkässäkarissa, koirat pääsivät päivittämään mökin pihatuoksuja.
Tänään auringosta ei ole mitään havaintoa, tuulee ja on edelleen hämärää vaikka aamu on jo pitkällä. Koiruudet järsii tuoreita naudan potkaluita... herkullinen jälkiruoka aamusapuskalle.
Tein viikolla rullausnyppimisen Wilmalle, otin kaiken vähänkin pitemmän karvan (joka oli jäänyt aiemmin nyppimättä) pois. Ihkun karva on seuraavana vuorossa ja seuraava nyppiminen on sitten keväthankien aikaan.
Lintuja on muuten tosi mukava seurata. Mun lemppareihin kuuluu ehdottomasti västäräkki. Odotan niiden saapumista pihalle keväisin, jolloin ne ovat uskomattoman "kesyjä". Tepsuttelevat aivan koirien ja kissojen edestä. Viimme keväänä jouduimme Pekan kanssa suojelemaan rohkeaa västäräkkiä, joka uhmasi Tursaketta rohkeilla syöksyillä kissaa kohti. Tursake oli pakko viedä sisälle, ettei rohkea lintu päädy sen suuhun. Koirat antavat lintujen olla rauhassa, vaikka ne tepastelee koirista muutaman kymmenen sentin päästä. Västäräkit ei pesi meidän piha-alueella, mutta tulevat myöhemmin poikasten kanssa etsimään hyönteisiä. Juuri äsken seurasin harakkaa, joka keräs auringonkukan siemeniä ja piilotti niitä sitten maahan.
On pakko kertoa vielä "viikon järkytys". Tapasin englanninbulldoggi uroksen. Vaikka olin kuullut paljon ns. "kauhukertomuksia" kyseisestä rodusta (jotka ovat valitettavan tosia), olen edelleen melkein sanaton järkytyksestä. Minä en kykene edes ajattelemaan että kyse oli koirasta, sillä kaiken huomion vei koiran korina. Koiralla on ns. löysä kitalaki ja henki oli todella ahtaalla. Korina oli sitä luokkaa, että raktorin pörinä jää toiseksi. Katseeni jähmettyi seuraamaan koiran kylkien liikettä koiran yrittäessä saada tarpeeksi happea, palkeet olivat todella lujilla. Löysiä kitalakeja korjausleikataan, sieraimien reikiä porataan auki ja näitä toimenpiteitä voidaan tehdä kuulemma samalle koiralle useamman kerran. Voi härregyyd, vain ihminen voi olla niin julma. Koira oli oikea ihmisen aikaansaaman jalostuksen kukkanen. Minä en nähnyt koirassa edes koirapersoonaa ja siihen oli vastenmielistä koskea, vaikka koira on täysin syytön vastenmielisyyteeni sitä kohtaan. Minun vajavainen ymmärrys ei ymmärrä, että kyseisen rodun ongelmia siedetään ja korjaillaan koska rotu on niin ihanan luonteinen. Anteeksi, myönnän vajavuuteni.
Jaaha, on aika päättää näpyttely, pitäisi virittyä päivän askareisiin. Iltapäivän ohjelmaan kuuluu mm. lenkkeily koirien kanssa.
Mukavaa ensimmäistä talviaikapäivää!