torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Sitäsuntätä...

Kuva: Mesimarjat ovat kypsiä.
Kuva: Kohta keppi lentää.
Kuva: Ihku elementeissään.
Kuva: Ihku on kova tyttö uimaan.
Kuva: Vedenneito.
Kuva: Pekka kerää upean väristä rantaheinää.
Kävimme tiistai-iltana Pitkässäkarissa ja kuten kuvista näkyy, Ihku on entinen itsensä.
Rantametsikössä oli mesimarjat kypsiä ja keräsin niitä puoli litraa, sillä aikaa kun Pekka ja Tomi viritteli makkaranpaistopaikalle tulta. Heittelivät myös frispiitä, koirat tietysti mukana menossa.
Minun marjapaikka oli ruosteojan takana ja koirat kävi välillä tarkistamassa olenko tallessa. Ensin kuului iloista pulikointia ojassa, sitten tuli nenään ruosteen haju ja viimein ilmestyi ihan selvästi naurava koiran naama nokan eteen. Pitihän niiden vielä piehtaroida ja pyöriä maassa, jotta karvan koristus olisi täydellinen.
Koirat nautti ihan selvästi, eikä tullut mieleenkään kieltää niitä ojassa pulikoimiselta. En myöskään kieltänyt niitä tulemasta marjapaikalle, tuskin minun saamani marjamäärä siitä väheni vaikka koirat tepasteli välillä ympärillä.
Kun sain tarpeeksi kiukkuisista itikoista, palasin makkaranpaistopaikalle ja syötyämme lähdimme rannalle uittamaan koiria.
Ensimmäistä keppiä heittäessäni venekanavaan, Wilmalle ja Kikalle sattui arviointivirhe. Lähtivät täysillä kepin perään ja hups, kun kanava syveni äkkiä upposivat ja katosivat hetkeksi veden alle.
Sen jälkeen Ihku sai rauhassa lähteä kepin perään.
Meriveteen jäi koirista ruosteojan hajut ja väri eikä tarvinnu pestä niitä kotiin tullessa.
Minä olen ollut sitten "päiväpöllönä" - Lyyti tulee hoitoon vasta tänä iltana - kovasti sitä on odotettukki. Mysti tulee käymään sunnuntaina ja mielenkiinnolla odotan sisarusten jälleennäkemistä.
Kävin eilen "jyrsimässä" Rositakäppänän. Rosita ei käy enään näyttelyssä, joten uskaltauduin siistimään sen. Ensin nypin ja lopuksi tein koneella ja saksilla loppusiistimisen. Anna oli mukana todistamassa melkoista muodonmuutosta. Rosita ei kestä kyllä lähempää tarkastelua, mutta välttää varmasti kotikoiralle mun kätteni jälki - toivottavasti :).
Tänään lasketaan vene vesille - pitästä aikaa. Innostuin niin noista mesimarjoista, että on ihan "pakko" päästä konttaileen hämähäkkien, sammakoiden, liskojen, itikoiden ja paarmojen joukkoon. Mesimarjat kasvavat maata vasten, joten pitää olla tosi nöyränä että ne huomaa. On ne vaan niin hyviä, että ympäristö unohtuu. Minun perinteinen marjapaikka on ns. lääseikköä - vedenjättömaata ja sinne ei tulis mieleenkään mennä konttaileen muuten vaan.
Tälle päivälle on luvattu ukkosta ja sadetta ja sen jälkeen viilenevää säätä. Syksyä on jo ilmassa, huomasin ensimmäiset keltaiset lehdet pihlajassa tänä aamuna.
Nyt olis toisen kahvikupillisen aika - klo 6 aikaan join ensimmäisen... joten oikein mukavaa päivän jatkoa.

sunnuntai, heinäkuuta 27, 2008

tapahtui perjantaina Palojärvellä...

Kuva: Palojärvi.
Kuva: Kaunis korento.
Kuva: Wilma taiteilee hetkeä ennen putoamista.
Kuva: Kaunis lumpeenkukka.
Kuva: Kenkä suossa.
Kuva: Mönkijä on jättänyt jälkensä.
Lähdimme perjantaina iltapäivällä Annan ja koirien kanssa Palojärvelle, koska oli kaunis ja lämmin ilma - kerranki.
Anna heitteli keppiä Ihkulle - Wilmaa ja Kikkaa ei uiminen kiinnostanut tällä kertaa. Ihku ui sielunsa kyllyydestä ja minä kuvasin. Palojärven vedenpinta oli normaalia korkeammalla ja kahlasimme melkoisen matkan matalassa rantavedessä Ihkun uidessa koko ajan.
Nousimme välillä maalle ja söimme kypsiä hilloja ja mustikoita... niitä ei paljoa ollut, mutta saimmepa suun makeaksi. Ihku ja Wilma söi mustikoita myös. Nuotiopaikalla söimme omia eväitä - limskaa ja donitseja. Donitsipussi tipahti heti alkajaisiksi veteen ja koirat sai syödäkseen kastuneita palasia.
Sitten lähdimme suunnistamaan jonkin matkan päässä olevalle veneelle, tarkoituksena tehdä soutelureissu. Rantasuo oli tosi märkä, Ihku ja Kikka formuloi kuin viimeistä päivää laajoilla kaarroksilla edestakaisin.
Veneen luo päästyämme Ihku ripuloi ja hetken päästä oksensi kolme kertaa ja jähmettyi paikalleen. Siinä ennätettiin miettiä, mitä tehdään... kannattaako lähteä souteleen, kun Ihku voi oksentaa veneeseen - päättelin että se oli löytänyt "jotain" mäännyttä syötävää rannalta. Ihku käveli vaivalloisesti muutaman askeleen ja kävi makaamaan, eikä enään reagoinut mihinkään. Roppa oli aivan jäykistynyt, silmät lasittuneet ja tosi oudon väriset. Ainoa joka erotti sen kuolleesta oli kohoileva rintakehä.
Sanoin Annalle, että Ihku kuolee nyt tähän ja pää oli aivan sekaisin ajatuksista, mikä Ihkulle on tullut.
Autolle oli päästävä ja kytkin talutushihanan Ihkun pantaan - sen on pakko lähteä liikkeelle. Ihku käveli vaivanloisesti, eikä olisi ottanut askeltakaan oma-aloitteisesti. Pääsimme autolle ja minä lähdin ajamaan sataa ja tuhatta metsäautotietä ihmisten ilmoille. Soitin Piksulle, että laittaa tekstarilla el.lääkärin numeron. Anna istu takapenkillä ja seuras Ihkun vointia. Sain päivystävän el.lääkärin kiinni ja selitin tilanteen, hän tuumas vähän huonolla suomenkielen taidolla että Ihkulla on vatsakramppi - ei saa antaa ruokaa pariin päivään ja on pidettävä levossa.
En ikimaailmassa ole kuullut koiralla olevan vatsakramppia. Soitin Nealle ja hän käski tarkistaa Ihkun ikenien värin, että jos olis syönyt vaikka myrkkyä. Ikenet olivat tumman punaiset - ei siis myrkytystä.
Kotiin päästyämme Ihku meni heti vesikupille ja latki hieman vettä. Sen roppa oli aivan epänormaalin kuivan ja kovettuneen oloinen ja kylmä. Mittasin lämmön ja se oli 37.7.
Illan mittaan Ihku oli hetkittäin virkeä, mutta heti sen jälkeen oksennus lensi kaarella. Nukuin olohuoneen sohvalla Ihkun kanssa aamuyöhön asti ja tilanne oli vakaa. Aamulla annoin muutaman lionneen koiranruokanappulan johon sekoitin Biobactia. Ihku oli koko lauantaipäivän normaalia rauhallisempi, liikkui normaalisti ja lämpö oli jo normaali. Illalla Ihku sai jo normaalisti ruokaa ja kakka oli normaalia, se ripuloi ainoastaan perjantai-iltana.
Sunnuntaiaamu valkeni jo normaalin vilkkaan Ihkun kanssa ja virtaa on riittänyt taas koko päivän. Päätin perjantaina, että en enään koskaan tuskittele Ihkun vilkkauden kanssa, jos se selviää.

Ei ole koskaan sattunut koiruuksien kanssa tälläistä tapausta ja koiran vatsakramppi on tuntematon käsite, minua kyllä on valistettu myöhemmin että äkillistä ripulia on joskus sanottu vatsakrampiksi.
Jotain paskaahan Ihkun täyty syödä - näin uskon. Pääasia, että Ihku selvis, vaikka olin yhdessä vaiheessa ihan varma, että se kuolee. Oli se niin karmeen olonen.
Noiden snakujen kanssa on ollut tosi hyvää tuuria, kun ei ole tarvinnut kiireellisesti el.lääkärin apua. Eipä sitä ole juuri osannut arvostaa... oli hyvä muistutus, että jotain äkillistä voi tosiaan tapahtua ja vielä jossain korvessa.

Oli muuten Palojärven ranta-alue ikävässä kunnossa. Rantasuolla oli ajeltu mönkijällä, nuotiopaikan viereen oli jätetty lapsen käytettyjä vaippoja, veneen lähiympäristöön oli nakeltu vaatteita ja muuta roskaa. Ei tee enään mieli lähteä sinne... kun Pekka ehdotti Palojärvenreissua, hyvä etten alkanu kirkumaan.
Minkä helkkarin takia ihmiset ei voi viedä roskiaan pois, kun on jaksanu ne sinne raahatakki. Siinä meni hyvä uinti ja nuotiopaikka... kele...

Tuli vaan päivällä mieleen kun ajattelin suomalaista ja ruotsalaista siisteysasennetta, että Suomalaiset on niin lähellä itäistä menttaliteettia ja kultturia... eihän ne voi olla roskaamisessa kovin sivistyneitä... toista on Ruotsalaiset.
No ei tietenkään voi yleistää, mutta jotain perää siinä varmasti on. Nakataan roskat kuin paska kädestä... just siihen missä ollaan. Ja jos ei roskata, niin sotketaan ja rikotaan.
Patti otassa on sen verran koholla, että on parempi lopettaa.

Uusi viikko edessä ja uudet kujeet, hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa...

torstaina, heinäkuuta 24, 2008

kuvakavalkadi....

Kuva: Halvatun Papat esiintyi Kuivaniemen Pitäjämarkkinoilla.
Kuva: Kuivaniemen markkinoilla oli "tuhottomasti" porukkaa molempina päivinä.
Kuva: Mysti kävi vierailulla sunnuntai-iltana.
Kuva: Mysti hetken paikallaan.
Kuva: ötökkä kukassa... oikea "kärsäjaakko".
Kuva: silta on tehtävänsä tehnyt.
Kuva: ötökkä...
Kuva: kuinkas muuten ... mehiläinen... kai.
Kuva: kukkia ja kärpänen.
Kuva: koiranputki (?) kukkii.

Taas on tullut otettua muutama kuva, en ole ennättänyt päivittää vielä uusia kuvia gallerioihin.
Kuivaniemen Pitäjämarkkinat oli hieno tapahtuma ja mikä tärkeintä sää suosi. Porukkaa oli molempina päivinä paljon ja ohjelmaa oli laidasta laitaan. Nyt on jo mielessä kaksi tapahtumaa ens vuotta ajatellen, joihin aion mennä, Kunigasjätkä - tukkilaiskisat ja Kuivaniemen markkinat.
On se vaan ihmeellinen asia, että Kuivaniemen markkinat vetää vuodesta toiseen laajalta alueelta väkeä. Tietysti säällä on vaikutusta, mutta nyttenki myyjiä oli yli sata ja ohjelmaa jokaiselle jotakin. Markkinat järjestettiin nyt 23 kerran ja niille tullaan perinteisesti tapaamaan tuttuja. Järjestäjät tekevät ison työn... loppuu laatusanat kesken, tapahtuma teki niin suuren vaikutuksen. En sentään ollut ainoa iiläinen, joka oli markkinoilla nyt eka kerran.
Sunnuntai-iltana pistäyty Mysti perheineen ohikulkumatkalla. Mystissä oli sitä oikeaa snakua - formuloita, vauhtia, leikkimielisyyttä ja energiaa. Uskomatonta oli sen vauhdikas luoksetulo, kun Suvi kutsui... sellaista ei joka päivä nää. Vaikka kutsu tuli kesken leikin, luoksetulo tehtiin sata lasissa ja heti *taputuksia*!
Siistin kaulaa, päätä ja peräpeiliä vähän koneella ja annoin korvien teippausohjeet. Mystin korvat oli muuttunu aika lennokkaiksi ja parempi puuttua siihen nyt, kun hampaiden vaihtuminen on käynnissä.
Tiistaina jaon jälkeen parantelin migreeniä ja olin aika hissukseni.
Eilen otettiin Annan kanssa kuvia pörriäisistä ja kukista. Anna on saanut uuden kameran Nikon D60 ja pitäisi jossain vaiheessa ennättää tehdä kunnon kuvausretki eväineen ilman koiria.
Eilen illalla lähdimme porukalla lenkille, koiruudet, Anna ja Pekka. Pekka käveli edellä, Anna ja minä etsittiin kuvauskohteita ja lymyttiin tienreunapusikoissa. Lenkistä tuli ihan hyvän pituinen ja paluumatkalla tunsin että verensokerit laskee. Tuli tosi huono olo ja oli pakko jäädä istumaan tienlaitaan siksi aikaa, kun toiset hakee auton.
Olenhan minä leipää lisukkeineen syönyt, mutta lämpimän ruuan viimmeksi maanantaina.
Kotiin päästyämme tein hunajasta, porkkana-ananasmehusta ja 7 up:sta pari tuhtia juoma-annosta, söin vähän ja sitten kellahdin sohvalle odottelemaan, että tärinä ja huono olo menee ohi. Heräsin sohvalta puolenyön aikaan ja minulla ei ole mitään muistikuvaa illasta - nukuin niin sikeästi.
Viimmeyön unet jäis sitten aika vähiin, kun ei tullut uni. Enimmäkseen keppuroin kyleltä toiselle, mutta aamusta unta olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle päivään.
Lisa ja pennut voivat hyvin, pentujen paino nousee kuulemma kohinalla. Naapuriin on tullut myös eilen perheenlisäystä... ihan muutama... 3 urosta ja 6 narttua :)! Onnittelut sakemanni emä-Patelle ja koko perheelle... mahtaa olla vipinää kuukauden kuluttua :)!
Tänään näyttäisi tulevan kaunis ja lämmin sää.... pitkästä pitästä aikaa. Vein Kikan ja Ihkun häkkiin ja Wilma ottaa aurinkoa puohin seinustalla.
Minua odottaa työhommat, joten ei ku kaunista kesäpäivää kaikille!

lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Kuivaniemi odottaa.....

Kuvat: 18.7.2008 Pitkässäkarissa.

Päivät ja aika kuluu niin nopeasti, että ei meinaa perässä pysyä. Tämä viikonloppu kuluu Kuivaniemen Pitäjämarkkinoilla, nykin olisi tärkeämpääkin tekemistä, lähtövalmisteluja - kuin kirjoitella blogia. Pääsen eka kerran kyseiseen tapahtumaan, vai pitäskö sanoa että menen - ja nytkin aivan työn puitteissa. Tapahtuma on ollut joka vuosi tosi suosittu. Kun viettää melkein kellon ympäri ulkoilmassa, olen takuulla raittiista ilmasta pökerryksissä illalla.

Eilen minulla ilmoitti kone, että muistitila on täys ja suursiivous oli edessä. Kuvia on tullut otettua tuhottomasti ja ne vei muistitilan...sehän oli odotettavissakin. Siirsin kaikki kuvat ulkoiseen asemaan ja muutin kuvanpurkuohjelman asetuksia sellaiseksi, että kuvat purkautuu tästedes suoraan ulkoiseen asemaan. Pitäisi ennättää tutkailla tarkemmin mitä turhaa roinaa koneelta löytyy ja poistaa ne. Minulla tahtoo mennä noi suursiivoukset vain vähän överiksi, poistuu myös paljon sellaista mitä ei sais.
Voi kait sanoa liioittelematta, että joka helkkarin päivä on satanut. Välillä on toki ollut myös lämmintä, mutta johonki aikaan vuorokaudesta on ripauttanut myös enemmän tai vähemmän vettä. Itikoita riittää edelleen ja metsässä ei liiku mielellään ainakaan tuulettomalla säällä.
Sitten takautumiin;
Lisa keisarinleikattiin ja kolme pentua sieltä löytyi - vaikka ultrattiin ennen leikkausta ja näkyi vain kaksi. Leikkauksen suoritti Jaakko Väyrynen - hmmm... siinä on sitte mukava ja komea huumorintajuinen kaveri. Että jos haluatte hyvää palvelua ja silmänruokaa niin ei ku Oulun Kaupungin pieneläinvastaanotolle.
Piksun porukalla on nyt täys työ saada pysymään kakarat laatikossa, on sen verran vauhdikkaita tapauksia. Lisa ja pennut ovat toipuneet operaatiosta hyvin. Lisa hoitaa kakaroita, syö ja ei meinaa lähteä pentujen luota edes tarpeilleen.

Kikan kissansiedätys eteni eilen vaiheeseen, että olivat Tursakkeen kanssa samassa huoneessa. Ensin Kikka haisteli ystävällisesti kuin mitä tahansa koiranpentua, sitten alko tökkiin kuonolla ja ihan selvästi odotti, että Tursake lähtee karkuun ja Kikka pääsee takaa-ajoon. Puutuin siinä vaiheessa asiaan ja komensin Kikan kauemmas.
Yön Tursake vietti olohuoneessa ja Kikka kamarissa esteen takana.
Mut nyt on pakko aloittaa lähtövalmistelut ja syödä jotain. Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä ja helkkari - ei tarvis ainakaan sataa.



perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

Paksa lenkki.....

Kuva: Ihku näyttää formulan mallia parin tunnin lenkin ja pesun jälkeen.
Kuva: Ihku hymyilee vienosti Edille.
Kuva: Ihku on kellistänyt Edin.
Kuva: Edi antautui.
Edi-poika on tullut meille muutamaksi päiväksi hoitoon ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt. Nurmikkoon on ilmestynyt mustia aukkoja, kun koirat formuloi pihalla. Edi on edelleen uskomattoman energinen, kiinnostunut nartuista ja uskomattoman kiltti ja tottelevainen.
Pakkasin koirat alkuillasta autoon ja suunnistimme Hiastin toiselle puolelle metsälenkille. Itikoita oli aivan helkkaristi ja koirat formuloi sielunsa kyllyydestä. Koska vettä on viimme viikot satanut reippaasti, lenkin varrella tulvi ällöttävät ruosteojat ja koirat tietenki kävi vilvoittelemassa niissä - jopa Wilma. Lähdimme suunnistamaan takaisin umpimetsää... kuvittelin koiruuksien vähän puhdistuvan ja säästyisin hyvällä tuurilla niiden pesulta. Mitä vielä, metsää oli raivattu metsäkoneella ja siinä meni tutut polut hukkaan. Ruosteojia kyllä oli ja koirat kahlaili niissä. Kun vihdoin löysimme tutun polun ja lähestyimme autoa helkkarin Ihku löysi ihmispaskan ja ennätti pyöriä siinä, ennenkuin pääsin hätiin. Sadattelua, sadattelua, Ihkua kintuista kiinni ja vedin sammalikkoon enempiä paksoja pois. Meinas oksennus tulla. Ennen autoa kohtasimme vielä lenkkeilijän ja mahtoi olla mielissään, kun ruosteelle ja paskalle haisevat koirat pelmahti vastaa perässä hikinen ja sadatteleva lauman johtaja.
Onneksi autossa oli iso pullo vettä ja ei ku huuhteleen Ihkusta enimmät paskat pois, ennenkuin koiruudet pääsi itikoita pakoon autoon.
Kotona vedin vesiletkun sisälta ja pesin joka koiran mäntysuovalla ja harjalla ulkona... Ihkun ensimmäisenä. Eihän ne riemuissaan pesusta olleet, mutta ei auttanut.
Pesun jälkeen koiruudet formuloi pihalla, ihan kuin eivät olisi lenkillä olleetkaan. Minä kuvittelin, että parin tunnin metsässä rämpiminen ja päivän painit ja formulat ovat väsyttäneet koirat ja saan viettää rauhallisen koti-illan sohvalla makoillen. Mitä vielä, turha toivo. Vasta sitten, kun annoin iltaruuan koiruudet vetäytyi pikkuhiljaa omille nukkumapaikoilleen.
Koiruudet tulee tosi hyvin toimeen ja päivällä kävi myös pieni pystykorvan pentu näyttämässä naksalihampaitaan laumalle. Wilma ei alennu Edin kanssa painimaan, mutta voi osallistua formuloihin. Edi ja Kikka olivat, kuin olisivat aina tunteneet toisensa.
Sen on huomannut selvästi että kaksi koiraa leikkii keskenään, mutta kun siihen menee kolmas jää yksi niistä ylimääräiseksi.
Lisan pitäisi penikoida viikonlopun aikana ja pitää varmaa köllähtää nukkumaan, että on sitten valmiina, kun Piksu hälyyttää. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Lisa pääsee hoitamaan pikkupentusia.
Oli tarkoitus paistaa Annan kanssa tänään lettuja, mutta sille tuli äkkilähtö... meinas unohtaa kaverin synttärit :).
Anna on käynyt katsomassa koiruuksia ja taitaa tykätä noista sakemanneistaki aika paljo.
Taivaalla on komea auringonlasku, mutta en jaksa lähtä kuvaamaan. On luvattu myös ukkosta, joten otan yöksi piuhat pois.
Päivi ja Aleksi olis huommena tulossa käymään, toivottavasti nähdään pitkästä aikaa.
Oikein mukavaa viikonloppua... toivottelee haisulit!

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008

Tapahtumia ja kuvia.....

Kuva: Raasakan kaunis maisemointipato... vai mikä lie viralliselta nimeltään...perjantai-iltana ennen harjoituksia.
Kuva: Tukkijätkiä veneessä ja tukilla perjantai-illan harjoituksissa.
Kuva: Perjantai-illan harjoituslasku.
Kuva: Lauantai kilpailulasku.
Kuva: Joukkuesoutu Iin kunta / elinvoimapalvelut.Kuva: Belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisat 5.-6.7.2008 Kiimingin Tassutörmällä, kuva sunnuntain palkintojen jaosta.
Kuva: Mehiläinen... kai...niitä pörrää satoja koristepensaan pienissä kukissa.
Kuva: Kikka ja Nalle fiilistelee - kuva Anna.
Viikonloppu meni kahdessa täysin erilaisessa tapahtumassa. Perjantai-iltana olin katsomassa Kuningasjätkä tapahtuman harjoituksia Iin Raasakankoskella. Oli tarkoitus olla pystyttämässä telttaa. Tuuli sen verran kova, että pystytys päätettiin jättää seuraavaan päivään.
Lauantai-aamuna suunnistin auton nokan Kiiminkiin Tassutörmälle talkoolaiseksi Belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisoihin. Lauantaina eräs miespuolinen kisaan osallistuja kilpaili musta puku päällä, kravaatti kaulassa ja nappaskengät jalassa, sen kunniaksi että kyseessä oli hänen ja koiran 50:s kilpailu - koiruus on 10 vuotias :)! Sunnuntaina heillä oli sitten 51:s kisa - on siinä esimerkkiä kenelle tahansa.

Lauantain iltapäivällä suunnistin takaisin Iihin Raasakankoskelle Kuningasjätkä 2008 tapahtumaan, joka järjestettiin nyt viidennen kerran... aiemmin en ole ollu tapahtumassa, kun ei ole kiinnostanu. Voi voi, paljosta olen jäänyt vaille. Tapahtumassa oli tosi hyvä henki, vaikka sää oli tosi epävakainen sadekuuroineen. Sadekuurot karkoitti katsojat vähiin tapahtuman edetessä, mutta kilpailijoilla ja järjestäjillä oli hyvä henki ja tsemppi päällä, jota ei sade haitannut. Ne ajat on jääny kauas kauas taakse, jossa katsojat ovat varustautuneet kunnon sadesään varusteilla ja seuraavat tapahtuman loppuun asti vaikka niskaan tulis vettä kaatamalla. Nyt katotaan kalenteriin - ei ulos, kotoa lähtiessä.
Päätin, että jos vain mulla ens vuonna henki pihisee, lähden ehdottomasti kattomaan tapahtumaa. Ainoa miinus tapahtumaan liittyen on tapahtuman sivujen toteutus Iin kunnan sivuilla http://www.kuningasjatka.fi/sivu/fi/ helkkarin pieni rullautuva sivunäkymä ja sitten tuohon sivun rullaus nopeuteen ei itse pysty vaikuttamaan - kun vie hiiren rullauspalkin ylä tai alanurkkaan niin se rullaa, rullaa ja rulla....

Sunnuntai-aamuna suunnistin taas Tassutörmälle, jossa jatkui belkkareiden kisat. Palkintojen jako vietiin läpi sateessa, muuten sää oli pilvipoutainen.

Eilen oli jälleen jakopäivä ja kesken jaon autosta simahti lämmityslaitteen puhallin - ilmeisesti paloi, koska autoon tupsahti sinisenharmaata savua joka haisi pahalle. Minulla ei heti ollut hajuakaan mitä tapahtui, ensin tarkistin palaako autossa joku. Vasta myöhemmin huomasin, että puhallin ei toimi, jolloin tarkastin sulakkeet läpi - niissä ei ollut vikaa. Seuraavaksi tietenki soitin Pekalle, että mikä ...kele tätä autoa nyt vaivaa :). Toi soitto Pekalle on vakiokäytäntö aina kun jossain mättää... oli Pekka sitte vaikka toisella puolella Suomea... juu... pitäähän sen tietää ja saada selvää minun ärräpäisestä selityksistä.... kummasti aina helpottaa... ainaki itteä.
Anna kävi Nallen kanssa maanatai-iltana ja Kikka oli aivan elementeissään. Tykkäs kovasti nujuta pennun kanssa. Ihku jäi kolmanneksi pyöräksi ja pyöri ympärillä kateellisena. Wilma toi ilmi selvästi, ettei sitä kakarat kiinnosta.

Kävin eilen illalla aikaisin nukkumaan ja tänään heräsin jo 6.30. Selkä hakee taas paikkaansa - kuten aina jaon jälkeen. Nyt ei tarvi sentään tuolin varassa kävellä, kuten viimmeksi. Ulkona sataa vettä kaatamalla ja on satanut varmaan koko yön. Viimmepäivien lämpötilat on ollu syksyiset - muutama aste lämmintä ja vettä sataa. Odottelen edelleen hellettä, että tarkenis pestä matot.
Nyt venytteleen roppaa, että saa tämän päivän käyntiin ja pääsis liikkeelle.
Jouhevaa päivän jatkoa ja Tanjalle mukavia lomapäiviä :)!

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Yölenkillä....




Kuvat: Altaan lenkillä otettuja yökuvia.
Kävin viimme yönä Oulussa ja sieltä tultuani kävimme koirien kanssa Raasakan voimalaitoksen yläpuolella olevan kanavan reunalla pienellä lenkillä. Odotin, että auringonnousu olisi saanu oikein voimakkaat värit aikaiseksi... no hetken olikin. Auringon yläpuolelle kaartui kaksi voimakkaan väristä kaarta.
Eilen oli vapaapäivä, sain vähän siivottua huushollia ja autoa... hmmm empä paljo muuta. Ukkonen kierteli päivällä lähistöllä ja minulla oli jälleen piuhat pois seinästä.
Tästä päivästä näyttäisi tulevan helteinen, on tiedossa työhommia ja Kuivaniemen reissu.
Koiruudet saa odottaa iltaan lenkkeilyä... jospa käytäs rannalla vilvoittelemassa.
Aurinkoista päivää.



keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

rannoilla, uintia, rannoilla ja vielä kerran uintia....

Kuva: 1.7.2008 Pitkässäkarissa letkaa vetää Ihku, sitten Turbo, Kikka ja Wilma.
Kuva: Vesiformulointia.
Kuva: Kaikki sopii kuvaan, ekana Ihku, sitten Wilma, Kikka ja Turbo.
Kuva: Snautseriformulat Turbo, Wilma ja Ihku.Kuva: Ihku ja Juho kirmailevat.
Kuva: Pikku Turbo istuuu välillä ja ihmettelee toisten kirmaamista... suloinen :)!
Kuva: 2.7.2008 illalla Pihlajakarissa Ihku ja Edi kisaavat dummysta.

Tästähän tuli ihan kuvablogi :). Eilen oli helteinen sää ja jaon jälkeinen migreeni sai lievitystä kun lähdimme vilvoittelemaan Pitkäänkariin Anna-Maijan, lasten ja koiruuksien kanssa. Mukana oli myös Saran kaveri Noora ja hänen Lotta-spanieli. Tosi hienosti meni toisilleen vieraiden koiruuksien kanssa ja oli tosi ihana päästä meren rantaan kahlailemaan matalikoilla, vedessä helteinen sää ei tuntunut yhtään liian kuumalta vedessä kahlaillessa. Turbo on todella nimensä veroinen ja persoonallinen pentu - osallistuu formuloihin, ui ja välillä istuu pylly pohjassa niin että vain pää on veden pinnalla.
Koska oli jo iltapäivä paistoimme nälkää lieviittäksemme vielä makkaroita ja sitten kotiin tyytyväisten ja väsyneiden koiruuksien kanssa. Minä kellahdin sohvalle nukkumaan ja herättyäni ei pääkivusta ollut enään tietoakaan.
Työkaveri Tanja soitti illalla ja tiedusteli tietäisinkö paikkaa jossa voi uida lasten ja koiruuksien kanssa ja niin lähdimme vielä Pihlajakariin (noita kareja Iissä riittää) koko konkkaronkka. Ihku otti vielä täydet vesireenit Edin kanssa Wilma ja Kikka tyytyi hätistelemään itikoita, joita oli mustana pilvenä meidän ympärillä. Taustalla jyrisi ukkonen ja tuuli oli täysin tyytynyt.
Kotiin tultuamme olimme kaikki tosi väsyneitä ja tyytyväisiä. Koiruuksille iltaruoka ja itelle iltapalaa ja sen jälkeen ei tarvinnut nukkumattia houkutella. Oli ukkosta ilmassa ja piuhat irti seinästä, joten ei ollut mitään tekosyytä valvoa.
Yöllä on ollut melkoinen sade ja räiske, me ei tiedetä siitä mitään - nukuimme onnellisen tyytyväisinä.

Kikka on edelleen sopeutunut mallikkaasti porukkaan, mitä nyt pääsi eilen aamulla jahtaamaan Noitanokinenää naapurin pihalle. Kikka sai niskavillakyydin omalle pihalle ja nyt on pihalla pitkä johdin siltä varalta että se pitää kytkeä kissahavainnon vuoksi. Eiköhän me vielä saada Kikasta kissoja sietävä perheenjäsen.
Jos ukkosvaara väistyy, yritän ennättää tekeen Kikalle oman osion sivuille - jos ei tänään niin sitten myöhemmin.
Kikka ja Ihku leikki pihanurmikolla äsken tosi suloisesti, nujakoivat, painivat ja loikoilivat nurtsilla toisiaan kaulaillen.

Kesä on siis vihdoin saapunut myös Iihin, ainakin lämmenneiden säiden perusteella - jokohan nyt vois laittaa pitkälahkeiset kalsarit odottamaan syksyä...