lauantaina, syyskuuta 28, 2013

Pellolla, metsässä ja meren rannalla.

  Aamulenkillä.







 




Meren rannalla.
























Syksyn kesälämpimät päivät muuttuivat kertaheitolla syyssäihin yhtä nopeasti kuin toukokuun puolenvälin jälkeen tänne tuli yhtä aikaa kevät ja kesä. Kuluneella viikolla ei ole ollut epäselvää vuodenajan suhteen, nyt on syksy parhaimmillaan ja kesävaatteet joutaa vihdoinkin varastoon.
Parhainta on ollut kunnon vesisade, jota saimme odottaa useamman viikon.

Alkuviikosta leikin kotirouvaa, pesin ikkunat ja lenkkeilin ahkerasti koirien kanssa Pekan viihtyessä ranteella puusavotassa. Komeat puupinorivit reunustaa tontinreunaa ja liiteri on täytetty kuivilla puilla. Vietin partojen kanssa yhden tuulisen ja osittain aurinkoisen päivän puolukoita poimien. Ne puolukat survoin, pakastimeen ne eivät enää mahtuneet.
Loppuviikosta jatkoin lenkkeilyä ja maltoin pitkästä aikaa käydä Martan luona kunnon pituisella vierailulla. Kävimme myös yhtenä päivänä jälleen ällistelemässä meren rannalla veden vähyyttä. Tuulet ovat olleet taas sellaiselta suunnalta ja äityneet ajoittain välillä myös koviksi, niin että merivesi oli paennut rannoilta.

Unski muistuttaa murmelia, olen siistinyt vain sen viirihännän piiskahännäksi. Tänään olisi vielä tarkoitus pestä molemmat parrat ja tehdä niille huomenna konetrimmaus. Ihqu porskuttaa edelleen ja ei ole tarvinnut kipulääkettä polveen, hyvin on kestänyt himputtelut lenkeillä.
Nyt partojen pesuun, ennen kuin iltapäivälorvi saa vallan. Oikein mukavaa viikonloppua!

torstaina, syyskuuta 19, 2013

Ruskakuvia





 Ihqudaa.











 Päiviltä saatu ruusu innostui vielä kukkimaan.


Omenat ovat pitäneet minut työllistettynä ja vihdoin eilen illalla sain kaikki omenat käsiteltyä. Niistä on valmistettu omenahilloa, omena-puolukkahilloa, omenamehua, omenapiirakka, uuniomenoita ja taas omenahilloa. Osan hillosta pakastin, mutta suurin osa hillosta piti purkittaa lasipurkkeihin koska pakastin on täysi.
Kävimme poimimassa kotipuolukat viime sunnuntaina aurinkoisen ja lämpimän sään vallitessa. Olin keskellä hakkuuta kyykylläni pienessä notkelmassa puolukoita poimien, kun kuulin katkeavan oksan napsahduksen takanani. Hetken mietin, että olisiko marjastuskaveri tullut keskelle hakkuuta. Nousin ylös ja pyörähdin katsomaan taakseni, eihän siellä mitään marjastuskaveria ollut vaan kerrostalon kokoinen piikkisarvinen hirvi n. kymmenen metrin päässä minusta. Aurinko paistoi hirven takaa ja hetken katsoimme toisiamme ällistyneenä. Ennätin miettiä, että pitääkö minun pelätä. Voiton vei ajatus saada kuva hirvestä ja hivutin hitaasti kättä ottaakseni kännykän taskusta. Hirvi karautti tuijottelun jälkeen hakkuulta kaviot kopsahdellen, joustavin askelin ja tuhahdellen sierainten kautta. Kuvaa en ennättänyt ottaa, en edes kännykkää taskusta. Kohtaamisesta jäi vain muistikuva, joka ei hevin unohdu. Hirvi pääsi lähelle sen vuoksi, kun olin tuulen alapuolella eikä se saanut minusta mitään vainua.
Nyt kun kaikki omenat on vihdoin säilötty talven varalle, ajattelin osallistua Pekan kaveriksi puusavottaan. Ystävällinen naapuri toi aiemmin Pekalle valtavan oksakasan pihalle ja sen Pekka on nyt pistänyt pieniksi ja pinoon minun lomaillessa.
Tänä aamuna Pekka aloitti uuden puusavotan samaisen naapurin mailla ja tarjouduin lähtemään huomenna kaveriksi. Saapahan olla ulkona ja sinne voi varmasti ottaa parratkin mukaan.