Kuva: Tursake haluaa matkalle mukaan.
Kuva: Tauolla jossain Pihtiputaan eteläpuolella, kuten kuvasta näkyy... snautserit ovat kaikkiruokaisia ja kaikkea pitää maistella.
Saimme kuin saimmekin eilen aamulla kaikki pakattua autoon ihan matkasuunnitelman mukaan klo 9.00, jolloin starttasimme kotipihasta. Tursake kiipesi myös autoon avonaisesta ikkunasta ja olisi varmasti lähtenyt mukaan, jollen olis yllättänyt sitä kameran kanssa.
Ensimmäinen etappi Muhokselle... yllätys yllätys ei tarvi laskea enään öitä, milloin pentu tulee taloon :)!!!
Kaikki pennut pääsivät tutustumaan Lyytin kotiin ja se tehtiin myös kunnon pentuuteliaisuudella. Lyyti löysi oman pedin ja nukahti siihen, jolloin me jatkettiin matkaa.
Sää oli kesäisen helteinen, auton takapenkit käännettynä Wilma ja pennut matkasivat leppoisasti takaosassa. Laitoin sivuikkunoihin pyyhkeet, ettei aurinko päässyt paistamaan takaosaan ja kastelin kylmällä vedellä makuualusia. Uskomattoman lunkisti pennut otti matkanteon, Vihreä kiipesi välillä minun harteiden ja selkänojan väliin nukkumaan, valkoinen järsi aikansa kuluksi penturuokasäkkejä ja pojanpössykkä nautti matkanteosta makaamalla selällään jalat taivasta kohti. Välillä painivat keskenään, kävivät Wilman tissillä ja leikkivät mukaan otetuilla leluilla. Taukopaikoissa alkoi heti ympäristön tutkiminen ja pureskeltiin kaikkea mikä ei lähtenyt karkuun.
Ei voi enään olla helpompaa pentujen kanssa matkustaminen. Me ihmispoloiset hikoiltiin kohti paistavassa auringossa ja taisteltiin parhaamme mukaan aivojen sulamista vastaan, oli ihan pikkasen raskas reissu. Pääasia, että pennut ja Wilma matkas hyvissä olosuhteissa - ensin koirien hyvinvointi... näinhän se menee.
Roosa vietti päivän Juhon ja Saran sekä Anna-Maijan hyvässä hoidossa. Eivät olisi malttaneet antaa Roosaa mukaan, kun iltamyöhäisellä vihdoin Iihin palattuamme menimme sitä noutamaan.
Roosa oli päässyt jo talutushihna kävelylle... hyvin oli mennyt ainakin silloin, kun suunta oli ollut Roosan valitsema :).
Roosan hoitajat saivat hyvää harjoittelua snakupennun hoidosta, koska perjantaina starttaamme Nean luo hakemaan heille omaa snakupentua.
Ja mitä nyt... aamun olen pyörinyt kuin puolukka tyhjässä ämpärissä, mitään en ole saanut aikaiseksi. Huusholli on siinä sotkussa, mihin se eilen aamulla jäi. Roosa yrittää tyytyä meidän seuraan, kun sisarukset ovat kadonneet jonnekki. Tänä iltana on Roosan pesun vuoro, sillä huommena sitä tullaan hakemaan Kajaanin suunnalle. Tuntuu tosi tyhjältä. Pennut olivat kertakaikkisen reippaita ja suloisia persoonia terävine hampaineen, aika kuluu älyttömän nopeasti.
Sen verran on tullut jo viestiä, että pojanpössykkä oli päättänyt aamulla klo 4 aikaan, että on aika herätä. Lyyti on kuin kotonaan, mutta ihmettelee välillä puuttuvia sisaruksia... mutta tärkeintä on ruoka-ajat... niitä pitäisi Lyytin mielestä olla vain tiheämmin.
Sain Katjalta Saksasta hänen pennuista ottamia kuvia, pitäisi päivittää niitä sivuille. Lisäksi poltan jokaiselle pennunomistajille pennuista otetutu kuvat CD:lle. Ja olisi vielä vaikka mitä touhua, pentualue pitäisi purkaa, akvaariot odottaa viikkorutiinia, pihaa pitäisi vähän haravoida jne.. Aurinko paistaa ja sää on edelleen kesäisen lämmin, vaikka pihalta löytyy vielä muutama pieni sulamaton lumikasa. Ei malttaisi millään olla sisällä, jospa nauttisi lämmöstä ja auringosta ja unohtaisi sisätyöt tältä päivältä. On ennustettu jo viileneviä säitä... eihän tämä voi kauaa jatkua tälläisena, ei.
Katjalle kiitos kuvista!
Toivotan vielä kerran Onnea jokaiselle omaan kotiin matkanneelle pennulle! Toivottavasti niistä kasvaa reippaita ja vähemmän tylsiä snakuja! Mielikuvitus ja huumori ovat suureksi avuksi:)!
Saimme kuin saimmekin eilen aamulla kaikki pakattua autoon ihan matkasuunnitelman mukaan klo 9.00, jolloin starttasimme kotipihasta. Tursake kiipesi myös autoon avonaisesta ikkunasta ja olisi varmasti lähtenyt mukaan, jollen olis yllättänyt sitä kameran kanssa.
Ensimmäinen etappi Muhokselle... yllätys yllätys ei tarvi laskea enään öitä, milloin pentu tulee taloon :)!!!
Kaikki pennut pääsivät tutustumaan Lyytin kotiin ja se tehtiin myös kunnon pentuuteliaisuudella. Lyyti löysi oman pedin ja nukahti siihen, jolloin me jatkettiin matkaa.
Sää oli kesäisen helteinen, auton takapenkit käännettynä Wilma ja pennut matkasivat leppoisasti takaosassa. Laitoin sivuikkunoihin pyyhkeet, ettei aurinko päässyt paistamaan takaosaan ja kastelin kylmällä vedellä makuualusia. Uskomattoman lunkisti pennut otti matkanteon, Vihreä kiipesi välillä minun harteiden ja selkänojan väliin nukkumaan, valkoinen järsi aikansa kuluksi penturuokasäkkejä ja pojanpössykkä nautti matkanteosta makaamalla selällään jalat taivasta kohti. Välillä painivat keskenään, kävivät Wilman tissillä ja leikkivät mukaan otetuilla leluilla. Taukopaikoissa alkoi heti ympäristön tutkiminen ja pureskeltiin kaikkea mikä ei lähtenyt karkuun.
Ei voi enään olla helpompaa pentujen kanssa matkustaminen. Me ihmispoloiset hikoiltiin kohti paistavassa auringossa ja taisteltiin parhaamme mukaan aivojen sulamista vastaan, oli ihan pikkasen raskas reissu. Pääasia, että pennut ja Wilma matkas hyvissä olosuhteissa - ensin koirien hyvinvointi... näinhän se menee.
Roosa vietti päivän Juhon ja Saran sekä Anna-Maijan hyvässä hoidossa. Eivät olisi malttaneet antaa Roosaa mukaan, kun iltamyöhäisellä vihdoin Iihin palattuamme menimme sitä noutamaan.
Roosa oli päässyt jo talutushihna kävelylle... hyvin oli mennyt ainakin silloin, kun suunta oli ollut Roosan valitsema :).
Roosan hoitajat saivat hyvää harjoittelua snakupennun hoidosta, koska perjantaina starttaamme Nean luo hakemaan heille omaa snakupentua.
Ja mitä nyt... aamun olen pyörinyt kuin puolukka tyhjässä ämpärissä, mitään en ole saanut aikaiseksi. Huusholli on siinä sotkussa, mihin se eilen aamulla jäi. Roosa yrittää tyytyä meidän seuraan, kun sisarukset ovat kadonneet jonnekki. Tänä iltana on Roosan pesun vuoro, sillä huommena sitä tullaan hakemaan Kajaanin suunnalle. Tuntuu tosi tyhjältä. Pennut olivat kertakaikkisen reippaita ja suloisia persoonia terävine hampaineen, aika kuluu älyttömän nopeasti.
Sen verran on tullut jo viestiä, että pojanpössykkä oli päättänyt aamulla klo 4 aikaan, että on aika herätä. Lyyti on kuin kotonaan, mutta ihmettelee välillä puuttuvia sisaruksia... mutta tärkeintä on ruoka-ajat... niitä pitäisi Lyytin mielestä olla vain tiheämmin.
Sain Katjalta Saksasta hänen pennuista ottamia kuvia, pitäisi päivittää niitä sivuille. Lisäksi poltan jokaiselle pennunomistajille pennuista otetutu kuvat CD:lle. Ja olisi vielä vaikka mitä touhua, pentualue pitäisi purkaa, akvaariot odottaa viikkorutiinia, pihaa pitäisi vähän haravoida jne.. Aurinko paistaa ja sää on edelleen kesäisen lämmin, vaikka pihalta löytyy vielä muutama pieni sulamaton lumikasa. Ei malttaisi millään olla sisällä, jospa nauttisi lämmöstä ja auringosta ja unohtaisi sisätyöt tältä päivältä. On ennustettu jo viileneviä säitä... eihän tämä voi kauaa jatkua tälläisena, ei.
Katjalle kiitos kuvista!
Toivotan vielä kerran Onnea jokaiselle omaan kotiin matkanneelle pennulle! Toivottavasti niistä kasvaa reippaita ja vähemmän tylsiä snakuja! Mielikuvitus ja huumori ovat suureksi avuksi:)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti