Huomioni kiinnitti vedessä heijastuva kukkakuvio. Kun olin ottanut kuvan, huomasin että hämähäkki räpiköi merihädässä. Kukkakuvio oli siis hämähäkki veden pinnalla. Pelastin hämähäkin kuivalle maalle.
Kalanpoikasia.
Väreitä, laineita, heijastuksia ja välkettä.
Pekka kiikaroimassa merelle päin.
Leinikki.
Tupasvilla.
Kun juhannuspäivänä valmistauduimme mökille lähtöön, varauduimme että merenrannassa on kylmä ottamalla mukaan runsaasti pitkähihaista vaatetta. Vaikka meillä pihalla olisi lämmintä, voi merenrannassa olla todella koleaa ja monta astetta viileämpää. Mökille oli kokoontunut Pekan sukua ja tarkoituksemme oli grillailla ja kahvitella.
Aurinko paistoi ja tuuli piti aavemmalla paikalla huolen, ettei itikat ja mäkäräiset juuri kiusanneet. Pitkähihaiset vaatteet sai heti perille päästyämme unohtaa autoon, en kuitenkaan luopunut farkuista enkä kumisaappaista... punkit vaanii rantaheinikössä. Tuuli piti huolen, että merivesi oli alhaalla ja saatoimme kahlailla pitkälle, minä ja Pekka kumisaappaat jalassa, muut kahlailijat jätti kengät rannalle. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja Erkki pääsi pulikoimaan Noran ja Tomin valvovan silmän alla. Ei ole yhtään pojasta huomannut, että tulomatkalla ommeltiin takaraivoon tikkejä, Erkki ei ole ollut moisesta moksiskaan... meno ei ole hidastunut ollenkaan, ainoastaan saunominen on nyt kiellettyä huvia.
Mökillä vierähti useampi tunti, eikä loppuillalle tarvinnut miettiä mitään ohjelmaa... minulle riitti Lewisin tuijottelu telkkarista.
Sunnuntaille oli sovittu Sarin kanssa, että jatkamme auton ikkunoiden kalvottamista uudella kalvolla. Sehän piti sujua kuin tanssi... olen elämäni aikana kalvottanut ainakin viiden auton sivu- ja takalasit... jopa avattavat ikkunalasit. Joo, totuus oli toinen eilen. Sivulaseihin tarkoitetussa kalvossa oli jo paketista otettaessa taitoksia, siinä vaiheessa olisi ehkä pitänyt hälytyskellojen soida. En tiedä johtuiko siitä, mutta kaksi ensimmäistä yritystä meni männikköön ja tempasin kalvon irti. Teimme todella tarkan kaavan kalvoille ja siitä huolimatta laitto oli suurta tuskaa. Minulla meinas jo usko loppua ja ärräpäät lenteli, Sarin ollessa oma todella rauhallinen itsensä. Periksi ei annettu ja loppurullasta saatiin lopulta kalvotus onnistumaan, siinä oli vähemmän taitoksia. Väsymys painoi jo klo 22 aikaan jäseniä, mutta kalvotimme vielä takaoven pienet lasit. Kostoa piti kattoa välillä ja mainoskatkolla siivotessa kalvotuksen sotkuja ruttasin myös epähuomiossa viimeisen valmiiksi leikatun pikkuikkunakalvon. Kalvoa oli enää niukalti jäljellä ja saimme tuherrettua niistä puuttuvan kalvon. Voi luoja, olihan urakka... ei se helkkarin kalvotus voi olla niin vaikeaa. Olen aina laittanut yksin meidän autoihin kalvon ja siinä ei ole nokka kauaa tuhissut. Kalvotus on myös onnistunut niin ettei ole tarvinnut hävetä kättensä jälkeä. Kun jo lievästi sekopäisinä ja itikoiden puremina (itikat ja mäkärät löysi meidät jossain vaiheessa iltaa, kun tuuli tyyntyi) lopetimme kalvotuksen n. 23 aikaan, päätimme lähteä koirien kanssa pyörälenkille. Sari toi pyörän tullessaan, ei ku koirat autoon, minun pyörä myös koukkuun ja menoksi. Kävimme pyöräilemässä altaalla kahdeksan kilometriä, oli aivan uskomattoman hieno auringonlasku, joka näkyi altaalle hienosti... onhan se paljon korkeammalla kuin meidän piha. Kamera ei ollut mukana, joten auringonlasku jäi muistikuvaksi.
Jostain syystä kotiin tultuani ja Sarin lähdettyä kotiin Iran kanssa, minua ei väsyttänyt pätkääkään. Päätin aloittaa viimeksi blogiin laittamieni kuvien rajaamisen ja koon muuttamisen 640x480 px, koska huomasin että viimeisissä blogikuvissa laatu oli todella huono. Kun ihmettelin sitä Tomille se huomasi, että minulla oli ruksi Irfanviewissä kohdassa aseta kuvakooksi 65 kt. Ei luonto antanut periksi, kuin ottaa kuvat uudelleen rajattavaksi ja muuttaa koko. Tomi kyllä meinasi, että maksaako vaivan. Kaikkia viime viikolla laittamiani kuvia en ole ennättänyt tarkastaa, mutta melkoisen joukon muuttelin viime yönä. Nukkumaan kävin vasta 03.30... siunattu iltavuoro mahdollisti sen.
Tänä aamuna heräsin vasta 10.30... tosi poikkeuksellista minulle nukkua näin myöhään. Sää on tänään pilvinen ja vettä on hieman ripauttanut yöllä, lämmintä on kuitenki reilu +15.
Nyt valmistautumaan töihin lähtöön.
Siedettävää alkanutta viikkoa, vaikka sitten kaatosateessa. (Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä... on hoppu töihin).
27.06. kävin korjaamassa kirjoitusvirheitä... takuuta en anna etteikö niitä edelleen löytyisi. Töissä 12h työpäiviä, joten seuraava bloggailu taitaa siirtyä viikonloppuun. Kotona Pekka, Tomi, Nora ja Erkki ovat pitäneet huushollin pystyssä, minun käydessä vain nukkumassa ja hetken huuhailemassa. Pitää nauttia työnteosta, nyt kun siihen on mahdollista.
Mukavaa viikonjatkoa.