Lenkillä

Tein tänään tunteja sisälle töissä ja olin kotona vasta viiden aikaan. Kun sain syötyä lähdin partojen kanssa sauvakävely lenkille, sinne missä käytiin lauantaina. Nyt päätin että menen tietä niin pitkään kuin pääsen ja varmistan että olenko joskus vuosia, vuosia sitten käynyt samalla metsätiellä – kuten Pekalle muistelin. Muistelen että silloin oli mukana Binny ja kumppanit ja näin silloin sähkölinjan alla hirven. Kyseinen alue on niin kaukana ihmisasutuksesta, että niissä metsissä voisi kuvitella liikkuvan vaikka millaisia villieläimiä ja petoja. Vahinko ettei Piksu ja Lisa päässeet mörönsyötiksi mukaan lenkille. Poikkeuksellinen alue normaaleihin lenkkimaastoihin, sillä siellä on kuusipuita ja linnut laulaa korvia huumaavasti.. jos vain kuuntelee lintujen laulua, voisi kuvitella olevansa paljon etelämpänä Suomessa.
Minusta koirat liikkuu kyseisellä metsätiellä normaalista poikkeavasti, ovat erittäin skarppina, pysähtyvät usein kuuntelen ja haisteleen kuonot metsää kohti... välillä jopa posahtelivat. Vaikka aika ajoin pelko hieman hiipi mieleeni, jatkoimme urheasti matkaa ja saavuimme tutuille soramontuille. Olemme joskus käyneet siellä nuotioimassa ja paistamassa makkaraa. Viimeksi olen käynyt koirien kanssa siellä aamuna, jolloin Lisa sitten muutti Piksun luo pysyvästi. Mun oli pakko käydä silloin siellä aamuvarhaisella, kun olin unohtanut koirien hihnat puun oksalle makkaranpaistoreissulla. Muistan vieläkin kyseisen aamun, oli ollut ensimmäinen pakkasyö ja kasvillisuus oli kauniissa kuurassa, aurinko paistoi... minulla on tallessa silloin ottamani kuvat. Mieli oli tietysti haikeana, kun Lisa vaihtoi taloa jne...
Kun tänään tulimme tutulle montulle, kiertelimme sen ympäristössä metsäpolkuja ja muistelin menneitä. Soramonttujen välissä oli haamupuita... en keksi niille parempaa nimeä... rungot kuin haamut... tasaisen harmaat ja aavemaista mielikuvaa lisäsi vielä se, että puut lillui tulvavedessä.
Oli muuten kaunis ja siisti nuotiopaikka vähän ennen soramonttuja. Istahdin siihen hetkeksi nauttimaan kauniista ilmasta koirien vartioidessa... taisivat kuulla jotain ääniä metsästä... karhu tai hirvi varmaan... tai sushukkasia... tai... no oli mitä oli, mutta nuotiopaikka oli tosi ihqu! Onneksi jotain säilyy ehjänä ja siistinä vielä nykypäivinäkin, vaikka autoilla ja mönkijöillä pääsee huonompaakin tietä pitkin... tai ei tarvi olla edes tietä.
Jotenkin minä tykkään kyseisestä alueesta, vaikka se on samalla myös vähän aavemainen. Metsätien varteen riittää yllättävän erilaisista metsää, välillä kauniita kuusia, välillä synkkää aarniometsää ja tietysti kangasmetsää, vaihtelevaa maastoa ja kaikkea siltä väliltä.
Tänään sitten varmistui, että minulla on jo seuraava kesätyö tiedossa. Pitää huomenna sopia töissä, että lopetan tämän hetkisen työn jo reilun viikon päästä ja aloitan seuraavassa paikassa 28.05. Minua ei harmita kuin se, että katkaisen nykyisen työni reilua viikkoa sovittua aikaisemmin, sillä jatko oli tosi ystävällisen työkaverin tahtojen taistelu aikaansaannos. Yritän painaa urakalla nykyisessä työssä koko loppu ajan, että saan mahdollisimman paljon tehtyä. Seuraava työ on myös, voisi sanoa että erittäin hyvän viimekesäisen työkaverin aikaansaannos. Olen tosi onnekas, kun minulla on noin hyviä ystäviä! Toivottavasti olen luottamuksen arvoinen.
Hitsi, kello on jo vaikka kuinka paljon ja minä vaan istuskelen väsymyksestä naama punoittaen koneen äärellä. On ehkä viisainta kömpiä makkarin puolelle. Parrat on jo yöunillaan, tuhina vain kuuluu... joten Sleep well!
Tänään oli muuten iltapäivällä aurinkoinen ja vähätuulinen sää. Lämpömittari kipusi yli +10 asteeseen... jee!
P.S
Tervetuloa Piksu ja Lisa mörönsyötiksi... voitas käydä paistaan makkaraa tuolla ihanalla nuotiopaikalla joku päivä.
sama