Nämä kauniit auringonkukat koristavat lintujen talviruokintapaikkaa.
Nämä kesäkukkaset hehkuvat kukkaruukussa.
Puolukkaa... puolukkaa.
Viime päivät on vietetty metsässä, kypsyviä puolukoita poimien. Ainakin Iin seudulla marjahulluus runsaiden satojen myötä jatkuu edelleen syksyn lähestyessä, vain marja lajikkeet vaihtuvat kypsymisien edetessä.
Olemme Piksun kanssa rikkoneet aiemmat puolukanpoimimisen päivän keräilymäärät, vaikka olemme kustakin paikasta keränneet vain kypsyneet marjat ja jättäneet raa’at poimimatta, toivoen että ne olisi meidän poimittavissa kypsyttyään.
Pekka on ollut myös marjastamassa, vaikka ei tulekaan pahimpiin ryteikköihin meidän kanssa. Pekka on hakenut helpompia maastoja ja roudannut kerätyt marjat myyntiin.
Iissä on kaksi puolukanostajaa ja heidän myyntipisteissä on ollut oikea kansainvaellus ja ruuhkaa, kun poimijat tuovat Kemistä asti marjoja myyntiin. Ostajille tuodaan tuhansia kiloja marjaa päivässä ja metsässä ei ole ahkeroineet ainoastaan paikalliset, sillä marjastajissa on ollut useita eri kansallisuuksia. Eilen sain omin silmin todeta, että ei kaikki Suomeen tulleet romanialaiset tule kerjäämään, osa heistä myös ahertaa puolukoita poimien.
Vanhuus ei tule yksin ja olemme joutuneet pitämään myös lepopäiviä silloin tällöin, vaikka tuntuu että roppa ei päivässä tai kahdessa ennätä palautua. Vaikka aloitimme puolukoiden myynnin vasta viikon kuluttua siitä kun sitä alettiin ostaa, olemme Pekan kanssa myyneet 1200kg puolukkaa. Nyt rääpimme vielä sieltä täältä puolukkaa ja pikkuhiljaa lopetamme tältä syksyltä. Enimmäkseen meidän marjapaikat ovat auton jättöpaikalta niin kaukana, että kantomatkat ovat kaikista raskaimmat. Kyllähän sitä kerää, mutta vaatii sisua kantaa kerätty marjasato vaikeiden olemattomien kulkureittien kautta autolle. Toisaalta tekee hyvää pistää roppa ja luonto koetukselle, mitä kestää tai on pakko kestää – ei aina pidä mennä siitä mistä aita on matalin.
Viimeisin hyvä marjasaalis saatiin poimia syrjäisen mökkitien laidalla olleelta hakkuulta, jossa oli puolukkaa hurjat määrät. Ei haitannut vaikka samalla hakkuulla oli samaan aikaan useita poimijoita, marjoja riitti kaikille kerättäväksi ja sopu marjastajien välillä säilyi.
Yhtenä päivänä saatiin marjojen kantamiseen reipasta apua, kun Tomi tuli testaamaan ”nörtin” kuntoaan ja kantamaan kerätyt marjat autolle – hyvin kesti ja ennätti jopa kerätä kantoreissujen välissä ison ämpärillisen puolukoita.
Säät ovat suosineet ja olemme Piksun kanssa marjastaneet hellevaatteissa. Itikoita ja polttiaisia on ollut aiempia vuosia vähemmän. Rusketusraidat ovat vahvistuneet, hiki virrannut, vuoden edestä huokailtu, herkullisia eväitä syöty, naurettu ja välillä vähän itkeä tirautettu Lissua muistellessa. Erilaisia kohtaamisia olemme myös päässeet kokemaan. Unskia ja minua onnisti nähdä pari salamannopeasti pakenevaa nuorta kyykäärmettä. Käärmeet ei minua haittaa, mutta maamehiläisiä tai –ampiaisia kammoan. Tähän mennessä olen saanut yhden piston ja kun huitasin pörriäisen kädestäni irti jäi sen myrkkypiikki vielä vääntelehtimään ihoon. Piikki tosiaan vääntelehti kuin elävä olio ja hetken tuijotin sitä lumoutuneena, ennen kuin nyppäsin irti.
Parrat ovat välillä päässeet mukaan marjametsään, riippuen ihan siitä olemmeko suht’ helpossa maastossa ja kauempana autolta. Ihqun oikean jalan ristisiteet on kestänyt hyvin marjastusreissut ja lenkkeilyt. Tulehduskipulääkettä se sai vain sienestysreissun ajan, viime viikot on pärjännyt ilman lääkitystä.
Unskin turkki olisi jo siistimistä vaille, mutta se saa odottaa marjastuksen loppumista.
Pekka on tehnyt jo tämän päivän marjastuseväät ja kahvi on termarissa, joten minun pikavisiitti koneella pitää päättää tältä aamulta. Iltapäiväksi on luvattu sadekuuroja ja pitää ennen sitä käydä poimimassa vielä muutama ämpärillinen puolukoita.
Piksulle kiitokset ”parhaasta ikinä” marjastus seurasta! Toivottavasti sinulla on vielä voimia jäljellä palata virkistyneenä lomalta töihin *hymynaama*. Jos merkit pitävät paikkansa, ajokoirakokeessa nähdään tänä syksynä uusi tomera tuomari… haluaisin olla kärpäsenä mukana seuraamassa.
Nyt kilisee jo auton avaimet, joten toivottelen vielä aurinkoisia loppukesän päiviä.
keskiviikkona, elokuuta 28, 2013
maanantaina, elokuuta 19, 2013
Lisa muistoissa
Lämpimiä uimavesiä uimamaisteri pimpelipompelille!
Kerroin aiemmin näin Lisasta sen omalla sivulla;
"Lisa, Lissu, Lisbet, Limpantiera iloinen huithapeli, joka ei koskaan ole tehnyt mitään "tuhoja" yksin jäätyään... ei edes pentuna. Vauhdikas säpeltäjä, pistää välillä mietintämyssyn päähän ja taas menoksi!
Lisa on kuin kotonaan, oli sitten missä tahansa ja aina yhtä iloisena limpantierana. Kotona seuraa joka paikkaan ja on jäänyt lukemattomia kertoja, milloin varastoon tai liiteriin ja odottaa kiltisti niin kauan, että sitä aletaan etsiä.
Seuraa tarkkaan kaikki keittiössä tapahtuvat hommat, niin että osaisi varmasti tehdä yhtä sun toista pöperöä. Kaikista taikinoista kelpaa maistiaiset, puhumattakaan pullista ja sämpylöistä. Lisalla on "krooninen nälkä" ja lenkillä popsitaan kaikki mikä ei pääse karkuun... lukemattomia kertoja on tultu kotiin minä manaillen (myös Piksu myöhemmin) ja Lisa paskalle haisevana.
Lisa on luonteeltaan avoin tasapainoinen ja omilla jaloillaan seisova snaku. Tulee kainaloon ja nukkuu likellä.
Lisa on motivoitavissa makupalalla, omaa erittäin hyvän tasapainon ja jos makupala saatavissa hyppää melkein mihin tahansa.
Mietintämyssy on edelleen aika-ajoin päässä, mutta tarvittaessa mennään sata lasissa.
Niin ja näkisittepä, kun koirat saavat makupaloja... Lisa ennättää hotkaista omansa ja kaiken mikä vahingossa muilta putoaa... siinä sivussa on meinannut mennä Wilman korva ja paljon muuta. Toiset koirani ovat oppineet varomaan Lisaa ja menevät kauemmaksi herkuttelemaan.
Lisa on muuttanut meiltä Piksun luo muutaman kilometrin päähän. Näemme melkein viikoittain ja teemme yhteisiä lenkkejä."
Vielä reilu kuukausi sitten Lisa rillutteli ja ui Ihqun ja Unskin kanssa meren rannassa. Valitettavasti ikävä ja nopeasti puhjennut kasvain pakotti tekemään luopumispäätöksen ja päästämään Lisa viimeiselle matkalle, sen ollessa vielä ”koperassa kunnossa”.
Kävimme pienellä yhteislenkillä Lisan, Piksun, Ihqun ja Unskin kanssa Lisan viimeisenä päivänä. Unski oli edelleen sitä mieltä, että Lisa on sen suuri rakkaus. Parroilla riitti vauhtia rantatiellä ja ennättipä Ihqu ja Lisa pistäytyä myös rantavedessä pulikoimassa. Kaikki oli sallittua viimeisellä lenkillä ja Lisa formuloi minkä kintuistaan pääsi.
Viimeiseen päivään kuului myös herkkuja monen moisia.
Hyvää matkaa rakas Lisa, maallinen majasi lepää Wilman vieressä.
Piksulle kiitokset, halauksia, voimia ja vaikka tämä ei lohduta niin "Älä sure sitä, että yhteinen aika on mennyttä, vaan iloitse siitä, että se on ollut."
Kerroin aiemmin näin Lisasta sen omalla sivulla;
"Lisa, Lissu, Lisbet, Limpantiera iloinen huithapeli, joka ei koskaan ole tehnyt mitään "tuhoja" yksin jäätyään... ei edes pentuna. Vauhdikas säpeltäjä, pistää välillä mietintämyssyn päähän ja taas menoksi!
Lisa on kuin kotonaan, oli sitten missä tahansa ja aina yhtä iloisena limpantierana. Kotona seuraa joka paikkaan ja on jäänyt lukemattomia kertoja, milloin varastoon tai liiteriin ja odottaa kiltisti niin kauan, että sitä aletaan etsiä.
Seuraa tarkkaan kaikki keittiössä tapahtuvat hommat, niin että osaisi varmasti tehdä yhtä sun toista pöperöä. Kaikista taikinoista kelpaa maistiaiset, puhumattakaan pullista ja sämpylöistä. Lisalla on "krooninen nälkä" ja lenkillä popsitaan kaikki mikä ei pääse karkuun... lukemattomia kertoja on tultu kotiin minä manaillen (myös Piksu myöhemmin) ja Lisa paskalle haisevana.
Lisa on luonteeltaan avoin tasapainoinen ja omilla jaloillaan seisova snaku. Tulee kainaloon ja nukkuu likellä.
Lisa on motivoitavissa makupalalla, omaa erittäin hyvän tasapainon ja jos makupala saatavissa hyppää melkein mihin tahansa.
Mietintämyssy on edelleen aika-ajoin päässä, mutta tarvittaessa mennään sata lasissa.
Niin ja näkisittepä, kun koirat saavat makupaloja... Lisa ennättää hotkaista omansa ja kaiken mikä vahingossa muilta putoaa... siinä sivussa on meinannut mennä Wilman korva ja paljon muuta. Toiset koirani ovat oppineet varomaan Lisaa ja menevät kauemmaksi herkuttelemaan.
Lisa on muuttanut meiltä Piksun luo muutaman kilometrin päähän. Näemme melkein viikoittain ja teemme yhteisiä lenkkejä."
Vielä reilu kuukausi sitten Lisa rillutteli ja ui Ihqun ja Unskin kanssa meren rannassa. Valitettavasti ikävä ja nopeasti puhjennut kasvain pakotti tekemään luopumispäätöksen ja päästämään Lisa viimeiselle matkalle, sen ollessa vielä ”koperassa kunnossa”.
Kävimme pienellä yhteislenkillä Lisan, Piksun, Ihqun ja Unskin kanssa Lisan viimeisenä päivänä. Unski oli edelleen sitä mieltä, että Lisa on sen suuri rakkaus. Parroilla riitti vauhtia rantatiellä ja ennättipä Ihqu ja Lisa pistäytyä myös rantavedessä pulikoimassa. Kaikki oli sallittua viimeisellä lenkillä ja Lisa formuloi minkä kintuistaan pääsi.
Viimeiseen päivään kuului myös herkkuja monen moisia.
Hyvää matkaa rakas Lisa, maallinen majasi lepää Wilman vieressä.
Piksulle kiitokset, halauksia, voimia ja vaikka tämä ei lohduta niin "Älä sure sitä, että yhteinen aika on mennyttä, vaan iloitse siitä, että se on ollut."
perjantaina, elokuuta 16, 2013
Kuvamuistoja Keski-Suomesta.
Metsälampi, kuvattu Lumia 610:lla vadelman poimintareissulla.
Alla olevat kuvat kuvattu sienestys/lomareissulla.
Kalevi "Häkä" Häkkinen.
Unski, kuvattu ikkunan läpi.
Ihqudaa.
14 vuotias Jansku ja Ihqu.
Jansku.
Onni ja Ihqu.
Kaurapelto.
Pieniä aurinkoja.
Tuima, juro ja totinen kissa.
Siilit iltapalalla.
Tekstiä myöhemmin.
Alla olevat kuvat kuvattu sienestys/lomareissulla.
Kalevi "Häkä" Häkkinen.
Unski, kuvattu ikkunan läpi.
Ihqudaa.
14 vuotias Jansku ja Ihqu.
Jansku.
Onni ja Ihqu.
Kaurapelto.
Pieniä aurinkoja.
Tuima, juro ja totinen kissa.
Siilit iltapalalla.
Tekstiä myöhemmin.
sunnuntaina, elokuuta 04, 2013
Aurinkoisella aamulenkillä
Eilen aamulla lähdimme aikaisin poimimaan kesän viimeiset vadelmat ja mustikat. Iltapäivällä lähdimme koko porukalla Raaheen synttärirääppiäisille, merisumun harmaannuttamassa säässä.
Aika hyytävä luonnonilmiö toi merisumu. Aurinkoinen ja lämmin sää muuttui merisumun myötä hyiseksi, harmaaksi ja kosteaksi. Lämpötila putosi monta astetta ja kosteus näkyi auton tuulilasissa pieninä pisaroina.
Vahvan sumun saattelemana saavuimme yöllä kotiin, välillä näkyvyys oli tuskin neljääkymmentä metriä.
Sunnuntaiaamu lähdettiin partojen kanssa aamulenkille jo puoli seitsemän aikaan. Otin myös kameran mukaan, toiveissa saada seittikuvia pellonreunalta. Aamuaurinko oli ennättänyt kuivattaa aamukasteen aurinkoisilta paikoilta, mutta onnistuin kuvaamaan muutaman komean seitin. Toivottavasti aurinkoisia aamukasteisia elokuun aamuja riittää, että voisi kameran läpi sihtailla aamukastekohteita.
Maltan vielä istuskella koneella, vaikka korvienvälissä raksuttaa monenmoiset suunnitelmat tämän sunnuntaipäivän tekemisistä. Parrat nukkuvat tyytyväisinä aamulenkin ja –ruuan jälkeen. Minun pitäisi lähteä ostamaan leivontatarvikkeita mustikkapiirakkaa varten. Löysin vielä eilen hakkuun reunalta hyviä mustikoita ja eihän niitä raskinut sinne jättää.
Kauppareissun jälkeen valmistaudumme lähtemään rippijuhliin ja tällä kertaa en mene istumaan kirkkoon ja kuuntelemaan synnin palkka on kuolema –saarnoja.
Marjastuksessa on nyt pieni tauko ja odottelemme puolukoiden kypsymistä. Olemme tavanneet mukavia ja raatikkaita marjastajia hakkuilla. Jos aiemmin ihmiset sekosi loistavasta hillasadosta, nyt päivän sana Iissä on ollut vadelmat. Niitä on saavuttu poimimaan suht’ pitkien matkojen takaa, yksin, kaksin tai koko perheen voimin kera isovanhempien tai metsätiellä vaunuissa nukkuvan pienimmän lapsen kanssa, jota vanhemmat lapset vartioivat. Marjametsään lähtemistä ei ole estänyt edes lonksuvat lonkat tai keinonivelet polvissa, vain hieman hidastanut etenemistä.
Metsäautotien varrelle pysäköityjen autojen lukumäärästä päätellen vadelmasato on ollut ehtymätön. On ollut mukava kuunnella lintujen laulun lomassa iloisia lasten ääniä, kertaakaan ei kuultu kätinää ja protestointia itikoista, paarmoista tai pistävistä vadelmapensaan piikeistä. Jutellessamme heidän kanssa kaikki ovat olleet iloisia ja kiitollisia kesän runsaasta marjasadosta.
Nyt olisi tarkoitus keskittyä muutaman päivän ajan sienestykseen ja sitten pitää ”teroittaa” poimurin piikit puolukoiden poimimiseen. Olemme Piksun kanssa päivittäneet alustavasti suunnitelmia ja aloitusajankohtaa. Hyytelöpuolukat olisi jo joissakin paikoissa poimittavissa, mutta teen itselle hyytelöä vasta sen jälkeen kun yölämpötilat ovat olleet alhaisemmat.
Noitanokinenä ja Tursake ovat myös olleet kiireisinä. Alkuyöstä minun jo nukkuessa ovat ahertaneet ja kantaneet kotiin kunnon hiiri ja myyrä saaliita ja pitäneet Pekan hereillä ja valmiina viemään saaliit likakaivoon - kissojen pettymykseksi. Just äsken pihalla käydessäni Noitanokinenä juoksi naukuen ohi kuollut hiiri suussa. Saalistusta ei näköjään hidasta edes leikatut kynnet tai tiukupanta kaulassa.
Eläinlääkäri määräsi Ihqulle Rimadyl lääkkeen ja ohjeen mukaan pitäisi antaa viikon ajan määrätty lääkeannos päivittäin ja puolittaa sen jälkeen ylläpitoannokseksi. Järkevää tai ei, mutta päätin antaa Ihqulle heti vain ylläpitoannoksen mukaan, koska se mielestäni riittää Ihqulle tällä hetkellä hyvin. Jos polvi kipeytyy niin, että pitäisi antaa koko annos päivittäin, parempi silloin siirtää Ihqu muistoihin. Kaukaiselta tuntuva ajatus, kun Ihqu hyppii parasta aikaa sen unesta herättäneen kärpäsen perässä ympäri huushollia. Täysillä ja täyttä elämää loppuun asti, mennään näillä eväillä niin kauan kuin eväät riittää. Mitä sitä varjelemaan ja komentelemaan olemaan rauhallisesti, vaikka ajatuksissa kuitenkin toivon Ihqulle monta pientä suojelusenkeliä.
Ihqun jälkeen jää aikanaan suuri aukko. En ikinä usko että Unski kantaisi tyhjää ruokakuppia, ilmoittaisi että Tursake menossa ulos ja sille pitää laittaa tiukupanta kaulaan, lähtisi Pekan kaveriksi saunomaan, kantaisi postin ja miljoona muuta asiaa joista Ihqu pitää huolen ja on mukana. *Iso huokaus*
Nyt pari hernettä korvien välissä käskee poistumaan koneelta ja aloittamaan päivän touhut.
Oikein aurinkoista sunnuntaipäivää ja koko seuraavaa viikkoa, kesää on vielä jäljellä!