No, nyt se on tehty... nimittäin Joulukalenteri - kolme kuvaa puuttuu vielä, mutta se ei haittaa sillä lisään ne myöhemmin - aihe on jo selvillä.
Oli yllättävän "rankka", mutta mielenkiintoinen projekti... ja siitä tuli varmasti ihan minun ja snakujen näköinen - kuulemma :). Yllätyksiä löytyy.... voin melkein taata. Olen ollut syventyneenä Jouluun viikon verran ja tulette huomaamaan, että se herättää kaikenlaisia ajatuksia, tuskin ainoastaan minussa.
Pikkukuvissa meni aikaa yllättävän paljon, isoissa kuvissa ei niinkään. Isojen kuvien tekstit vain tuli jostain ja pyydän jo etukäteen anteeksi, runojen riimit ei ihan trimmaa.
Anna antoi aiheita pikkukuviin, ennätettiin sentään käydä illalla kävelyllä koirien kanssa kirpeässä pakkassäässä. Nyt tuntuu, että ajatus ei kulje joten on parasta lähteä nukkumaan.
Tänään odottaa rästityöt, päivitykset ja meilejä odottaa vastaamista... niin ja myöhäisillasta aukaisen ekan luukun omasta kalenterista, samoin aukeaa kennel Jenidonin eka luukku -se on sitten marraskuun viimeinen päivä alkanut.
Hyvää Yötä!!!
P.S
Hoks!
Tänään vietetään "älä osta mitään"- päivää! Kertoo klo 3:n uutiset. Taisin jäädä ilman sapuskaa sit.
sama
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007
...yöllä 2.12 tonttu lopettelee touhujaan..
Täällä kukutaan vielä täydessä työn touhussa. Ja mikä on niin tärkeää, että olen valvonut muutaman yön, miettinyt, suunnitellu niin kovasti että blondin herneet ovat etsineet epätoivoisesti toisiaan... no Joulukalenteri tietenki.
Kun viimme viikolla värkkäilin kaverille kalenteria sain idean tehdä sellaisen myös meidän sivuille.
Kalenteri on "vaatinut" valokuvaamista, runosuonen pulppuamista ja suunnittelua, suunnittelua. Nyt puuttuu enään seitsemältä päivältä kuva - muutama idea mielessä. Tarkoitus on että kuvat aukeaa päivittäin, kurkistelijoille tulee omaa materiaalia, ettei käy aika pitkäksi.
Olen tosi innoissani ja en ole voinut juuri keskittyä mihinkään muuhun.
Anna on käynyt silloin tällöin, kävimme maanantaina vauhdikkaan potkurilenkin. Koirat ovat aivan innoissaan, kun pääsevät potkurilenkille. Lähdimme niin, että minä menin Ihkun kanssa edellä ja Wilma tuli Annan kanssa perässä. Wilma kilju ku pikku sika, kun joutui tyytymään takana tulemiseen. Toivottavasti keväällä tulee hienot potkuttelukelit Saikanväylälle - odotan.
Nyt pitäisi malttaa lähteä nukkumaan, huommena olisi tiedossa kurssitusta, töitä, uunin lämmitystä, matot tuulettumaan pakkaseen, kalenterin tekemistä (aika loppuu kohta kesken). Koiruuksilla on tiedossa ulkotarhapäivä ja kun tulen kotiin saavat naudan potkaluun järsittäväksi, että voin tehdä omia juttuja rauhassa.
Ihkudaa on muuten erittäin omistushaluinen, ei meinaa sietää aina että kissat tulee minun luo, odottaa tossa minun vieressä että lähden nukkumaan - ei mene aiemmin sänkyyn, nukkuu aivan kintuissa kiinni tai osittain niiden päällä ja vaikka mitä. Olen antanut sille palautetta, että se ei ole maailmannapa - muitakin on pystyttävä huomioimaan.
Wilman oikea juoksu ei ole alkanut hartaista rukouksista, huokailuista, peukutuksista, lattian tuijottelusta (olisko tippoja tippunut), epätoivosta ja vaikka mistä huolimatta :). Auttasko se, että kun menettää toivonsa ja unohtaisi koko asian - juoksu alkaisi :))!!!
Mut nyt nukkumaan, ettei nukahda kesken kurssin. Pitää aamulla herätä sen verran aikaiseksi, että laitan tulet uuniin ennen kurssille lähtöä ja samalla varmaan virittelen Joulukalenteria.
Hyvää loppuyötä ja kauniita unia!
P.S
Toivottavasti en nuku ponniin...
sama
Kun viimme viikolla värkkäilin kaverille kalenteria sain idean tehdä sellaisen myös meidän sivuille.
Kalenteri on "vaatinut" valokuvaamista, runosuonen pulppuamista ja suunnittelua, suunnittelua. Nyt puuttuu enään seitsemältä päivältä kuva - muutama idea mielessä. Tarkoitus on että kuvat aukeaa päivittäin, kurkistelijoille tulee omaa materiaalia, ettei käy aika pitkäksi.
Olen tosi innoissani ja en ole voinut juuri keskittyä mihinkään muuhun.
Anna on käynyt silloin tällöin, kävimme maanantaina vauhdikkaan potkurilenkin. Koirat ovat aivan innoissaan, kun pääsevät potkurilenkille. Lähdimme niin, että minä menin Ihkun kanssa edellä ja Wilma tuli Annan kanssa perässä. Wilma kilju ku pikku sika, kun joutui tyytymään takana tulemiseen. Toivottavasti keväällä tulee hienot potkuttelukelit Saikanväylälle - odotan.
Nyt pitäisi malttaa lähteä nukkumaan, huommena olisi tiedossa kurssitusta, töitä, uunin lämmitystä, matot tuulettumaan pakkaseen, kalenterin tekemistä (aika loppuu kohta kesken). Koiruuksilla on tiedossa ulkotarhapäivä ja kun tulen kotiin saavat naudan potkaluun järsittäväksi, että voin tehdä omia juttuja rauhassa.
Ihkudaa on muuten erittäin omistushaluinen, ei meinaa sietää aina että kissat tulee minun luo, odottaa tossa minun vieressä että lähden nukkumaan - ei mene aiemmin sänkyyn, nukkuu aivan kintuissa kiinni tai osittain niiden päällä ja vaikka mitä. Olen antanut sille palautetta, että se ei ole maailmannapa - muitakin on pystyttävä huomioimaan.
Wilman oikea juoksu ei ole alkanut hartaista rukouksista, huokailuista, peukutuksista, lattian tuijottelusta (olisko tippoja tippunut), epätoivosta ja vaikka mistä huolimatta :). Auttasko se, että kun menettää toivonsa ja unohtaisi koko asian - juoksu alkaisi :))!!!
Mut nyt nukkumaan, ettei nukahda kesken kurssin. Pitää aamulla herätä sen verran aikaiseksi, että laitan tulet uuniin ennen kurssille lähtöä ja samalla varmaan virittelen Joulukalenteria.
Hyvää loppuyötä ja kauniita unia!
P.S
Toivottavasti en nuku ponniin...
sama
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
"yhden miehen sota Kierresarvikotiloita vastaan"...
Kuva: Kierresarvikotiloita.
Vaikka Kierresarvikotiloista on myös hyötyä; möyhivät hiekkapohjaa, syövät kuolleita kasveja ja levää jne... niiden (mielestäni) riistäytynyt kanta on saanut minut sotajalalle. Sillä niitä on todella paljon ja se alkaa näkymään myös kasvien kunnossa - sillä ne imuttaa myös niitä.
Aina kun näen kotiloita akvoissa, keräilen niitä haaviin. Suurimmassa akvaariossa odotan muutaman tunnin valojen sammumisen jälkeen ja teen yllätyshyökkäyksen keskellä yötä. Letkunpätkällä imaisen kaikki näkyvät kotilot pohjasta ja kasveista ämpäriin - konnat saavat hyvää huikopalaa.
Olen päätellyt, että joudun tekemään systemaattista kotilopuhdistusta vielä monena päivänä ja yönä, ennenkuin saan kannan kuriin.
Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja ruokkia kaloja kohtuullisesti, sillä olen itse vaikuttanut kotiloiden lisääntymiseen ruokkimalla kaloja runsaskätisesti. Näin kotiloille on riittänyt ravintoa yllinkyllin.
No, pois pessimismi ja nokka kohti tulevaa päivää positiivisessa hengessä!
Vaikka Kierresarvikotiloista on myös hyötyä; möyhivät hiekkapohjaa, syövät kuolleita kasveja ja levää jne... niiden (mielestäni) riistäytynyt kanta on saanut minut sotajalalle. Sillä niitä on todella paljon ja se alkaa näkymään myös kasvien kunnossa - sillä ne imuttaa myös niitä.
Aina kun näen kotiloita akvoissa, keräilen niitä haaviin. Suurimmassa akvaariossa odotan muutaman tunnin valojen sammumisen jälkeen ja teen yllätyshyökkäyksen keskellä yötä. Letkunpätkällä imaisen kaikki näkyvät kotilot pohjasta ja kasveista ämpäriin - konnat saavat hyvää huikopalaa.
Olen päätellyt, että joudun tekemään systemaattista kotilopuhdistusta vielä monena päivänä ja yönä, ennenkuin saan kannan kuriin.
Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja ruokkia kaloja kohtuullisesti, sillä olen itse vaikuttanut kotiloiden lisääntymiseen ruokkimalla kaloja runsaskätisesti. Näin kotiloille on riittänyt ravintoa yllinkyllin.
Sää on ollut mitä mainioin parina viimme päivänä, on ollut ihanan lauhaa ja tuuletonta. Olemme tehneet kunnon pitkiä lenkkejä ja mieli on kummasti piristynyt - vaikka vieläkin olen vanha ja väsynyt :). Vielä olisi paljon tekemistä rästitöissä, ennenkuin saisin kaikki työt päivitettyä ajantasalle. En nykyisin jaksa edes valvoa, kuten ennen - uni maistuu kumman hyvälle.
Piksu käväsi eilen aamulla Lisan kanssa - Lisa on entisenlainen limpantiera ja pomppija. Wilman kanssa olivat koko ajan hännät tötteröllä ja Ihku yritti jälleen imeä Lisan nisiä.
Vein eilen Pekan taas työreissulle ja nyt olis tarkoitus etten tänään aja autolla metriäkään. Polttelin eilen illalla koneelle kertyneitä kuvatiedostoja viidelle CD:lle - kun ei ole DVD-asemaa. Vielä olisi puolen vuoden kuvat polttamatta - pitää hankkia lisää levyjä. Kattelin samalla alkuvuodesta otettuja kuvia ja tuli hirmuinen ikävä Feisyä ja Indiä. Ne ovat vielä tosi todellisina ja elävinä mielessä.
DigiTV on toiminut vähän heikosti moitteettoman alun jälkeen, tekstitys näkyy miten sattuu, yhteys pätkii ja jumittaa... jne... ja tästä pitää vielä maksaa.
Sairaanhoitajien joukkoirtisanoutuminen ei sitten toteutunut - hieno homma. Nähtäväksi jää mistä rahat raavitaan kasaan, veronmaksaja on aina maksumiehenä - mutta toivottavasti hoitohenkilökunnan määrää ei vähennetä potilaiden hoidon kustannuksella ja sovinnon verukkeella. Olen itse konkreettisesti nähnyt, että hoidon taso voi olla aika karmea ja ihmisarvoa ei ole olemassakaan - välttämättä.
Piksu käväsi eilen aamulla Lisan kanssa - Lisa on entisenlainen limpantiera ja pomppija. Wilman kanssa olivat koko ajan hännät tötteröllä ja Ihku yritti jälleen imeä Lisan nisiä.
Vein eilen Pekan taas työreissulle ja nyt olis tarkoitus etten tänään aja autolla metriäkään. Polttelin eilen illalla koneelle kertyneitä kuvatiedostoja viidelle CD:lle - kun ei ole DVD-asemaa. Vielä olisi puolen vuoden kuvat polttamatta - pitää hankkia lisää levyjä. Kattelin samalla alkuvuodesta otettuja kuvia ja tuli hirmuinen ikävä Feisyä ja Indiä. Ne ovat vielä tosi todellisina ja elävinä mielessä.
DigiTV on toiminut vähän heikosti moitteettoman alun jälkeen, tekstitys näkyy miten sattuu, yhteys pätkii ja jumittaa... jne... ja tästä pitää vielä maksaa.
Sairaanhoitajien joukkoirtisanoutuminen ei sitten toteutunut - hieno homma. Nähtäväksi jää mistä rahat raavitaan kasaan, veronmaksaja on aina maksumiehenä - mutta toivottavasti hoitohenkilökunnan määrää ei vähennetä potilaiden hoidon kustannuksella ja sovinnon verukkeella. Olen itse konkreettisesti nähnyt, että hoidon taso voi olla aika karmea ja ihmisarvoa ei ole olemassakaan - välttämättä.
No, pois pessimismi ja nokka kohti tulevaa päivää positiivisessa hengessä!
lauantaina, marraskuuta 17, 2007
aamutuimaan haukottelua....
Jälleen viikonloppu edessä ja pitkäpäiväinen viikko takana.
Wilma herätti minut klo 7 ja kahvikupillisen sekä ulkoilun jälkeen on edelleen väsynyt ja "silmätristissä"-olo. Tänään olisi taas työpäivä ja ainakin viimme lauantain perusteella päivästä tulee mukava, saa nähdä mitä uutta mukavaa tänään keksimme tehdä.
Wimpulan juoksu ei ole vieläkään alkanut - täällä ollaan oltu vähän huuli pyöreenä. Odottavan aika on tooooosi pitkä. Just aamulla rapsutellessani Wilmaa huomasin, ettei sen karvaa ainakaan pehmentänyt viimme kesäinen koneajo. Wilmalla ja Lisalla on edelleen hyvä karkea karva, ehkä yhdellä koneajolla ei ole mitään merkitystä karvan laatuun.
Kulunut viikko oli työntäyteinen ja Ensiapukurssi EA1 tuli myös suoritettua iltakurssina loppuun. Koirilla oli muutamana päivänä pitkät "ulkotarha" oltavat. Laitoin alkuviikosta koirahuoneeseen valot ja lämmön päälle, ei ainakaan palella tarvinnut sään kylmetessä. Kävimme myös säännöllisesti lenkillä, maanantaina oli kaverina mixeri Pimu - kiersimme ns. altaan lenkin ja kilometrejä tuli ihan kiitettävästi.
Toivottavasti viikonlopun aikana saisi otettua koirista talvisia kuvia, saisi vaihdettua värit ja kuvan sivuille.
Viikko on ollut niin kiireinen, että altaiden vedenvaihtorutiinit jäi tekemättä - ne pitäisi ennättää tehdä jossain välissä viikonlopuna aikana. Yhtenä iltana myöhään olin tekemässä hommia koneella ja akvaarioista oli valot sammunu. Koska konnat saavat jalotella sillointällöin lattialla, ne oli tepastelleet ilmeisesti akvaariovalojen aikakytkimen päällä ja saaneet ajastuksen sekaisin. Keskenkaiken valot syttyivät akvaarioihin ja meinasin pudota tuolilta, kun katsoin hölmistyneenä valastuun akvaarioon - sen oli keskiosalta vallanneet Kierresarvikotilot, ne oli tehneet vaikuttavan esiinmarssin pohjahiekasta pimeän turvin. Kyseiset kotilot ovat kuulemma hyviä pohjahiekan ilmastajia ja niillä käydään myös kauppaa. Eilen illalla tehtiin Pekan kanssa testi ja sytytettiin valo akvaarioon sen jälkeen, kun se oli ollu jonku aikaa pimeänä. Ja tosi on, kotiloita oli aivan tuhottomasti vaikka valojen aikana niitä ei juuri näe.
Ei auta kuin järjestää kotiloiden pyynti useampana iltana, en aio kuitenkaan purkaa akvaarion kalustusta sen vuoksi. Olisin tyytyväinen, kun saisin kerättyä edes näkyvät kotilot pois - konnat syövät niitä mielellään. Pitäisi myös oppia ruokkimaan kalat kohtuullisesti, selvästi annan niille runsaskätisesti sapuskaa - koska kotilokanta on räjähtänyt käsiin.
Joulu on selvästi lähestymässä, pikkujoulu sesonki alkaa kuulemma tästä viikonlopusta. Sain eilen illalla valmiiksi ensimmäisen joulumainoksen tehtyä kaverille.
Pekalla oli parin viikon työputki ja vasta eilen kävin hakemassa sen Oulusta kotiin.
Eilen illalla oli parhaimmillaan pakkasta -14 ja piti laittaa makkariin kattolämmitys päälle. Muuten olen pärjännyt lämmittämällä joka päivä leivinuunia, eikä ole tarvinnut laittaa huoneisiin sähkölämmitystä päälle. Ihku on aina kaverina kantamassa puita uuniin.
Nyt pitää valmistautua töihinlähtöön ja lopettaa tämä naputtelu.
Mukavaa talvista lauantaipäivää!
Wilma herätti minut klo 7 ja kahvikupillisen sekä ulkoilun jälkeen on edelleen väsynyt ja "silmätristissä"-olo. Tänään olisi taas työpäivä ja ainakin viimme lauantain perusteella päivästä tulee mukava, saa nähdä mitä uutta mukavaa tänään keksimme tehdä.
Wimpulan juoksu ei ole vieläkään alkanut - täällä ollaan oltu vähän huuli pyöreenä. Odottavan aika on tooooosi pitkä. Just aamulla rapsutellessani Wilmaa huomasin, ettei sen karvaa ainakaan pehmentänyt viimme kesäinen koneajo. Wilmalla ja Lisalla on edelleen hyvä karkea karva, ehkä yhdellä koneajolla ei ole mitään merkitystä karvan laatuun.
Kulunut viikko oli työntäyteinen ja Ensiapukurssi EA1 tuli myös suoritettua iltakurssina loppuun. Koirilla oli muutamana päivänä pitkät "ulkotarha" oltavat. Laitoin alkuviikosta koirahuoneeseen valot ja lämmön päälle, ei ainakaan palella tarvinnut sään kylmetessä. Kävimme myös säännöllisesti lenkillä, maanantaina oli kaverina mixeri Pimu - kiersimme ns. altaan lenkin ja kilometrejä tuli ihan kiitettävästi.
Toivottavasti viikonlopun aikana saisi otettua koirista talvisia kuvia, saisi vaihdettua värit ja kuvan sivuille.
Viikko on ollut niin kiireinen, että altaiden vedenvaihtorutiinit jäi tekemättä - ne pitäisi ennättää tehdä jossain välissä viikonlopuna aikana. Yhtenä iltana myöhään olin tekemässä hommia koneella ja akvaarioista oli valot sammunu. Koska konnat saavat jalotella sillointällöin lattialla, ne oli tepastelleet ilmeisesti akvaariovalojen aikakytkimen päällä ja saaneet ajastuksen sekaisin. Keskenkaiken valot syttyivät akvaarioihin ja meinasin pudota tuolilta, kun katsoin hölmistyneenä valastuun akvaarioon - sen oli keskiosalta vallanneet Kierresarvikotilot, ne oli tehneet vaikuttavan esiinmarssin pohjahiekasta pimeän turvin. Kyseiset kotilot ovat kuulemma hyviä pohjahiekan ilmastajia ja niillä käydään myös kauppaa. Eilen illalla tehtiin Pekan kanssa testi ja sytytettiin valo akvaarioon sen jälkeen, kun se oli ollu jonku aikaa pimeänä. Ja tosi on, kotiloita oli aivan tuhottomasti vaikka valojen aikana niitä ei juuri näe.
Ei auta kuin järjestää kotiloiden pyynti useampana iltana, en aio kuitenkaan purkaa akvaarion kalustusta sen vuoksi. Olisin tyytyväinen, kun saisin kerättyä edes näkyvät kotilot pois - konnat syövät niitä mielellään. Pitäisi myös oppia ruokkimaan kalat kohtuullisesti, selvästi annan niille runsaskätisesti sapuskaa - koska kotilokanta on räjähtänyt käsiin.
Joulu on selvästi lähestymässä, pikkujoulu sesonki alkaa kuulemma tästä viikonlopusta. Sain eilen illalla valmiiksi ensimmäisen joulumainoksen tehtyä kaverille.
Pekalla oli parin viikon työputki ja vasta eilen kävin hakemassa sen Oulusta kotiin.
Eilen illalla oli parhaimmillaan pakkasta -14 ja piti laittaa makkariin kattolämmitys päälle. Muuten olen pärjännyt lämmittämällä joka päivä leivinuunia, eikä ole tarvinnut laittaa huoneisiin sähkölämmitystä päälle. Ihku on aina kaverina kantamassa puita uuniin.
Nyt pitää valmistautua töihinlähtöön ja lopettaa tämä naputtelu.
Mukavaa talvista lauantaipäivää!
maanantaina, marraskuuta 12, 2007
aamutuimaan, ennen töihin lähtöä...
Kuva, nopea yökuva: Sain eilen väkerrettyä lumilyhdyn, joka ei meinannut pysyä kasassa lauhan sään vuoksi - ja Ihku kävi muutaman kerran tökkimässä sen nurin.
Lauantai meni pitkästä aikaa töissä, pidämme vapaaehtoisvoimin SPR:n Pointtia auki loppuvuoden lauantait.
Sunnuntai aamuna sain herätä todellisuuteen että lumityöt odottaa, lunta oli tullu ihan kiitettävästi. Ensin koneella työhommia ja sitten ulkotöihin. Koirat formuloi ja minä pukkasin lunta. Pidin välillä taukoa ja kävin sisällä tankaamassa. Laitoin kuitenki ensin tulen uuniin ja sitte kiireesti keittiöön voileivän tekoon. Paluu olohuoneeseen oli ankea - olin unohtanut avata uunin pellin ja uunista tuli savua sisälle. Äkkiä pelti auki ja ulko-ovi sepposen selälleen, sai tuuletella jonkin aikaa ennenkuin enimmät savut sai hälvenemään.
Ei tarvinnut illalla ihmetellä mitä tekee - piti pestä kattoa ja puhdistaa leivinuuni päältä. Tänään siivous jatkuu. Lauhan syksyn vuoksi ei ole tarvinnut pitää vielä sähkölämmitystä ollenkaan päällä - leivinuunin lämmitys riittää pitämään mökin lämpimänä... niin ja akvaariovalaisimet lämmittää huoneita myös. Nukun vieläki makkarin ikkuna avoinna.
Lumitöiden jälkeen lähdin koiruuksien kanssa lenkille "takametsään". Luonto oli tosi kaunis ja lunta sateli hiljalleen. Lenkin jälkeen tein lumilyhdyn, joka sortui muutaman kerran. Ihku ei millään meinannu tajuta, ettei lyhdystä saa ottaa palloja. Lumipallot kiinnosti niin paljon, että Ihku kävi lyhtyä tökkimässä vähä väliä.
Illalla kävin viemässä muutaman kaverin Ouluun, tiet oli tosi loskaisia - mutta silti muutama kaahari tai rampilta eteenajaja oli vaarantamassa liikennettä. Oma havaino on muuten, että riskiohittajista tai kaahareista ainakin 90% ajaa Audilla - eilinen vahvisti huomion. Liikenneturvallisuuden kannalta on vähän huono juttu, että automainoksissa mainostetaan autot niin turvallisiksi - hyvähän niillä on kaahata. Oli muuten tosi paljon autoilijoita liikkeellä. Pohjoisesta päin tuli autoja jatkuvana jonona ja välillä joutui ajamaan n. 40 km nopeutta Iin eteläpuolella.
Olen tuskitellu kissojen vuoksi viimmeaikoina, ne ovat niin rantturuokaisia nirppanokkia ettei niille kelpaa edes keitetyt Siian perkkuut - ei aina edes Siika raakana. Pitää olla possun suikalelihaa, naudanlihaan ei kosketa edes pitkällä kynnellä. Happy Cat nappulat kelpaa, mutta ovat tottuneet myös tuoreeseen ravintoon. Noitanokinenä on taas pulskassa kunnossa, kesäisen hoikkuuden jälkeen. Tursakkeella on ollut viimme aikoina todellinen hellyyden kausi, sylissä pitää olla aina sisällä ollessa ja Ihku on hieman mustasukkainen.
Mutta nyt töihin... mukavaa päivän jatkoa!
keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007
Suomi hiljeni... Osanottoni kaikille tahtomattaan osalliseksi joutuneille ja omaisille...
Ensin ajattelin, etten voi kirjoittaa tämän päivän kohdalle mitään... mutta ei tule uni. Olen lemmikkilauman kanssa kotona - silti niin yksin - Pekka töissä ja viimme yönä vein Tomin junalle.
Koko ilta on mennyt miettiessä ja lievästi sanottuna järkytyksessä, että näin piti käydä.
Wilma ja Ihku on käynyt illan aikana tökkimässä minua - vaistoavat, että jokin on nyt pielessä ja ihmettelevät varmaan kun Anna ei tullut.
Ei ole kauaa, kun viestimet kailotti että Suomalaisista on yhden sukupolven verran hukassa - ei olla kirjoilla koulussa, työelämässä, työttömyyskortistossa - että missä ne nuoret ihmiset on. Jos oikein muista, päätettiin perustaa toimikunta tutkimaan asiaa.
Nyt illan aikana niin asiantuntijat, kuin ihan tavalliset ihmiset, nuoret, vanhemmat ovat kertoneet, että tuntevat lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joilla on niin paha olla ja on niin vaikeaa että ovat olleet tilanteessa jossa voi tehdä ihan mitä vaan. Niin ja useat sanoi, että tämä on ollu odotettavissa ja ennustettavissa.
Se on tullut myös todistetuksi, että nettiin voi kertoa omalla nimellä joukkomurhasuunnitelman päivämäärineen kaikkineen, eikä sitä voida estää.
Eräs asiantuntija sanoi, että kaveri oli kirjoittanut, että olisi hänkin halunnut elää pitkän elämän rakastettuna. Ja että kyllä jonku olisi pitänyt huomata, että kaverilla menee vintti pimeeks. Kaveri ei ole ainakaan peitellyt suunnitelmiaan tai huonoa oloaan, pohjatonta pettymystä elämään, joka on kääntynyt täydelliseen välinpitämättömyyteen muita kohtaan - miksi hänkään välittäisi muista, kun ei hänestäkään välitetä eikä kuunnella. Voiko elämä mennä näin?
Sekavaa, kysymyksiä, etsitään syyllisiä, otetaan osaa suureen suruun joka kohtasi täysin asiaan ulkopuolisia osapuolia. Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi, mutta kuinka monen lapsen koulunkäyntiin ja turvallisuuden tunteeseen tämä päivä jätti parantumattomat arvet? Ja kuinka moni lapsi / nuori joutuu tänäki iltana käymään yksin ja vailla tukea nukkumaan ja yrittää käsitellä mielessään kauheaa tapahtumaa ilman vanhemman tukea ja turvaa.
Viimme aikoina, kun olen tuntenu itteni helkkarin väsyneeksi ja vanhaksi olen harmitellut, etten ole jaksanut auttaa saatika ajatella tai kuunnella lähellä olevia ystäviä niin paljon kuin olisin halunnut. Just viimme viikolla jouduin perumaan sovitun siivousavun vanhalta ystävältäni. Kuinka paljon onkaan nykyisin tilanteita, että työ, pimeä vuodenaika, kiire, auringottomuus ja vaikka mikä syy laamauttaa niin, ettei jaksa ajatella nokkaansa pitemälle. Ei ole aikaa läheisille, ystäville, kavereille, perheelle, lemmikeille niin kuin ehkä haluaisi... sitä laahustaa vain päivästä toiseen harmaassa sateisessa mielialassa - toivoo, että pääsee nukkumaan ja harmittelee kun seuraavana aamuna pitää herätä - otta on heti aamusta kurtussa ja olo on yhtä väsynyt kuin nukkumaan käydessä.
No joo, sekavat on mietteet ja jotenki on tuntunut tänä iltana ihan tosissaan, että Suomi hiljentyi. Ulkona käydessä ei ole ollut normaalia liikennettä tai ääniä Päkkikankaalla, jos hiljaisuuden huomaa täällää pienessä kylässä... niin miksei muuallaki.
Soitin muuten Tomille illalla, että jos se saa päähänsä lasauttaa porukkaa nurin, tulee lasauttamaan minut, ettei sivullisten tarvi kärsiä - asia sovittiin molemminpuolisesti. No, meillä ei ole aseita kotona - pahin ase taitaa olla meikäläisen kielenkannattimet - mut jotenki vaan tuli tunne, että mun pitää toi asia sopia Tomin kanssa.
Ja siitä Ensiapukoulutuksesta, ensin ajattelin etten voi kirjoittaa edes tätä mieltäni painavaa asiaa, joka valkeni eilisessä koulutuksessa. Suomessa tapahtuu vuodessa 800.000 kotitapaturmaa vuodessa, joista 2200 johtaa kuolemaan!! Aivan järkyttävän suuri luku, josta iltalehtien lööpit ei kilju kirjaimen vertaa.
Ensiapukurssilla opittiin kääntämään potilas kylkiasentoon ja uusi elvytystyylin. Ensin uhrin pää taivutetaan taaksepäin leuasta ja otsasta, sitten painetaan uhrin rintakehää voimakkaasti 30 kertaa, annetaan tekohengitystä kaksi puhallusta ja jatketaan rintakehää painamalla... näin toistetaan kunnes ammattiapu saapuu paikalle. Niin ja selvis mitä tarkoittaa kammiovärinä... jota viljellään TV-lääkärisarjoissa.
Ensiapukurssi jatkuu huomen illalla... joten teemassa pysytään.
Ja huommena jätän työhommat toisarvoiseksi ja käyn vanhan ystäväni luona.
Jos joku on jaksanut lukea tänne asti tätä sekavaa purkausta huomaa - aivan oikein olen järkyttynyt.
Kopioin tähän loppuun oman käden oikeudella, laulun sanat joka juuri soi radiosta;
Koko ilta on mennyt miettiessä ja lievästi sanottuna järkytyksessä, että näin piti käydä.
Wilma ja Ihku on käynyt illan aikana tökkimässä minua - vaistoavat, että jokin on nyt pielessä ja ihmettelevät varmaan kun Anna ei tullut.
Ei ole kauaa, kun viestimet kailotti että Suomalaisista on yhden sukupolven verran hukassa - ei olla kirjoilla koulussa, työelämässä, työttömyyskortistossa - että missä ne nuoret ihmiset on. Jos oikein muista, päätettiin perustaa toimikunta tutkimaan asiaa.
Nyt illan aikana niin asiantuntijat, kuin ihan tavalliset ihmiset, nuoret, vanhemmat ovat kertoneet, että tuntevat lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joilla on niin paha olla ja on niin vaikeaa että ovat olleet tilanteessa jossa voi tehdä ihan mitä vaan. Niin ja useat sanoi, että tämä on ollu odotettavissa ja ennustettavissa.
Se on tullut myös todistetuksi, että nettiin voi kertoa omalla nimellä joukkomurhasuunnitelman päivämäärineen kaikkineen, eikä sitä voida estää.
Eräs asiantuntija sanoi, että kaveri oli kirjoittanut, että olisi hänkin halunnut elää pitkän elämän rakastettuna. Ja että kyllä jonku olisi pitänyt huomata, että kaverilla menee vintti pimeeks. Kaveri ei ole ainakaan peitellyt suunnitelmiaan tai huonoa oloaan, pohjatonta pettymystä elämään, joka on kääntynyt täydelliseen välinpitämättömyyteen muita kohtaan - miksi hänkään välittäisi muista, kun ei hänestäkään välitetä eikä kuunnella. Voiko elämä mennä näin?
Sekavaa, kysymyksiä, etsitään syyllisiä, otetaan osaa suureen suruun joka kohtasi täysin asiaan ulkopuolisia osapuolia. Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi, mutta kuinka monen lapsen koulunkäyntiin ja turvallisuuden tunteeseen tämä päivä jätti parantumattomat arvet? Ja kuinka moni lapsi / nuori joutuu tänäki iltana käymään yksin ja vailla tukea nukkumaan ja yrittää käsitellä mielessään kauheaa tapahtumaa ilman vanhemman tukea ja turvaa.
Viimme aikoina, kun olen tuntenu itteni helkkarin väsyneeksi ja vanhaksi olen harmitellut, etten ole jaksanut auttaa saatika ajatella tai kuunnella lähellä olevia ystäviä niin paljon kuin olisin halunnut. Just viimme viikolla jouduin perumaan sovitun siivousavun vanhalta ystävältäni. Kuinka paljon onkaan nykyisin tilanteita, että työ, pimeä vuodenaika, kiire, auringottomuus ja vaikka mikä syy laamauttaa niin, ettei jaksa ajatella nokkaansa pitemälle. Ei ole aikaa läheisille, ystäville, kavereille, perheelle, lemmikeille niin kuin ehkä haluaisi... sitä laahustaa vain päivästä toiseen harmaassa sateisessa mielialassa - toivoo, että pääsee nukkumaan ja harmittelee kun seuraavana aamuna pitää herätä - otta on heti aamusta kurtussa ja olo on yhtä väsynyt kuin nukkumaan käydessä.
No joo, sekavat on mietteet ja jotenki on tuntunut tänä iltana ihan tosissaan, että Suomi hiljentyi. Ulkona käydessä ei ole ollut normaalia liikennettä tai ääniä Päkkikankaalla, jos hiljaisuuden huomaa täällää pienessä kylässä... niin miksei muuallaki.
Soitin muuten Tomille illalla, että jos se saa päähänsä lasauttaa porukkaa nurin, tulee lasauttamaan minut, ettei sivullisten tarvi kärsiä - asia sovittiin molemminpuolisesti. No, meillä ei ole aseita kotona - pahin ase taitaa olla meikäläisen kielenkannattimet - mut jotenki vaan tuli tunne, että mun pitää toi asia sopia Tomin kanssa.
Ja siitä Ensiapukoulutuksesta, ensin ajattelin etten voi kirjoittaa edes tätä mieltäni painavaa asiaa, joka valkeni eilisessä koulutuksessa. Suomessa tapahtuu vuodessa 800.000 kotitapaturmaa vuodessa, joista 2200 johtaa kuolemaan!! Aivan järkyttävän suuri luku, josta iltalehtien lööpit ei kilju kirjaimen vertaa.
Ensiapukurssilla opittiin kääntämään potilas kylkiasentoon ja uusi elvytystyylin. Ensin uhrin pää taivutetaan taaksepäin leuasta ja otsasta, sitten painetaan uhrin rintakehää voimakkaasti 30 kertaa, annetaan tekohengitystä kaksi puhallusta ja jatketaan rintakehää painamalla... näin toistetaan kunnes ammattiapu saapuu paikalle. Niin ja selvis mitä tarkoittaa kammiovärinä... jota viljellään TV-lääkärisarjoissa.
Ensiapukurssi jatkuu huomen illalla... joten teemassa pysytään.
Ja huommena jätän työhommat toisarvoiseksi ja käyn vanhan ystäväni luona.
Jos joku on jaksanut lukea tänne asti tätä sekavaa purkausta huomaa - aivan oikein olen järkyttynyt.
Kopioin tähän loppuun oman käden oikeudella, laulun sanat joka juuri soi radiosta;
Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla kokopäivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumi peittää maan
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla kokopäivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumi peittää maan
Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän
vaan ei yhtä tiennyt hän:
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän
vaan ei yhtä tiennyt hän:
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois
Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
tai pyytää kotiin palaamaan.
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
tai pyytää kotiin palaamaan.
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois
Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan oll maa
vaikkei ole Jumalaa
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan oll maa
vaikkei ole Jumalaa
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.
Yö yhtye
tiistaina, marraskuuta 06, 2007
silmät ristissä...
Kello näyttää, että tiistain puolella ollaan ja keskiyö ohitettu. Ulkona satelee muutamia lumihiutaleita ja tuulee aika reippaasti. Ollaan Tomin kanssa yökyöpeleitä vaikka minulla on aamulla aikainen herätys.
Lauantai oli yhtä hulinaa, ennätin jopa siivota. Kuinka moni muuten luutuaa vielä lattiat konttaamalla, käsi ylös? Minä luutuan, oli siinä jopa työkaveri ihmeissään kun luutusin hänelle lattiat konttaamalla. Taidan konttailla niin kauan kuin polvet kestää, tapa mikä tapa.
Sunnuntaina olkkarin akvan vedenvaihtoa ja Hulda tuli Ollin kanssa konetrimmiin. Hulda ja Ihku eivät tosiaankaan ole niitä parhaimpia "kamuja" - toimeen tulevat, mutta auta ja varjele jos on vähänki asian tynkää mitä puolustetaan, ollaan kateellisia tai ihan mitä vaan. Kun Ihku ja Hulda pullistelivat toisilleen, Wilma komensi Ihkua :), ei Huldaa.
Hulda pääsi pitkistä karvoistaan eroon ja sai pienen nirhaisun korvaan, josta tuli vähän verta. Koiruus ei välittänyt nirhaisusta ja seisoi kiitettävän nätisti pöydällä.
Tein pika-ajon myös Wilmalle ja peräpeili on tosi turpeena laajalta alueelta, joten eiköhän se kunnon juoksu ole tulollaan. Nea perheineen ennättää muuttaa uuteen kotiin, päästään Wilman kanssa heti visiitille.
Tein aamusta työhommia, vein Pekan Ouluun puolen päivän aikoihin, iltapäivällä Annan kanssa akvaariorutiineita - siirrettiin mm. Plätyt olkkarin akvaan ja loppuilta telkkaria katellessa - Tomi oli koneella. Nyt pitäisi vielä tehdä pari työjuttua, saa nähdä jaksaako vai jääkö aamuun.
Nyt on mukava työskennellä koneella, kun sain lauantaina matkatelkkariin oman digiboxin - just tuli ruutuun "ei singnaalia" - kuuntelin musiikkia TV1:ltä... joten voivoi digidigi.
Tomi irroitti kuoret keskusyksiköstä ja imuroi sinne kertyneet pölyt - minun kaino toivomus, vaikka oisin voinut tehdä sen itsekkin. Minun pitäisi saada vielä aikaiseksi polttaa koneelta kaikki kuvatiedostot pois, poistaa turhat tiedostot ja tehdä eheytys. Koneen huolto on jäänyt vähän rempalleen.
Huomen illalla menen ensiapukurssille - EA1 suorittamaan ja päivä menee luultavasti Pointtissa.
Taidan luovuttaa tähän ja kömmin koiruuksien kanssa nukkumaan. Sleep Well!
Lauantai oli yhtä hulinaa, ennätin jopa siivota. Kuinka moni muuten luutuaa vielä lattiat konttaamalla, käsi ylös? Minä luutuan, oli siinä jopa työkaveri ihmeissään kun luutusin hänelle lattiat konttaamalla. Taidan konttailla niin kauan kuin polvet kestää, tapa mikä tapa.
Sunnuntaina olkkarin akvan vedenvaihtoa ja Hulda tuli Ollin kanssa konetrimmiin. Hulda ja Ihku eivät tosiaankaan ole niitä parhaimpia "kamuja" - toimeen tulevat, mutta auta ja varjele jos on vähänki asian tynkää mitä puolustetaan, ollaan kateellisia tai ihan mitä vaan. Kun Ihku ja Hulda pullistelivat toisilleen, Wilma komensi Ihkua :), ei Huldaa.
Hulda pääsi pitkistä karvoistaan eroon ja sai pienen nirhaisun korvaan, josta tuli vähän verta. Koiruus ei välittänyt nirhaisusta ja seisoi kiitettävän nätisti pöydällä.
Tein pika-ajon myös Wilmalle ja peräpeili on tosi turpeena laajalta alueelta, joten eiköhän se kunnon juoksu ole tulollaan. Nea perheineen ennättää muuttaa uuteen kotiin, päästään Wilman kanssa heti visiitille.
Tein aamusta työhommia, vein Pekan Ouluun puolen päivän aikoihin, iltapäivällä Annan kanssa akvaariorutiineita - siirrettiin mm. Plätyt olkkarin akvaan ja loppuilta telkkaria katellessa - Tomi oli koneella. Nyt pitäisi vielä tehdä pari työjuttua, saa nähdä jaksaako vai jääkö aamuun.
Nyt on mukava työskennellä koneella, kun sain lauantaina matkatelkkariin oman digiboxin - just tuli ruutuun "ei singnaalia" - kuuntelin musiikkia TV1:ltä... joten voivoi digidigi.
Tomi irroitti kuoret keskusyksiköstä ja imuroi sinne kertyneet pölyt - minun kaino toivomus, vaikka oisin voinut tehdä sen itsekkin. Minun pitäisi saada vielä aikaiseksi polttaa koneelta kaikki kuvatiedostot pois, poistaa turhat tiedostot ja tehdä eheytys. Koneen huolto on jäänyt vähän rempalleen.
Huomen illalla menen ensiapukurssille - EA1 suorittamaan ja päivä menee luultavasti Pointtissa.
Taidan luovuttaa tähän ja kömmin koiruuksien kanssa nukkumaan. Sleep Well!
perjantaina, marraskuuta 02, 2007
jälleen yksi viikko lopuillaan...
Aika menee jälleen hurjaa vauhtia - ainakin tuntuu siltä.
Maanantai meni työkaverin uuden asunnon ikkunoita pestessä ja muut päivät ovat kuluneet Pointtissa touhutessa. Illat olen maannut pääsääntöisesti reporankana kotona - hitsi että ole tuntenu itseni vanhaksi ja väsyyneeksi. Joka paikka on niin jumissa, ettei sormissakaan oikein veri kierrä.
Keskiviikko oli aurinkoinen päivä ja heti töiden jälkeen oli pakko lähteä juoksujalkaa koiruuksien kanssa pienelle lenkille, että näki edes vähän auringon valoa.
Anna on käynyt iltaisin piristämässä ja kouluuttamassa koiruuksia. Huolestuneena olemme myös panneet merkille, että olkkarin akvaariossa ei ole kahta palettikalanaarasta, vaan uros ja naaras. Olemme yrittäneet parina iltana pyydystää urosta pois, mutta ei ole valitettavasti onnistunut.
Eilen aamulla anivarhain olin lähdössä hakemaan Pekkaa Oulusta, auto käynnistyi hyvin ja normaalisti. Käänsin auton nokan kohti tietä ja siihen päättyi matkanteko. Auto ei siitä enään käynnistynyt, ei auttanut kuin soittaa Pekalle, joka pääsi kotiin työkaverin kyydillä. Naapuri hinas auton pajalle ja minä pääsin töihin siinä samalla kyydillä.
Nyt en ole ollenkaan varma, mikä autossa oli ollu vikanan. Pekka puhui jostain bensapumpun releestä - pumppu oli irrotettu ja auto oli käynnistynyt kun se oli laitettu takaisin. Relettä ei oltu kuitenkaan vaihdettu.... Jakopäänhihna oli vaihdettu, sen vaihto olisi ollu edessä muutenki lähiaikoina.
Volisempa vielä tosta saksalaisesta ihmeestä volkkarista, siinä on kuskin selkänojan säätö päin peetä. Selkänojassa on sellainen "patti" ilmeisesti ristiselkätuki, joka ei sovellu selkävikaiselle ollenkaan. Eikä sitä "pattia" saa millään säädöllä muutettua, säätömahdollisuuksia on niin vähän - olen yrittäny.
Vanhemmassa Toyota Camry:ssä oli penkin säätömahdollisuuksia vaikka muille jakaa ja penkit oli siinä muutenki paljon matkustajaystävällisemmät kuin tossa volkkarissa. Lisäksi en tajua suunnittelijan aivoituksia, kun volkkarin ilmastoinnissa on vain yksi puhallusvaihtoehto tuulilasiin. Ohjekirjassa lukee, että pakkaskelillä säätö pitää olla ensin tuulilasiin ja kun on saanut etuikkunnan sulaksi, voi sitten säätää puhallusta esim. jaloille.
Mitä noita japsiauto tai esim Opel kokemuksia on, niissä on säätömahdollisuus vaihtoehtoina tuulilasille sekä lisäksi tuulilasille ja jaloille.
Jos toi volkkarin kottero "pysyy hengissä" ens talven niin jalkoja palelee ja sivuikkunat on huurussa, mut tuulilasi on kirkas.
Tomi tulee tänään tai huommena muutaman päivän lomalle. Päivi tulee Shampanjapullon kanssa huommena - kilistetään Oprin tulokselle. Ei olla nähtykkään Päivin kanssa aikoihin. Tänään pitäisi lähteä käymään vielä Oulussa, ei kyllä yhtään huvittaisi - kotona on paljon tekemättömiä töitä.
Mut ei se auta, koiruudet possunkorvien kera ulkotarhaan ja menoks tuonne aurinkoiseen, mutta tuuliseen säähän..... volkkarilla, joka toivottavasti pysyy käynnissä ja saa polttoainetta - epämukavista penkeistä ja ilmastointisäädöistä huolimatta. Potkin rusinaksi tienlaitaan, jos ei pysy :)... ei onnistus sillä on siinä sentään vahvan tuntuset pellit.
Oikein mukavaa viikonloppua!
Maanantai meni työkaverin uuden asunnon ikkunoita pestessä ja muut päivät ovat kuluneet Pointtissa touhutessa. Illat olen maannut pääsääntöisesti reporankana kotona - hitsi että ole tuntenu itseni vanhaksi ja väsyyneeksi. Joka paikka on niin jumissa, ettei sormissakaan oikein veri kierrä.
Keskiviikko oli aurinkoinen päivä ja heti töiden jälkeen oli pakko lähteä juoksujalkaa koiruuksien kanssa pienelle lenkille, että näki edes vähän auringon valoa.
Anna on käynyt iltaisin piristämässä ja kouluuttamassa koiruuksia. Huolestuneena olemme myös panneet merkille, että olkkarin akvaariossa ei ole kahta palettikalanaarasta, vaan uros ja naaras. Olemme yrittäneet parina iltana pyydystää urosta pois, mutta ei ole valitettavasti onnistunut.
Eilen aamulla anivarhain olin lähdössä hakemaan Pekkaa Oulusta, auto käynnistyi hyvin ja normaalisti. Käänsin auton nokan kohti tietä ja siihen päättyi matkanteko. Auto ei siitä enään käynnistynyt, ei auttanut kuin soittaa Pekalle, joka pääsi kotiin työkaverin kyydillä. Naapuri hinas auton pajalle ja minä pääsin töihin siinä samalla kyydillä.
Nyt en ole ollenkaan varma, mikä autossa oli ollu vikanan. Pekka puhui jostain bensapumpun releestä - pumppu oli irrotettu ja auto oli käynnistynyt kun se oli laitettu takaisin. Relettä ei oltu kuitenkaan vaihdettu.... Jakopäänhihna oli vaihdettu, sen vaihto olisi ollu edessä muutenki lähiaikoina.
Volisempa vielä tosta saksalaisesta ihmeestä volkkarista, siinä on kuskin selkänojan säätö päin peetä. Selkänojassa on sellainen "patti" ilmeisesti ristiselkätuki, joka ei sovellu selkävikaiselle ollenkaan. Eikä sitä "pattia" saa millään säädöllä muutettua, säätömahdollisuuksia on niin vähän - olen yrittäny.
Vanhemmassa Toyota Camry:ssä oli penkin säätömahdollisuuksia vaikka muille jakaa ja penkit oli siinä muutenki paljon matkustajaystävällisemmät kuin tossa volkkarissa. Lisäksi en tajua suunnittelijan aivoituksia, kun volkkarin ilmastoinnissa on vain yksi puhallusvaihtoehto tuulilasiin. Ohjekirjassa lukee, että pakkaskelillä säätö pitää olla ensin tuulilasiin ja kun on saanut etuikkunnan sulaksi, voi sitten säätää puhallusta esim. jaloille.
Mitä noita japsiauto tai esim Opel kokemuksia on, niissä on säätömahdollisuus vaihtoehtoina tuulilasille sekä lisäksi tuulilasille ja jaloille.
Jos toi volkkarin kottero "pysyy hengissä" ens talven niin jalkoja palelee ja sivuikkunat on huurussa, mut tuulilasi on kirkas.
Tomi tulee tänään tai huommena muutaman päivän lomalle. Päivi tulee Shampanjapullon kanssa huommena - kilistetään Oprin tulokselle. Ei olla nähtykkään Päivin kanssa aikoihin. Tänään pitäisi lähteä käymään vielä Oulussa, ei kyllä yhtään huvittaisi - kotona on paljon tekemättömiä töitä.
Mut ei se auta, koiruudet possunkorvien kera ulkotarhaan ja menoks tuonne aurinkoiseen, mutta tuuliseen säähän..... volkkarilla, joka toivottavasti pysyy käynnissä ja saa polttoainetta - epämukavista penkeistä ja ilmastointisäädöistä huolimatta. Potkin rusinaksi tienlaitaan, jos ei pysy :)... ei onnistus sillä on siinä sentään vahvan tuntuset pellit.
Oikein mukavaa viikonloppua!