Eilen töiden jälkeen kävin ensin suolahuoneessa, olin saanut lahjakortin suolahuoneeseen Piksulta. Olihan ihan mielenkiintoinen ja mukava kokemus ja tilasin uuden ajan ensi viikoksi. Pitää käydä aina silloin tällöin suolahuoneessa istuskelemassa, siitä ei varmasti ole mitään haittaa – päin vastoin.
Koska sää oli mitä leppoisin, sain houkuteltua Piksun rantsulle tulvaa kattomaan. Ensiksi mentiin Vihkosaaren rannalle, istuskeltiin kannoilla ja kaivettiin herkut esille koirien formuloidessa ympärillä. Kesällä koirien kanssa sinne ei ole mitään asiaa, sillä siinä on yleinen ja suosittu uimaranta. Aloitimme Piksun kanssa jäätelöllä, myös juotavaa oli mukana. Koirat saivat ensin yhden purupatukan kukin ja viimeinen patukka yritettiin jakaa sopuisasti palat jokaiselle... jäi vähän epäselväksi saiko jokainen vielä pienen palasen vai ei... meni säheltelyksi ahneiden snakujen kanssa. Lisa formuloi ja nahisteli kepistä siihen malliin, että nuoremmilla oli tekemistä että pärjäsivät sille. Epäilin että Lisalla on ”penikkatauti”, oli sen verran reippaat ja rajut otteet tekemisessä. Snakuilla oli muutenkin vauhti päällä, juoksivat rantaveteen edestakaisin ja pärskivät vedessä - kuin kesällä.
Kun herkut oli syöty ja muutama kuva otettu, jatkoimme kävelysiltaa vähän matkaa, josta otin muutaman kuvan. Sen jälkeen suuntasimme Kruunusaaren rannalle, tarkoituksena kävellä saaren kärkeen. Alku meni ihan ok, koska kulkuväylä oli aurattu (hautuumaan parkkipaikka). Kun aurattu osuus loppui, kahlasimme nilkkoja myöten lumessa loppumatkan. Löysimme mukavan taukopaikan, jossa napsin vielä muutaman kuvan ja koirat touhusi omiaan. Joki tulvi ihan reippaasti ja pohjoisessa haarassa jäälautat vilisteli melkoista vauhtia merelle päin. Paluumatka aloitettiin kiipeämällä tosi jyrkkää rinnettä hautuumaalle, valitsimme lumettoman paluureitin hautuumaan läpi vaikka sinne ei ole lupa koiria viedä. Onneksi ei ollut ketään valittamassa koirista, kun kävelimme haustausmaan poikki – koirat siivosti hihnassa.
Autolle palattuamme oli tuttu kaveri menossa uimaan ja kysyin luvan saanko kuvata. Rannassa on talvella avantouintipaikka ja se näkyi olevan edelleen vilkkaassa käytössä. Useampi henkilö kävi uimassa sinä aikana, kun me olimme koirien kanssa rannalla lähempänä siltoja... ettei kukaan saa syytä valittaa koirista ja koirilla oli tilaa juosta.
Meillä vierähti kaikkiaan pari tuntia retkellä ja koirat oli syystä tyytyväisiä.
Tämä päivä on mennyt vähän sinkoillessa hommasta toiseen. Ulkona on myrskyisä tuuli ja isoja vesipisaroita sataa välillä. Sää on kuin syksyllä ja päätin pysytellä viikonlopun sisähommissa ihan suosiolla. Ollaan saanu viikon ajan sen verran haipakkaa, että lepopäivät ei ole pahitteeksi. Onneksi jo maanantaille luvattiin aurinkoista ja lämpimämpää säätä.
Vielä olisi viikko ja yksi päivää töitä ja sen jälkeen toivottavasti on taas uusista kuvioista tietoa. Yritän kysellä töitä kesäksi. On kai sitä jokin vinksahtanut päälaelleen, kun kyselee töitä kesäksi – silloinhan sitä yleensä toivotaan että saisi olla vapaalla.
Nyt lopettelen aloitettuja hommia.
Leppoisaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti