keskiviikkona, toukokuuta 30, 2012

Lyhyesti ja ytimekkäästi.

 Palavipöntön alla tuli, pöntössä siiat.

 Juhannusruusu ei vielä kukoista.
 Pihlajassa sentään hentoiset lehdet.
 Syreeninlehdet vielä aukeamatta.
 Poloinen punatulkkunaaras vieraili eilen illalla puolisonsa kanssa pihalla. Naaras oli saanut ilmeisesti jonkinlaisia vammoja, kun toisella puolen oli vain untuvahöyheniä. Kykeni sentään lentämään.

Tämän illan lenkkeilyreitiltä löydetyt korvasienet, joita on jo ennätetty huuhdella vedessä. Huomenna Pekka tekee niistä muhennosta.
Kun olimme illalla Pekan ja partojen kanssa lenkillä, Sari soitti ilosta hihkuen että olivat nähneet lenkillä maakotkan ja ilmeisesti jonkinlaisia kuviakin siitä oli Sari saanut napattua. Kyllä me vielä Sarin kanssa käydään bongailemassa lintuja, sille reissulle ei koirat ehkä pääse mukaan.
Ei mennyt kauaa kun Pekka hihkui... nyt ei ollut kyseessä mikään lintuhavainto vaan korvasienet. Siinä sitten päätettiin että syksyllä lähdetään mökkeilemään johonki päin suomea sienestyksen merkeissä... kunhan minä olen saanut ensin marjastaa. Ei meidän mökkeilysuunnitelmat ole mihinkään loppuneet, se odottaa vain sopivaa ajankohtaa.
Töissä on mennyt hyvin, sain tänään tehtyä juotostestin joka meni läpi.
Säästä en nyt kommentoi mitään, mutta toivottelen kauniita loppukevään päiviä... ylihuomenna siirrymme kesään... ainakin kalenterin mukaan. Suomen kesä on vähäluminen... yritän muistaa.

maanantaina, toukokuuta 28, 2012

Keväällä valmistautumista talveen.

Lumijoen emännän kukkaloistoa. 


 Kaikki liikenteessä olevat kuvat kuvattu autosta (Pekka oli ratissa) 26.05.2012 välillä Liminka Haarasilta-Ii.

Haarasillan liikenneympyrän rikkoutunut taideteos.
 Vihiluodon kalakauppa ja myymälä.
 Liikenneopaste.

 Liikennevalo näyttää punaista.
Pohjantie pohjoisen suuntaan ylikulkusillalta kuvattuna.
 Pohjantietä pohjoiseen.
Kohta saavutaan Iihin.
Valvontaa ja pylväitä Kärkkäisen risteyksestä Iin suuntaan.
 Alarannan suunnasta ensimmäiseen liikenneympyrään Iissä.
 Iissä ollaan opasteiden mukaan.
 Toinen liikenneympyrä Iin "keskustassa".
 Komea ehostettu tökäri.
 Saavumme Iin toiselle sillalle.
 Yksityiskohta kävelysillan huipusta... piste iin päällä... kai.
 Heti siltojen jälkeen tosi hyvä kalakauppa... kannattaa poiketa.
 Näinhän se oli... kyltti muistona Pohjois-Iin pysäkin katoksen katolla.
26.05.2012 Merenrannassa vielä hyytävän kylmää... ei lepata koivun lehdet vielä.
 Hyytävän kylmä, mutta kaunis ilta Pitkässäkarissa.
Lauantai aamu aloitettiin purkamalla liiteriin osa Pekan tuomista puuvärkeistä ja lähdimme sen jälkeen viemään Pekan työajokki hallille Juurusuolle. Minä köröttelin Ihqudaan kanssa sinne omalla autolla perässä ja lähdimme sieltä suoraan käväseen Lumijoella. Pasilla oli peltotyö kiireitä ja koska meillä kuitenkin oli Oulun seudulla ajoa, oli sama poiketa myös Lumijoella pikku tuliaisen kera.
Paluumatkalla napsin huvikseni kuvia liikkuvasta autosta. Poikkesimme Sarin luona hakemassa kyläilemässä olleet aurinkolasini ja jatkoimme pian kotimatkaa. Minulla oli ylimääräistä virtaa, jostain ihmeen syystä joten kotiin tultuamme aloitin ikkunoiden pesun.
Heti sunnuntai aamuna pesin loput ikkunat ja sitten jatkoimme puusavottaa pihalla. Pekka sahasi moottorisahalla puita ja minä kärräsin niitä liiteriin. Kärräsin liiteriin myös ulkona olleen pinon saunapuita. Iltapäivällä lähdin käymään Martan luona pullakahvilla, siinä tuli samalla vaihdettua viimeiset kuulumiset.
Illalla käytiin vielä kiertämässä pienempi lenkki altaalla, siellä oli onneksi koirille paljon haisteltavaa, joten ne oli ihan tyytyväisiä loppuillan. Pekka lämmitti illan päätteeksi saunan ja sen jälkeen ennätti vasta ajatella maanantai aamua ja töihin menoa.
Nyt on ensimmäinen työpäivä takana, ihan mukavasti meni ja oli tosi mukava nähdä viime kesänä tutuksi tulleita työkavereita. Se on vähä niin, että me kesälomien tuuraajat ollaan kuin kärpäsiä... saavumme kun kesä saapuu.
Ei tänne kyllä mikään kesä ole vielä saapunut (kalenteri kertoo että on loppukevät), korkeintaan sisätiloihin. Kun ikkunasta kattoo on kaunista ja aurinko paistaa... mutta meneppä ulos, niin saat hyytävän kylmän tuulen niskaasi ja ei siinä helkkarin tuulessa tarkene kuin toppatakki päällä. Tässä meren läheisyydessä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Kävin kirjoittelun välissä hakemassa konnat ulkoaltaasta sisälle. On luvattu kylmiä öitä, joten saavat lämmitellä sisällä ja sulatella saamaansa kala-ateriaa.
Nyt koneelta kohti makkaria ja untenmaille. Pitää aamulla herätä ajoissa ja keittää jauhelihakeitto, en ennättänyt sitä tehdä tänä iltana. Vaikka töissä on tosi mukava käydä, mun ongelma on eväiden teko. En voi aamulla ruokaan koskea, saatika tehdä eväitä. Ostan jotain valmista kaupasta, tai en ota ollenkaan eväitä... tänään kävin ostamassa pari sämpylää ruokalasta. Ruokalassahan voisi käydä syömässä ihan kunnolla aamuvuorossa ja edullisesti. Se vain sijaitsee toisessa päässä työpaikkaa, eikä viitsi lähteä sinne asti syömään, tulee kiirus ruokatauolla... on se niin vaikeeta :)!
Oikein mukavaa ja aurinkoista lakanutta viikkoa... vaikka taitaa sää viilentyä vähän koko Suomessa.

perjantaina, toukokuuta 25, 2012

Iran ja Jolin synttärilenkillä

 Lenkillä Jolin ja Sarin kanssa 23.05.2012.

 Ira

 Kuvattu hirvitornista.
 Parrat ja Ira.




 Lenkillä Jolin ja Anun kanssa 24.05.2012.






Kirjoittelen tätä perjantai iltana, ilta on kulunut tosi verkkaisissa merkeissä. Olin tänään viimeisen työpäivän arkistointihommissa, päivän päätteeksi juotiin kakkukahveet. Oli vähän puhetta, että menisin sinne jatkamaan hommia syksyllä – lupasin että minulle saa soittaa marjastuskauden jälkeen – sillä varauksella että jos syksy on sateinen saa soittaa aiemminkin.
Maanantaina aloitan Sanminalla Haukiputaalla, kesäloman tuuraajana. Työsopimus tehdään kesäkuun loppuun ja nyt tuntuu että ei haittaa vaikka sen jälkeen saisi valmistautua marjastukseen. Nyt on vain niin väsyny olo, että mieli varmasti muuttuu ja jos työsopimusta jatketaan – ilosta kiljuen suostun.
Koko viikko on mennyt liikunnan merkeissä. Maanantaina töiden jälkeen käytiin partojen kanssa reilun parin tunnin lenkillä. Kamera ei ollut mukana, mutta sain unohtumattoman muistikuvan valtavan suuresta linnusta joka lähti ojan takaa metsän reunasta läheltä meitä – sen täytyi olla joku kotka, oli se niin valtava. Taivaalla tosi korkealla kuovi rääkyi kimeästi niin kauan, että iso lintu katosi horisonttiin. Meren rannassa oli paljon erilaisia lintuja ja kirkuna oli korvia huumaava.
Tiistain pyöräilin töihin ja kävin iltapäivällä kuvaamassa Reetun koiria – parroilla oli luunsyönti ilta. Keskiviikkona käytiin Sarin ja Iran kanssa pitkällä lenkillä ja herkuteltiin Iran ja Jolin 1v. synttäreitä.
Torstaina oli sitten toinen synttärisankari Joli Anun kanssa meidän lenkkikaverina, samoissa maastoissa missä kävimme Sarin ja Iran kanssa. Parrat oli eilen jo aika rauhallisia lenkkikavereita. Maasto oli tosi kuivaa, jäkälät vain mureni askelten alla vaikka paikoin oli isoja vesilammikoita. Eilen jopa uskaltauduin teepaidassa lenkille, sää on sen verran lämmennyt vaikkakin aluksi pilvinen. Myös pitkälahkeiset kalsarit sai jäädä kotiin, eikös se vähä tarkoita sitä että kesä olisi jo kynnyksellä? Alkoi jo ropassa tuntumaan, että on tullut joka päivä käytyä pitkillä lenkkeillä. Ei tarvinnut unta houkutella nukkumaan käydessä.
Pekka tuli kotiin illalla ja toi ”roskapuuta” melkoisen läjän tullessaan. Huomenaamulla odottaa kiva aamujumppa kun pinoan puita Pekan kaverina liiteriin. Tänään en tee enää mitään... hyvä jos pysyn hereillä Kova laki sarjan ajan.
Rikkoutuneen objektiivinin tilalle tilaamani samanlainen objektiivi tuli eilen - nopeaa palvelua Rajalalta! Nyt kamerakamat kulkee uudessa kamerarepussa... sitte tietenki joku koira juoksee minut kumoon... Iralla on vähän sellaisia vinkeitä että se juoksee päin - muutaman kerran tullut melkein kampatuksi. No, toivotaan että tämä putki kestää edes yhtä kauan kuin edellinen.
Toivottavasti Pasi tulee viikonlopulla käväseen ja toivottavasti aurinkolasini löytyy Sarin luota... miten ne sinne joutui... se on mysteeri sillä kukaan ei muista :)!
Leppoisaa perjantai iltaa!

sunnuntai, toukokuuta 20, 2012

Kohtaamisia lenkillä ja näytelmiä






 Peippo
 Rupisammakko


 Oisko Karhunsammal?
Lauantaiaamuna ennätin tehdä sisähommia ihan kiitettävästi, ennen kuin Sari tuli Jolin siskon Iran kanssa ja lähdimme lenkille. Sari ja Ira saivat toimia mörönsyöttinä lenkillä, joka oli yllätyksiä täysi.
Ihan ensimmäiseksi minulta loksahti leuka alas, kun olimme ajaneet jonkin matkaa lenkkimaastoille vievää tietä. Tien reunassa oli useita autoja – heti ensimmäiseksi tuli mieleen, että metsästysseuran porukka tai maanomistajat oli jostain syystä kokoontuneet. Kun hölmistyneenä ohitin pysäköidyt autot huomasin, että metsässä oli porukkaa ja paikalla oli ”koira-autoja” ja ainakin yksi koirien kuljetuskärry. Kyseessä oli siis koiraporukka ja koirat näyttivät olevan enimmäkseen riiseneitä... mitä hölmistymiseltä ennätin huomata. Hölmistymiseni johtui siitä, että en ikinä reiluun 20 vuoden aikana ole kyseisellä alueella nähnyt ison koiraporukan reenaavaan niissä metsissä... päin vastoin, kyseisen alueen metsästysseura on erittäin tarkka koirien ulkoiluttamisesta kyseisellä alueella. Treeniporukka oli ilmeisesti vuokrannut metsästysseuran majan ja sopineet hakutreenien pitämisestä alueella sillä paluumatkalla treeniporukka oli metsästysmajalla.
Ajoimme Sarin kanssa tietä reilusti eteenpäin ja jätimme autot parkkiin tien laidassa olevalle levikkeelle.
Ei päästy montaa metriä autolta, kun repun vetoketju petti ja kamera putosi tielle. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... minulla oli tietenkin kamera vanhassa repussa. Kamera tippui objektiivi edellä tiehen, vastavalosuoja rikkoutui tuhannen päreiksi ja se lensikin sitten komeassa kaaressa metsään. Vastavalonsuoja on sittemmin sunnuntai-iltana haettu Unskin, Lisan ja Ihqun sekä Piksun avustuksella pois metsästä. Arvatkaa vaan otanko vihdoin uuden repun käyttöön kameran kuljettamiseen. On varmaan vaan niin, että kun johonkin tottuu siitä ei voi ihan helpolla luopua. Joo, tai blondi mikä blondi.
Rankasti noituen matka jatkui ja aika pitkälle mentiin ennen kuin kokeilin toimiiko kamera. Kameran tippuminen ei pilannut lenkkiä, josta muodostuikin tosi pitkä, mukava ja mielenkiintoinen. Suunnistimme samalle alueelle, jonne kaipasin alkuviikosta mörönsyöttiä mukaan.
Kohtasimme ensimmäiseksi rupisammakon, joka nautti auringon lämmöstä tiellä. Sitä ei näyttänyt häiritsevän ohi juosseet koirat, eikä minun kuvaaminen. Istahdimme hetkeksi ihanan siistille ja hyvin tehdylle nuotiopaikalle nauttimaan Sarin tuomia suklaata ja kolaa... koirat sai tyytyä mukana olleisiin makupaloihin. Nuotiopaikalla istuessamme, pullea Peippo tepasteli lähistöllä, yhtään meistä välittämättä. Nuotiopaikalta jatkoimme matkaa soramontuille ja kiertelimme niitä ympäröivässä metsässä tovin, ennen kuin lähdimme paluumatkalle.
Paluumatkalla poikkesimme toiselle metsätielle, piti päästä katsomaan minne se johtaa. Tien varressa oli pari vanhaa hirvitornia, joihin emme uskaltaneet kiivetä niiden huonon kunnon vuoksi. Päätimme jatkaa tietä eteenpäin kolmannelle hirvitornille, joka oli hakkuaukean takan metsänreunan suojassa. Tie päättyi hakkuualueen kääntöpaikalle, koirat oli meitä 2-3 metriä edellä keskellä kääntöpaikkaa, kun tapahtui sellaista jonka ainakin minä muistan ikäni.
Kuljin hieman Saria edellä, kun jalkojeni juuresta lehahti lintu lentoon äänekkäästi äännellen. En ikinä kuuna päivänä olisi uskonut, että lintu päästää ihmisen niin lähelle ja senhän oli jo koirat ohittaneet. Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa - lintu lensi matalalla äännellen koirien ohi, minä katsoin hölmistyneenä jalkojeni juureen mistä lintu lähti ja näin pesän pienessä kuopassa. Ilmoitin Sarille pesästä, jossa oli neljä vihertävän kirjavaa munaa. Kutsuimme koirat ja lähdimme nopeasti pois paikalta, samalla varmistaen ettei koirat juokse pesän päältä. Tunnistimme linnun pikkukuoviksi. Hautova lintuparka pysytteli pesässä koirien ohittaessa sen – onneksi koirat ei huomannut sitä ja minä ilmeisesti olisin astunut melkein pesän päälle, joten linnun oli lähdettävä lentoon. Minulle ei tullut mieleenkään jäädä kuvaamaan pesää, päin vastoin, tunsin suunnatonta häpeää että häiritsimme lintua. Toivottavasti nopea poistuminen paikalta sai linnun palaamaan pesälle, eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan. Se on varmaa, en palaa kyseiselle hakkuualueelle ennen puolukoiden kypsymistä. Jätän koko alueen rauhaan ja lenkkeillen metsissä, joissa ei lintuja juuri näe eikä kuule... sellaisiakin lenkkimaastoja onneksi löytyy.
Olemme Sarin kanssa suuria lintujen ystäviä ja Sari tunnistaa lintuja niiden lauluäänen perusteella... paljon useamman kuin minä.
Meidän lenkki vierähti reilun 3h pituiseksi aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Metsän suojassa kova tuuli ei juuri haitannut, mutta tuulen todellisen voiman tunsi kun pääsimme meidän pihalle.
Laitoin nopeasti ruuan... eka kerran eläissäni tein muuten jälkiruuaksi appelsiinituoremehusta mehukeittoa (?). Ostin luomu appelsiinimehua, sitä kattilaan, suurustin perunajauhoilla ja kiehautin. Lisäsin sokeria, vaniljasokeria ja appelsiinin palasia. Mehukeitto oli hyvää ja just sopiva jälkkäri makkara- jauhelihakeitolle. Syötyämme olisimme olleet valmiit kellahtamaan sohvalle... oltiin kyllä tosi tyrmässä, mutta sitten oli kahvittelun vuoro ja Sari lähti Iran kanssa kotia kohti. Meillä meni partojen kanssa ihan lepposissa ja rauhallisissa tunnelmissa loppuilta.
 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kempeleen ryhmänäyttely 20.05.2012
Markku ja Ira... huom! taustalla valmistaudutaan kehään rennoissa merkeissä.
 Markku ja Ira.
 Antti ja Joli vauhdissa ja kehässä.
 Kukas siellä istuukaan kehänreunalla?
 Kolmen kovan kolmikko.
 Opri veteraani vauhdissa.

Lopuksi... tämä on tehty kieli poskella... en voinut muuta.
 Sunnuntai aamuna suunnistimme Piksun kanssa Kempeleen ryhmänäyttelyyn ilman koiria. Pitihän sitä lähteä katsomaan kuinka sisaruksille Jolille ja Iralle käy. Päivi toi veteraani narttuihin yli 10 v. Oprin.
Onneksi sää oli pilvipoutainen, olimme varustautuneet lämpimin vaattein ja sateenvarjojen kanssa, koska oli myös luvattu sadekuuroja.
Iran ja Jolin luokassa oli lisäksi Reetun esittämä Helmi jotka kiilas Antin esittämän Jolin eteen Ira voitti luokan Markun esittämänä. Kaikki saivat hyvät arvostelut ja ERI:n, mutta SA:ta tuomari ei raskinut antaa juniorinartuille.
Veteraaninartuissa Opri esiintyi terhakkaana ja vähemmän veteraanina. Oli ilo katsoa kun ton ikänen sakemanni menee kehässä todella reippaasti. Opri tuli toiseksi arvosanalla ERI ja SA ja oli loppujen lopuksi PN3!
Näyttelypaikalla tuli nähtyä pitkästä aikaa isompi joukko tuttuja koiraihmisiä – joita oli tosi mukava nähdä ja olisi ollut mukava jutella enemmänkin. Pasi tarjosi meille vielä kahveet ennen kuin lähdimme kotia kohti.
Ennätin nähdä vielä Marjan ja Tuomon, jotka toivat kehään syksyllisen hoitokoirani Trillin. He joutuivat odottamaan vielä kehän alkua... ja sain myöhemmin viestin että juniori Trilli oli ollut ROP!!!! Hitsi, mihinkähän se kakara vielä Marjan kanssa yltää!!! Hienoa Trilli... niin sitä pitää!!!!
Olisihan siellä kulunut aikaa toinen mokoma, mutta olin sanonut Piksulle että se saa ampua minut jos ei lähdetä kotia kohti ennen yhtä. Niin me lähdettiin, eikä Piksun tarvinnut käyttää nallipyssyä.

No niin, monta vapaa päivää takana, olen laiskotellut ihan luvan kanssa suurimman osan vapaasta. Sää olisi saanut olla lämpimämpi, mutta ei mopolla mahottomia. Kyllä se kesä sieltä on tulossa.
Nyt untenmaille ja toivotaan ettei huomenna sada... "ennustin" nimittäin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta Piksulle, että aurinko paistaa – olen kuulemma päkkikankaan pekka pouta :).
Käviskö tälläinen ennustus? - jos tuntuu likomärältä - sataa kaatamalla, jos tulee hikiki – on huh hellettä, jos kuljet liukkaasti – on myötätuuli, jos selkä painuu kumaraan – pusket vastatuuleen.