... ollaan selvästi menossa, vaikka tuuli oli vielä tänään koleaa. Tultiin just ilta pyörälenkiltä partojen kanssa. Ensimmäinen pari sataa metriä mentiin tuhatta ja sataa snakujen kiljuessa kuin siat. Seuraava pari kilsaa mentiin täyttä laukkaa, kunnes tultiin metsätielle ja parrat pääsi irti jolkottelemaan. Käytiin ihan meren rannassa asti reipasta vauhtia. Paluumatka tultiin niin hurjalla vauhdilla, että minulta valu vedet silmistä - hyvä että eteen näki. Snakuilla oli vauhti päällä ja eivät olleet kotiin tullessa moksiskaan 10 km pyörälenkistä.
Sää oli tosi kaunis ja tuuleton ja kaikkialla oli hiljaista. Ihmiset valmistautuu varmasti huomiseen - koulut loppuu jne..
Mielessä Anna... pääsee värkkäileen ilman koulua Nallen kanssa päivät pitkät :).
Minä odotan ens viikkoa kuin "kokkomikko joulua"... lainasin Tomilta rahaa ja tilasin uuden kameran Nikon D40 ja siihen lisäksi tehokkaan putken. Kyllä vannoutuneen Canonistin piti itkeä sisäisesti kyyneleitä, mutta Nikon oli koekäytössä ihan toimiva kamera, edullisempi kuin Canon.... se painoi paljon päätöksessä. Sain yhteishinnalla tehokkaan putken. Kunhan nyt oppii tuota kameraa käyttämään ja oppii ottamaan siitä kaiken irti niin eihän sitä koskaan tiedä...
Tomilla oli kaksi ehtoa rahan lainaamiseen... ettei sen tarvi sekaantua kameran valintaan ja minun pitää ottaa hankinnoille vakuutus.
Sää oli tosi kaunis ja tuuleton ja kaikkialla oli hiljaista. Ihmiset valmistautuu varmasti huomiseen - koulut loppuu jne..
Mielessä Anna... pääsee värkkäileen ilman koulua Nallen kanssa päivät pitkät :).
Minä odotan ens viikkoa kuin "kokkomikko joulua"... lainasin Tomilta rahaa ja tilasin uuden kameran Nikon D40 ja siihen lisäksi tehokkaan putken. Kyllä vannoutuneen Canonistin piti itkeä sisäisesti kyyneleitä, mutta Nikon oli koekäytössä ihan toimiva kamera, edullisempi kuin Canon.... se painoi paljon päätöksessä. Sain yhteishinnalla tehokkaan putken. Kunhan nyt oppii tuota kameraa käyttämään ja oppii ottamaan siitä kaiken irti niin eihän sitä koskaan tiedä...
Tomilla oli kaksi ehtoa rahan lainaamiseen... ettei sen tarvi sekaantua kameran valintaan ja minun pitää ottaa hankinnoille vakuutus.
Minusta tulee isona valokuvaaja :)... se on sellaistaista hommaa, jota on mukava tehdä. Jospa nyt sais snakuista kunnon kuvia ja kaverit saa vielä tarpeeksi, kun sihtailen niiden sakemanneja.
Jaa, etteikö olisi ollut tärkeämpääki mihin rahat laittaa ja vielä että pitää lainata sitä varten... juu varmasti olisi, mutta kun kerran saan valita niin kamera on mulle erittäin tärkeä. Huushollin en ole koskaan ollut kiinnostunut rahaa laittamaan... jälkeenjäävä räjäyttää kivijalan kuitenki joskus (jos minä en sitä tee), vaatteet saa hankittua kirpparilta kuten olen tehnyt pääsääntöisesti jo pari vuotta, ruokalaskun voi pitää pienenä ja nyt tuleeki eteen vyönkiristys - joka ei ole ollenkaan pahitteeksi, autoa en aijo hankkia. Ainoa missä en pihistä on koirat, kalat, konnat ja kissat.
Olen tosissaan miettiny mikä valokuvaamisessa viehättää, kuvia on nyt jo pilvin pimein - CD-pinot ja ulkoinen levyasema pullistelee. No kameralla joutuu välillä nöyrtymään polvilleen nähdäkseen luonnon kauneuden - rikkaruohokin kukkii - kuvia katselellessa muistaa tunnelman, näkee kauneuden, niissä säilyy niin hyvät kuin ikävätkin muistot, kuvauskohteita voi lähestyä ja kuvata eri kuvakulmista. Kauneutta on niin jumalattoman paljon tässä maailmassa ja meidän elämässä, mutta niihin ei ole vain aikaa keskittyä eikä niitä aina huomaa. Kuvissa ne tunnelmat ja kauneus säilyy myöhemmin katseltavaksi.
Nyt kun ikää tulee, ei viitti enään hillua ja sinkoilla eestakas... on hyvä pysähtyä vihdoinki nauttimaan pienistä kauniista asioista ympärillä. On helkkarin hyvä rauhoittua välillä, mutta eihän sitä nuorempana tajua eikä malta.
Tiedän, että meikäläisen temperamentilla käämit palaa joskus myös uuden kameran kanssa, kun ei saa sellaisia kuvia kuin haluaa... mutta eihän aina voi onnistua... ja niistä kääminpalamisistakin voi jotain oppia.
Joten, tämä viikonloppu pitää käyttää hyvin hyödyksi ja tehdä asioita valmiiksi, että voi sitten kameraan keskittyä kun se tulee..
Saa nähdä käykö minulle kuten entiselle tukkijätkälle - se vinkui ja huokaili illat pitkä tukkikämpällä "voi kun olis viulu". Kaveri kuunteli aikansa, hermostuivat ja päättivät sitten, että hommataan sille ... kele oma viulu. Kolehti kiersi ringissä ja kaverille käytiin viulu ostamassa... Kun tukkijätkä sai viulunsa, se huokas "voi kun osais soittaa"... että näin voi käydä.
Tässä yhtenä iltapäivänä vai olisko ollut iltaa jo..torkahdin sohvalle telkkari auki ja kaukosäädin kainalossa. Pikkuhiljaa tajunta palasi, musikki soi ja huomasin että telkkari oli Voice kanavalla ja parast aikaa jokin nuorisobändi veti täysillä. Kuuntelin aikani ja mielenkiinto heräs yhtyettä kohtaan... soiva kipale oli just mun makuun ja jysähti täysillä takaraivoon. Ennätin just lopussa lukea ruudulle ilmestyneen kipaleen nimen ja ei ku googlettamaan.
Nyt olen soittanut biisiä lukemattomia kertoja, lukenut bändistä tietoja ja katsonut Youtuben videoita... Täytyy myöntää ettei bändin muu tuotanto mua juuri kiinnosta, mutta just tämä ysk kipale on BEST... ja se on...tässä
http://www.youtube.com/watch?v=DALvL_da4Lg
Jaa, etteikö olisi ollut tärkeämpääki mihin rahat laittaa ja vielä että pitää lainata sitä varten... juu varmasti olisi, mutta kun kerran saan valita niin kamera on mulle erittäin tärkeä. Huushollin en ole koskaan ollut kiinnostunut rahaa laittamaan... jälkeenjäävä räjäyttää kivijalan kuitenki joskus (jos minä en sitä tee), vaatteet saa hankittua kirpparilta kuten olen tehnyt pääsääntöisesti jo pari vuotta, ruokalaskun voi pitää pienenä ja nyt tuleeki eteen vyönkiristys - joka ei ole ollenkaan pahitteeksi, autoa en aijo hankkia. Ainoa missä en pihistä on koirat, kalat, konnat ja kissat.
Olen tosissaan miettiny mikä valokuvaamisessa viehättää, kuvia on nyt jo pilvin pimein - CD-pinot ja ulkoinen levyasema pullistelee. No kameralla joutuu välillä nöyrtymään polvilleen nähdäkseen luonnon kauneuden - rikkaruohokin kukkii - kuvia katselellessa muistaa tunnelman, näkee kauneuden, niissä säilyy niin hyvät kuin ikävätkin muistot, kuvauskohteita voi lähestyä ja kuvata eri kuvakulmista. Kauneutta on niin jumalattoman paljon tässä maailmassa ja meidän elämässä, mutta niihin ei ole vain aikaa keskittyä eikä niitä aina huomaa. Kuvissa ne tunnelmat ja kauneus säilyy myöhemmin katseltavaksi.
Nyt kun ikää tulee, ei viitti enään hillua ja sinkoilla eestakas... on hyvä pysähtyä vihdoinki nauttimaan pienistä kauniista asioista ympärillä. On helkkarin hyvä rauhoittua välillä, mutta eihän sitä nuorempana tajua eikä malta.
Tiedän, että meikäläisen temperamentilla käämit palaa joskus myös uuden kameran kanssa, kun ei saa sellaisia kuvia kuin haluaa... mutta eihän aina voi onnistua... ja niistä kääminpalamisistakin voi jotain oppia.
Joten, tämä viikonloppu pitää käyttää hyvin hyödyksi ja tehdä asioita valmiiksi, että voi sitten kameraan keskittyä kun se tulee..
Saa nähdä käykö minulle kuten entiselle tukkijätkälle - se vinkui ja huokaili illat pitkä tukkikämpällä "voi kun olis viulu". Kaveri kuunteli aikansa, hermostuivat ja päättivät sitten, että hommataan sille ... kele oma viulu. Kolehti kiersi ringissä ja kaverille käytiin viulu ostamassa... Kun tukkijätkä sai viulunsa, se huokas "voi kun osais soittaa"... että näin voi käydä.
Tässä yhtenä iltapäivänä vai olisko ollut iltaa jo..torkahdin sohvalle telkkari auki ja kaukosäädin kainalossa. Pikkuhiljaa tajunta palasi, musikki soi ja huomasin että telkkari oli Voice kanavalla ja parast aikaa jokin nuorisobändi veti täysillä. Kuuntelin aikani ja mielenkiinto heräs yhtyettä kohtaan... soiva kipale oli just mun makuun ja jysähti täysillä takaraivoon. Ennätin just lopussa lukea ruudulle ilmestyneen kipaleen nimen ja ei ku googlettamaan.
Nyt olen soittanut biisiä lukemattomia kertoja, lukenut bändistä tietoja ja katsonut Youtuben videoita... Täytyy myöntää ettei bändin muu tuotanto mua juuri kiinnosta, mutta just tämä ysk kipale on BEST... ja se on...tässä
http://www.youtube.com/watch?v=DALvL_da4Lg
Onnittelut koulunsa lopettaneille, valmistuneille ja lomansa aloittaville! Eläköön kesä!