maanantaina, joulukuuta 31, 2012

Lumisateisessa hämärässä

Ii: Auringonnousu tänään 10:33. Auringonlasku tänään 14:11. Päivän pituus on 3 h 38 min.
Vuoden viimeisen päivän kunniaksi Soneran kotisivupalvelimet ei toimi... en tiedä kuinka kauan palvelimet on ollu nurin... nyt kuitenkin niin on... valitettavasti.

Todella rauhallinen ja ylensyömisen joulunaika takana, kannattaa sairastua ennen joulua – ei tarvi juosta kaupoissa ja hössöttää.
Pakkasten lauhduttua kävimme Sarin & Iran sekä Pirjon ja Iken kanssa yhteislenkillä... päivistä menee niin sekaisin näin pyhien aikana, että pitää miettiä mikä päivä se olikaan... olisiko ollut torstaina 27.12. Koirat (ja Sari) sai kuitenkin melkoista haipakkaa, kun Sari kahlasi välillä metsätien sivussa ja risteilytimme koiria. Lauma jaksoi hyvin ja vauhdilla risteillä useita kertoja. Koko lenkin ajan satoi lunta, sade oli alkanut jo edellisenä yönä. Lumessa kahlaaminen oli meille kaikille raskasta, mutta kunnon lenkki tuli tehtyä. Pakkasta oli vielä silloin kymmenisen astetta ja minä keskityin suojaamaan hengitystäni, etten taas kellahtaisi sairasvuoteelle.
Partojen, varsinkin Unskin tassukarvoihin kerääntyi jäisiä lumipaakkuja ja niitä sai jatkuvasti puhdistaa. Perjantaina tein sitten partojen jalkakarvoille perusteellisen trimmauksen, IhQun kinttujen siistiminen tapahtui puolessa tunnissa, Unskin kinttujen kynimiseen (ja hännän) meni useita tunteja ja karvaa lähti saman verran kuin normikarvaisen snautserin koneajossa. Pekka tuumas Unskin nähtyään, että nyt se muistuttaa lammasta – pillikintut roppaan verrattuna. Jospa saisin lähipäivinä tehtyä Unskille koneajon koko roppaan, saataisiin näkyviin uljas musta snaku... lampaan sijasta. Trimmauspäivän päätteeksi kävimme myöhään Illalla pyörätielenkki. Parroille mukavaa vaihtelua, pääsivät haistelemaan lähitienoon koirien merkkauksia. Olimme niin myöhään lenkillä, että pystyimme pitämään partoja enimmäkseen irti.
Eilen sunnuntaina kävimme Anun ja Jolin kanssa lenkillä. Ihqu sai jäädä kotiin, kun sillä juoksu lähestyy ja se on aika kiukkuinen vanhapiika. Joli ja Unski ei juuri innostuneet formuloimaan, liekö Unskia pidätellyt metsässä olevan lumen määrä vai Jolin juuri alkanut juoksu. Kunnon lenkki kuitenkin kahlattiin metsäteillä, vaikka alku tuntui hankalalta, kun ei meinattu löytää autolle turvallista parkkipaikkaa auraamattomien metsäteiden varrelta. Puhumattakaan, kun olin lähdössä kotoa... auton ikkunat oli ”ikijäässä”, oli muutama aste pakkasta, tuuli ja satoi alijäähtynyttä ja ihan silkkaa vettä. Piti tovin käyttää autoa tyhjäkäynnillä ja odotella, että jää edes hieman sulaisi... jääkrapalla ei saanut aluksi edes naarmua jään pintaan.
Vaikka sään lauhtuminen on tervetullut, se on kyllä tehnyt teillä liikkumisesta todella haastavaa. Ajelkaa nyt varovaisesti siellä tienpäällä!
Jaahas... vuoden viimeinen päivä – lumisateinen, hämärä ja lauha. Jälleen yksi vuosi lopuillaan... en tiedä tekeekö muisti tepposet mutta tuntuu että viime vuodet on vaihtuneet kovissa pakkasissa. Tänään ainakin on lauhaa ja nyt voisi lähteä illalla partojen kanssa katsomaan ilotulituksia kylän pintaan. Ei olla vielä illan suunnitelmia lyöty lukkoon, mitä nyt vähän ruokia suunniteltu. Minä haluan tehdä ainakin kanttarellikeittoa... saas nähdä mitä tuleman pitää.
Parast’ aikaa Radio Suomessa muistellaan kulunutta vuotta, minä en jaksa niin tehdä, enkä aio tehdä uuden vuoden lupauksia. Odotan vain päivien pitenemistä ja aurinkoisia säitä, tulee hulluksi tässä pimeässä hämärässä.
Pekka teki eilen lumityöt ja minä varasin tämän päivän lumityöt itselleni... nyt jatkan päivää lumikolan kanssa – hyötyliikuntaa kadonneen vyötärön metsästyksessä. En muuten millään voi tajuta, kuinka nopeasti vyötärön saa katoamaan tässä iässä... ei tarvi kuin makoilla muutama päivä... JA SYÖDÄ! Kaikki löytyy takuu varmasti keskivartalosta, peffasta ja reisistä – ON SE NIIN VÄÄRIN! EPISTÄ!

Kaikesta huolimatta Oikein Mukavaa ja Antoisaa Uutta Vuotta 2013!

P.S
Tarjalle kiitoksia makoisasta postipaketista - kaikki on jo syöty :)!
 sama

sunnuntai, joulukuuta 23, 2012

Joulun kiitoradalla onnellisessa olotilassa

Hillosipulit purkissa ja kermainen sipulikeitto lautasella.
Jouluinen puolukkamehu.
Joulun kiitoradalla makoilin ensin puoliviikkoa kuumeessa, siihen melkein jo tottuu kun edellinen sairastelu on vielä hyvässä muistissa. En vaivautunut lääkäriin, sillä edellisistä lääkekuureista oli tabuja vielä reilusti jäljellä. Lääketehtaat tekevät hyvän palvelun, kun pakkaavat lääkkeet isompiin pakkauksiin, mitä lääkärit määrää. Ainakin minä olen hyödyntänyt tätä ”etua” lukemattomat kerrat.
Onneksi joulu tulee vaikka ei tekisi mitään ja ainoa ressi tässä mökissä aiheutuu siitä, kun Pekka hössöttää jouluvalmistelujen kanssa. Vaikka seuraavasta stoorista ei uskoisi, vannon että räpellyksistäni en ressiä saanut tai tuntenut.
Perjantaina tuntui jo siltä, että johan on kumma kun ei jaksa mitään tehdä. Kampeuduin ylös sohvan pohjalta pään vielä huipatessa ja huterassa olotilassa ja ei ku joululimpun tekoon. Tuli sairastellessa katottua kaikenmaailman ohjelmat telkkarista aina valveilla ollessa. Satuin näkemään MTV3:n ”mitä tänään syötäisiin” ja siinä valmistettiin tosi simppelisti joululimppuja. Pienensin ohjeen mittoja sen verran, että ajattelin yleiskoneeni jaksavan pyörittää taikinan. Eihän se sitten mennyt kuin telkkarissa... ei tietenkään. Taikina oli liian iso yleiskoneen pyöritettäväksi – aika pitkälle silti pääsin taikinan valmistuksessa. Ensin taikina roisku ”pitkin seiniä”, sitten pyöritys meni kankeaksi, yleiskoneen moottori protestoi oudolla katkulla ja lopuksi kone sammui kokonaan – ihan selvästi ylikuumenemisen seurauksena. Siinä vaiheessa, kun kaavin taikinaa koneesta pois että alustan taikinan käsin loppuun, tuli Pekka kattomaan ähellystäni. Happi oli siinä vaiheessa minulla jo niin vähissä, että en saanut sanottua kuin että ”sun on nyt parempi olla hiljaa”. Pekka hipsi pois keittiöstä ja minä jatkoin räpeltämistä. Sainhan minä loppujen lopuksi tehtyä taikinan, mutta siivo keittiössä oli sanoin kuvaamaton. Yleiskoneen pesussa meni pitkä tovi, siitä löytyi taikinaa mitä ihmeellisimmistä paikoista. Aiemmin kun olen leiponut enemmälti, en ole käyttänyt konetta vaan vaivannu taikinat käsin. Nyt ajattelin säästäväni itseäni jauhojen pölyltä – ei sitte ihan onnistunut tällä kertaa.
Koska kaikki hienot tavoitteeni oli jo läsähtänyt taikinan kanssa räpeltäessä, ei ollenkaan enää jaksanut harmittaa kun leivinuunissa oli lämpö vähän liian kova leipien paistamiseen – paistoin ne siellä kuitenkin. Limpuista tuli tummapintaisia, sisältä hieman raakoja... mut hyvin on maistunut.
Olenkohan minä nyt päässyt joulun ytimeen – ei ole pääasia vaikka ei saisi mitään tehtyä tai tekemiset epäonnistuu... pääasia että on jotain itse tehnyt – ainakin yrittänyt - tai sitten tämä ressitön tunne johtuu aivan siitä että aivojen hapensaanti on edelleen todella vähäistä.
Niin tai näin, olen eiliseen päivään jo todella tyytyväinen. Ei tavinnut koko päivää makoilla sängyn pohjalla. Jaksoin jopa siivota kamarit – ihan rauhalliseen omaan tahtiin. Ja telkkaria todella seuranneena (ja edelleen selvästi tosi huonossa hapessa) innostuin Yle Fem:lla nähdyn ”Tanskalainen maajussi” (Tanskalainen maajussi Wikipediassa) viimeksi nähdyssä jaksossa tehdyistä hillosipuleista. Ei ku Pekka kauppaan sipuleiden hakuun joita sitten kuorimme tippa linssissä. Osasta sipuleista tein sipulikeittoa ihan ”omalla ohjeella” ja eka kerran. Kuullotin sipulit voissa, lisäsin kasvisliemikuution ja 2 dl kuohukermaa, hienonnettua pippuria ja fenkolin siemeniä. Avot, tulipas pikkusen hyvää. Pekan keitosta siivilöin sipulit, kun se ei pysty pureksimaan sipulia, minä sain syödä yksin kaikki sipulit nam!
Loput sipulit kuullotin voissa, lisäsin omenaviinietikkaa ja ruokosokeria, muutama laakerinlehti, ripaus suolaa ja muutama kokonainen pippuri. Nyt hillosipuleita on pari purkillista ja saan syödä ne ihan yksin kun, Pekka ei pureskele sipulia. Maistuivat kyllä hyvältä ja niitä voi napostella sellaisenaan tai käyttää ruuan lisukkeena.
Eikä tässä vielä kaikki. Heti aamusta aloitin puolukkamehun teon, vähän jouluisempaa juomaa vaihtelua inkiväärimehulle. Soseutin reilun kg puolukoita ja yhden kokonaisen inkiväärin, lisäsin 2l keitettyä ja jäähdytettyä vettä. Kiehautin vedessä yhden vaniljatangon. Siivilöin puolukat ja vaniljatangon ja yhdistin ne, lisäsin ruokosokeria ja kiehautin mehun. Ennen purkittamista lisäsin mehuun vielä yhden sitruunan mehun ja lusikallisen hunajaa. Eiköhän tämä keittiössä touhuaminen riitä nyt vähäksi aikaa.

Ulkona paukkuu kova yli -25 asteen pakkanen, pakkasia on ollut koko viikon. Vasta eilen parroilla alkoi purkautumaan sisällä kököttely ja pistivät illalla pikku painiksi sisällä. Parrat pääsevät kohta seuraamaan koirahuoneen ikkunan läpi maailman menoa, sillä ajattelin paiskata matot kartanolle ja siivota huushollin loppuun. Kissoilla oli eilen piilopaikoista puute, kun pyykkikone pyöritti pyykkiä ja minä imuroin. Tursake pelkää molempien ääntä, Noitanokinenä vain imuria.
Pitää kyllä taas kiittää pakkasia, että on saanut tuulettaa kunnolla petivaatteet! Ei mikään voita sitä raikasta ulkoilman tuoksua, joka leviää makkariin kun tuo kuuraiset petivaatteet takaisin sisälle... ei tarvi kukkaistuoksuja eikä muitakaan raikasteita.

Olen tätä naputellessa kuunnellut jälleen Radio Suomen ohjelmia, eikä tarvinnut pettyä. Satuin kuulemaan sarjassamme ”erilainen joululaulu” Lotta Riepu - Sian leuka laulun. Huhhuh, pysähdyin kuuntelemaan laulua aivan mykistyneenä ja heti sen loputtua kuuntelin YouTubesta uudelleen. Pysähdyttävä, sykähdyttävä, järkyttävä... silti jotenki kaunis. Tässä linkki YouTubeen.
Nyt kiitän saamistamme joulukorteista ja joulutervehdyksistä, toivotamme koko sakki kaikille Oikein Hyvää Joulua! Toivokaamme että Vuosi 2013 tuo tullessaan kaikkea hyvää, terveyttä ja laadukasta elämää!

sunnuntai, joulukuuta 16, 2012

Hetki ennen Rollareiden TV konserttia

 Inkiväärimehua, uusi satsi valmiina.
 Viimeiset piparkakakut paistettu.
 Parrat pääsi etsimään sunnuntai aamuna kaverille joulukuusta.
 Taitaa parroilla olla hieman epäselvää, mistä niitä kuusia löytää.

 Saikanväylällä rannassa.
 Ihqu heikoilla jäillä, ei huolta tässä kohti väylällä vain muutama sentti vettä.
 Keskellä tasaista harmaata, löytää myös aika kauniita oksia.
 TV2 esittää hetken kuluttua Rollareiden konsertin ”Brittilegendojen huippusuositun 50-vuotisjuhlakiertueen "50 and Counting" päätöskeikka taltioitiin eilen illalla (15.12.) Newarkissa, New Jerseyssä, Yhdysvalloissa teemalla "One More Shot" (kerran vielä).”
Jo viime viikolla jökötin telkkarin ääressä yhden illan, kun telkkarista tuli ensin Rollari dokumentti ja sen jälkeen konserttitaltiointi. Nyt herkku jatkuu myöhäiseen yöhön tuoreella konserttitaltioinnilla. Vaikka mieluimmin ja loputtomasti voisin katsoa vanhoja Rollareiden konsertteja ja kuuntelen mieluimmin alkuaikojen kipaleita, en tietenkään vannoutuneena Rollari-fanina voi olla katsomatta kaikkea mitä telkkarissa heistä näytetään. Ja samalla muistaen... herra jestas! ne on VIELÄKIN vanhempia kuin minä. Uskomatonta yleensä, että ovat vielä kaiken lisäksi hengissä!!! Kolme hatun nostoa minulta ja HURAA, HURAA, HURAA!!!!

Anu ja Joli kävi pitkästä aikaa ja toivottavasti pääsemme joululoman aikaan yhteiselle lenkille. Kiitos kauniista Joli-joulukortista! Pitää vielä mainita, että sopivasti joulukalenterissa tänään kuva jossa on myös Joli mukana. Kalenterikuvat on päätetty ja päiviin valittu jo etukäteen, ei Jolin eilisen vierailun perusteella laitettu.
Pistäydyimme partojen kanssa iltapäivällä tervehtimässä Piksua ja Lisaa. Unski on edelleen "sika rakastunut" Lisaan.
Huomenna maanantaina olisi toiveissa päästä isommalla porukalla metsälenkille, toivotaan että koiruudet porukalla juoksee sielunsa kyllyydestä metsässä... se tietää ainakin rauhallista loppupäivää.

Piparit on leivottu ja osa eteenpäin viety maisteltavaksi. Tässä helppo ohje;
1dl siirappia
2,5 dl sokeria
1tl kanelia
1tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2tl pomeranssinkuorta
225g voita
2 kananmunaa
2 tl soodaa
8-9 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteseos. Sekoita joukkoon sooda ja voi. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja lisää ne yhdessä jauhojen kanssa seokseen, kun se on jäähtynyt hieman. Pidä taikina viileässä seuraavaan päivään. Leivo taikinasta piparkakkuja.
Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia.

P.S
Rollareiden konsertti oli aivan uskomattoman hieno ja tykkäsin joka helkkarin kipaleesta jonka esittivät. Oijoi oi, kunpa oisin saanut olla mukana paikanpäällä. Jaksoin katsoa koko konsertin loppuun asti vaivattomasti, eikä uni meinannut tulla silmään heti, kun konsertti pyöri edelleen korvien välissä.
Katson kyllä konsertin uusintana Tapaninpäivänä. Kiitos TV2!!! Vuoden kulttuuriteko!!!
Tarkennetaan, että uusinta konsertista tulee Tapaninpäivänä 26.12.2013 klo 21.00 TEEMALTA!
sama


lauantaina, joulukuuta 15, 2012

Melkein lentsussa joulua kohti






Ihan kaikkea piparitaikinaa ei ole syöty, pipareita jäi myös paistettavaksi.
Alkutalven lentsuaalto on vieraillut myös meillä, pikkusen nuhaa ja väsymystä kiusana niin minulla kuin Pekalla. Lentsu ei silti ole estänyt lenkkeilyä, pari vapaapäivää olen malttanut lenkkeilystä pitää. Joulusiivous  on hyvin pohjustettu; seiniä ja kattoja pesty, kaapit raivattu turhasta roinasta – ei tarvi tehdä enää kuin ns. normaali viikkosiivous.
Joulu tulla jollottaa... Olen niin julmetun perso piparitaikinalle, että jo kolmas taikina odottaa paistamista – ja se saa jäädä myös tänä vuonna viimeiseksi. En ole ainoa pipareille perso tässä huushollissa, Unski seuraa kuin varjo koko ajan vieressä kun teen piparitaikinaa tai leivon. Jos oikein yllätän itseni, teen vielä jonkinlaista joululeipää... siihen saa leipominen jäädä koska jauhonpöly aiheuttaa allergisia oireita.
Jouluruokien laitto on alullaan, porkkanalaatikko on ainoa mitä olen tehnyt pakasteeseen valmiiksi. Loput laatikot taidetaan ostaa kaupasta valmiina.
Penkoessani ruokaohjeita, löysin Inkiväärimehu ohjeen, jonka olin joskus tulostanut Ylen resepti sivuilta. Tein ohjeen mukaan mehua n. 2,5l ja sitä on Pekan kanssa hörpitty sellaisenaan tai lämpimään veteen lantrattuna useita kertoja päivässä. Netistä Googlettamalla löytyy tosi paljon inkiväärijuomien ohjeita, jos kiinnostaa ja haluaa kokeilla pienemmillä määrillä. Tässä linkki Ylen sivuilla olevaan ohjeeseen. Jo muutaman päivän jälkeen minun nivelkivut ovat melkein kadonneet ja verenkierto selvästi parantunut – kylmistä varpaista ei tietoakaan. Tänään pitää tehdä uusi satsi mehua, se näyttää säilyvän hyvin jääkaapissa.

Parroille hankin ”joululahjaksi” Hurtan talvimanttelit (ne ei onneksi tajua, että manttelit on ns. joululahjoja), Unskille sinisen ja Ihqulle punaisen. Parrat ei arvosta oikein noita mantteleita, lipan alta mullistelivat kun sovitin. Jos käärisin manttelit joulupaperiin, eivät repisi pakettia auki... kyllä paketissa pitää olla jotain syötävää että se otettaisiin ilolla vastaan.
Mantteleille ei ole viime viikolla ollut käyttöä, sillä pakkasta on ollut vain muutama aste. Lunta on satanut ihan pikkusen lisää, ei vielä haitolle asti. Nyt pikkusen kiusaa jäätävä tuuli ja lisää pakkasen purevuutta, mutta metsän keskellä ei siitäkään ole haittaa.
Toissa päivänä lähdettiin Pirjon ja Iken kanssa metsälenkille, hyvissä ajoin aamupäivällä. Siitä tulikin kunnon lenkki niin pituudelta kuin ajallisesti. Alku meni ihan hyvin kun talsimme leveää metsätiepohjaa, takaisin lähdimme eri reittiä jutellen niin innokkaasti, että harhaannuimme reitiltä jossain vaiheessa. Tuli ihan pikkusen pyörittyä ja käveltyä pitkin mettiä, ennen kuin päädyimme tutulle tielle ja lähdimme autoa kohti – minulla oli jäänyt puhelin kotiin, ei voinut edes turvautua karttapalveluun. Pitää näköjään olla tarkkana sataneen lumen vuoksi, se muuttaa maastoa ja peittää polkuja näköjään tehokkaasti. Ympärillä tasainen harmaus, ei voi edes auringon mukaan suunnistaa. Ei takuulla jäänyt kummallekaan tunnetta, että tehtiinpä liian lyhyt ja helppo lenkki. Vaikka minulla oli lentsu oireita, ei rankka lenkki pahentanut olotilaa – päin vastoin. Pekka pitää tänään välipäivän lenkkeilystä, ajattelin lähteä partojen kanssa polkemaan uusia lenkkireittejä metsään, ettei tarvis samoja polkuja kulkea... se vaan on niin tylsää.

Ii; Auringonnousu tänään 10:30. Auringonlasku tänään 13:57. Päivän pituus on 3 h 27 min. Ei sovi vitkutella - kaksi pimeää vastakkain... nyt lenkille!

perjantaina, joulukuuta 07, 2012

07.12.2012 vihdoinkin lenkille

 Tazzia:n jakku.
 Unski-muotti.

Ii: Auringonnousu tänään 10:13. Auringonlasku tänään 14:07. Päivän pituus on 3 h 54 min.

Valoisa aika lyhenee ja lyhenee... ja sen huomaa. Lähdimme lenkille yhden jälkeen ja pimeys laskeutui ennen kuin palasimme takaisin autolle. Mutta olipa hienoa päästä kunnon lenkille melkein viikkoon, oli tuuleton sää ja ihanan talvinen luonto! Lunta on muutama sentti, että metsässä pääsee vaivattomasti kulkemaan.
Käväsin ensin aamusta Haukiputaan Mustissa ja Mirrissä ostamassa kissanhiekkaa ja Iin Kärkkäiseltä Intiaan lähetettävään pakettiin sisältöä. Paketin sisältö koostui kaikesta edullisesta, joilla voisi Intiassa saada hieman joulutunnelmaa aikaiseksi. Ajattelin että mitään kalliimpaa ei kannata pakettiin laittaa, en oikein jaksa uskoa että se pääsee perille. Tietysti toivon, että paketin saa avata ne joille se on tarkoitettu. Netissä olevan sanakirjan avulla käänsin pakettikorttiin sisällön englanninkieliseksi, jos ei tullut ihan oikein niin ainakin sinne päin... I hope.

Keskiviikkoisella Oulun reissulla kiertelimme pari kirpputoria. Menomatkalla kävimme hakemassa Sarin mukaan ja ensimmäinen kohde oli tietysti SPR:n Kontti. Sieltä löytyi muutama pusero ja koirille siisti alunen. Koirien alusia on kulkeutunut jo sen verran kotiin kirpputoreilta, että ei tarvi ihan heti hankkia lisää.
Koska inhoan Paljekirppistä, menimme seuraavaksi Alasintiellä olevalle Järkikirppikselle. Se olikin vielä käymätön paikka. Ensivaikutelma oli siisti... mitä nyt eteistilassa tavarat sikinsokin. Kirppis oli sopivan kokoinen ja paljon myytävää. Etenimme Sarin kanssa hitaammin, mutta Pekka ennätti kiertää kirppiksen useampaan kertaan. Teimme Sarin kanssa todellisia löytöjä ja edullisesti. Minulle lähti sieltä mukaan muutama pitkähihainen t-paita, neulepusero ja Tazzian jakku! Kaikki ostamani oli ns. suomalaista paitsi yksi jackpot:n pitkähihainen t-paita. En tajua mikä selkäytimeeni tallentunut tuntuma minulla on, heti vaatetta koskiessani tiedän että se on suomalaista merkkiä tai jackpot. Materiaalit niissä ovat ihan toista, kuin ”räteissä”, jo uusina ryhtinsä menettäneissä halvan tuotannon maissa valmistetuissa. Joo, kuinkahan moni suomalainen minunkin suosima valmistaja valmistaa tuotteensa rättipajoissa... mut on sitä silti vielä laadukastakin vaatetta saatavana. Jos ei ole vara ostaa uutena... niin onneksi kirppareilta voi tehdä hyvällä onnella löytöjä. Valitettavasti yksi ostamani Nanson pusero haisi ...keleen hajustetulle huuhteluaineelle. Olen nujertanut hajua etikkavedessä liottamalla ja taidan kokeilla vielä kerran pesua ja etikkaa. Muuten hyvä, ehjä ja selvästi vähän käytetty pusero... mut mä en kestä noita ...keleen hajusteita.
Ollaan Sarin kanssa sen verran shoppailtu, että tiedämme mistä toinen pitää ja teemme löytöjä myös toisillemme. Ei tarvinnut Sarin ja Pekankaan palata tyhjinkäsin kirppareilta.
Ennen kotiin paluuta käytiin vielä kiertelemässä Raksilan sittarissa. Ostin sieltä mm. monta kiloa ulkolintujen ruokaa, nyt pitäisi niiden osalta pärjätä melkein kuun loppuun.
Noitanokinenä tuli häiriköimään minun koneella oloa, paineli monta riviä viitosia tähän tekstin keskelle. Parrat nukkuu tyytyväisenä ja reporankana kymmenen kilometrin lenkin jälkeen. Sääennuste lupaa useammaksi päiväksi sopivia lenkkeilyilmoja ja ne me käytetään varmasti hyväksi. Nyt myöhäis iltana pakkasta -3,5, satelee lunta ja tuuli on hieman voimistunut... jee huomenna päästään taas lenkkeilemään. Pekka lähtee uuden harrastuksen viemänä bussilla Tuuriin. Pekan ja hänen kamun uusi harrastus on nimittäin shoppailu reissut linja-autolla - ovat käyneet jo pari reissua Ruotsin puolella, mutta ei niiltä reissuilta ole kotiin mitään tullut. Pystyisköhän nais immeiset käymään tuollaisia reissuja, ilman että ostavat mitään? Pääasia, että hauskaa on ja aika kuluu ja näkee muolimaa.
Lopuksi kiitoksia!
Kiitos Sarille mukavasta seurasta soppailureissulla!
Tanjalle tosi paljon kiitoksia ihanasta joulukortista ja ihan selvästi Unski-piparkakkumuotista! Kunhan saan piparit paistettua, laitan Unski-pipareista kuvia :)! Tuhannesti kiitoksia ja terkkuja sinne Pulkkilaan!!!!

tiistaina, joulukuuta 04, 2012

Ensimmäinen reissu meren jäälle 1.12.2012

 Ihqu ihmettelee hiekkasärkälle noussutta jään reunaa.

 Kesän rilluttelupaikka jään peitossa.
 Ihqu ilkkuu Unskille, jolla tassut luistaa.
 Vapaata vettä jäiden keskellä.
 Hiekkakuvioita.

 Kivi paljaana, mutta jäinen jälki kiven kyljessä paljastaa mihin asti vesi on aiemmin yltänyt.
 Tämän kiven päälle parrat ovat niin useasti hypänneet, niin kesällä kuin talvella... tuuli tuivertaa Ihqun korvia.
 Hiekkaisia ja jäisiä jäämuodostelmia.
 Vauhdikasta menoa jäällä.
 Nyt blogikuvat ovat todella jälkijunassa. Kuvat on otettu lauantaina, jolloin kävimme Pitkässäkarissa mökillä. Jäätynyt ranta houkutteli jäille, vaikka tuuli oli todella kylmästi. Olimme Pekan kanssa varustautuneet vahvalla vaatetuksella. Merivesi oli alhaalla ja kaikki kesäiset kahluukohteet eli hiekkasärkät olivat näkyvissä. Kova tuuli kuljetti hiekkaa pitkin jäätä mikä teki jäällä liikkumisen helpommaksi. Lauantain jälkeen emme olekkaan päässeet lenkille. Lauantai iltana alkoi lumisade, jonka jälkeen on paukkunut pakkanen. Lunta ei satanut kuin just ja just n.5cm, pakkanen on paukkunut koko ajan -18 ja -25 välillä. Tuntuu että pakkasia on ollut jo ainakin viikon verran... sisällä nyhjöttäminen tekee päivistä pitkiä. Parrat formuloivat välillä hetken pihalla, mutta sisälle on kiire ennekuin pakkanen puree korvannipukoista.
En minä ihan laiskana ole sisällä kyhjöttänyt. Keittiön siivous aloitettu ja tänään kävin siivoamassa Martalle. Huomenna käydään Pekan kanssa Oulussa, parrat pääsevät siksi aikaa katseleen maailman menoa koirahuoneen ikkunasta... onhan sekin niille vähän vaihtelua olla ulkotarhassa.
Sääennuste lupaa viikonlopulla lauhtuvaa ja toivottavasti pääsemme jälleen pitkille lenkeille, kun lumikaan ei vielä ole haittona.
Kirjoittelen tätä myöhään tiistai iltana ja nyt pitäisi päivittää vielä huominen joulukalenterikuva ja lähteä nukkumaan, että jaksaa huomen aamulla herätä aikonaan. Parrat ovat jo ”yöpuulla” ja niiden kuorsaustuhinoiden säestyksellä toivottelen Sleep well!

lauantaina, joulukuuta 01, 2012

Pieniä virityksiä ja lenkkeilyä





Kameralla kikkailua, kohteena katuvalolamppu.
Kuluvalla viikolla saimme parina päivänä lenkkikaveriksi Pirjon ja sakemanni Iken. Parrat ja Ike tulee sen verran hyvin toimeen, että formuloivat välillä railakasta vauhtia peräkanaa pitkin mettiä. Unski ei saa Ikeä kiinni vaan räksyttää turhautuneena kuin jänistä ajava ajokoira. Lenkkimaastoissamme on ihan selvästi käynyt viime aikoina vähemmän koiran ulkoiluttajia, se näkyy omien koirien käyttäytymisessä. Ei ole tuoreita ja mielenkiintoisia hajuja mitä haistella. Lenkeillämme on ollut sen verran pituutta, että koirat ovat olleet suht rauhallisia lenkin jälkeen, ittestä puhumattakaan. Kun on saanut murua rinnan alle, kutsuu sohva vääjäämättömästi.
Eilen meillä oli vapaa päivä lenkkeilystä ja tänään on tiedossa reissu Pitkäänkariin mökille, pitää käydä kattomassa miten talven tulo on siellä edennyt.
Pakkasta on ihan riittävästi ollut viime päivinä ja tuuli helkkarin kylmää... selvästi Siperiasta tuulee. Metsän keskellä ei tuulesta juuri ole haittaa, mutta pihalla olo on jäänyt aivan minimiin.
Olemme Pekan kanssa kolunneet lenkkimaastot ristiin rastiin, nyt odottelemme lumisateita... jos kainosti toivoisi, niin nyt kuukauteen sataisi nätisti vaikka 10cm. Pienellä lumimäärällä voisimme lenkkeillä pitkin mettiä ihan kevyesti ja jatkaa uusien nurkkakuntien etsimistä... toivossa on hyvä elää.
Myöhään eilen illalla havahduin todellisuuteen... joulukuu on jo ovella ja kalenterista ei mitään hajua. Nämä joulunalus viikot ovat olleet suht lumettomia viime vuosina, tuoreita talvisia (lumisia) kuvia ei ole mistä ottaa. Nyt pitäisi suunnata auton nokka Etelä-Suomea tai Lappia kohti, että näkisi lunta, täällä sitä ei ole. Kuuraa katoilla ja pihalaatoilla... siihen on nyt tyydyttävä. No, kun polla ei kerta kaikkiaan säteillyt ja epäonnistuneita kuvia on vaikka muille jakaa... pistetäänpä sitten niitä. Unski on oikein unelma kohde jos haluaa epäonnistuneita kuvia, se tulee päin ja hurjalla vauhdilla. Kun ei halua käyttää salamaa, tämä pimeä vuodenaika on oikein oiva hetki napsia epäselviä kuvia koirista.
Nyt toivottelemme mukavaa alkanutta joulukuuta, ilman ”ilimanaikusta” hössötystä eli jouluun valmistautumista. Jättäkää ruuhkaiset kauppakeskukset rauhaan, sieltä lähtee kuitenkin aivan turhaa turhaketta mukaan ja pää myssyn alla hikisenä, sulkekaa korvanne ja silmänne mainoksilta... ei ihminen sittenkään kaikkea tarvi. Sen ajan voisi suunnitella vaikka uusia/herkullisia jouluruokia tai joulunaposteltavaa... tai jotain ja ehdottomasti pienellä rahalla. Se on mahdollista... uskokaa pois. Minä ole päättänyt tehdä niin ja lupaan kirjata tänne kaikki räpellykseni.

perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Lenkkeilyä ja nörtteilyä

 Lenkillä 08.11.2012. Kanervat kylpee auringonvalossa.
 Unski.
 Ihqu patsastelee.

 Kaunis auringonvalo valaisee maisemaa.
 Ihqu ja Unski.
 Siivilöityvää valoa.
 Muitakin kulkijoita on kulkenut samalla metsätiellä.
 Lenkillä 19.11.2012 iltapäivän kultaisessa auringonvalossa.


Tietsikka on tosi hyvä renki, mutta ei isäntä. Sen olen viime viikkojen aikana todennut monta kertaa – pää punaisena. Nykypäivänä vähänkin hidasteleva kone saa verenpaineen nousemaan, muutaman sekunnin viive – puhumattakaan minuuttien odottelu – ei sitä vaan kestä.
Olen päivittäin poistanut koneelta yhtä sun toista sellaista tiedostoa ja ohjelmaa (jota en ainakaan nyt tunnu tarvitsevan), käyttänyt järjestelmäntyökaluja; järjestele uudelleen ja levyn eheytys.... kiroilu voi jatkua, kun ehkä aikanaan huomaan poistaneeni ”jotain tärkeää”. Jopa valokuvia on surkuttelematta siirretty valokuvien hautuumaalle. Toki suurimman osan kuvista olen polttanut DVD-levyille ja siirtänyt ulkoisiin levyasemiin talteen. Minun koneellahan (Tomi kasannut sen joskus itselleen omaan käyttöön) on riittävästi tilaa, mutta Tomi jakoi kiintolevyn tilan kahteen asemaan tuodessaan koneen minulle ja järjestelmää pyörittävään asemaan jäi tämän hetkisen tarpeen mukaan niukasti tilaa... valokuville varattu osa sai vastaavasti tuhottomasti tilaa. Silloin ei tullut ajateltua asiaa tarkemmin, enhän minä koskaan ole säilyttänyt kuvia kauaa koneella, vaan siirrän ja poltan niitä muutaman kerran vuodessa koneen kiintolevyltä.
C-asema alkoi ”vikiseen” kun koneelle on tullut ladattua jos minkälaista tarpeellista ohjelmaa. Tuli siis ajankohtaiseksi tehdä uusjako kiintolevyyn, Tomi neuvoi Intiasta käsin ja minä vikisin... ei ku tein työtä käskettyä.
Työkaluna operaatioon käytin Parted Magic-ohjelmaa

Parted Magic käyttöjärjestelmä käyttää GParted ja Parted -ohjelmia helpottamaan kiintolevyjen osiointia. Siinä on myös lukuisia eri hyötyohjelmia, kuten Partimage, TestDisk, Truecrypt, G4L, SuperGrubDisk, ddrescue, jne. Lisäksi siitä löytyy kattavat oppaat käyttäjän auttamiseksi. Tiedostojärjestelmätyökaluja löytyy myös kattavasti. Parted Magic tukee seuraavia tiedostojärjestelmiä: ext2, ext3, ext4, fat16, fat32, hfs, hfs+, jfs, linux-swap, ntfs, reiserfs, reiser4, sekä xfs.

Parted Magic vaatii vähintään i586-suorittimen, sekä 256MB RAM-muistia, tai 128MB "Live"-moodissa.

Ominaisuudet
    -Alustaa sisäiset ja ulkoiset kiintolevyt.
    -Siirtää, kopioi, luo, poistaa, laajentaa, sekä pienentää kiintolevyjen osioita.
    -Kloonaa kiintolevysi ja tekee siitä täydellisen varmuuskopion.
    -Testaa kiintolevyt ja etsii niistä virheitä.
    -Testaa muistin eheyden.
   - Testaa tietokoneesi suorituskyvyn ja antaa sille arvosanan.
   - Pyyhkii koko kiintolevyn sisällön tyhjäksi.
   - Päästää sinut käsiksi järjestelmiin, joita ei voi käynnistää. Voit pelastaa tärkeät tiedot  talteen.
    -Käynnistyy CD-levyltä. Ei vaadi asennusta.


Oli muuten älyttömän helppokäyttöinen ohjelma ja sain jaettua osiot uudelleen ilman verta, itkua ja hikeä... mitä nyt kädet pikkasen täris kun levylle poltettu ohjelma hyrähti käyntiin ja koneen sielunelämä tai aivot vilisi näytöllä, ennen kuin päästiin itse asiaan. Kun olin tehnyt uuden tilajaon, kesti monta tuntia ennekuin ohjelma sai siirrettyä gigabitit tekemieni muutosten mukaan. Loppu hyvin kaikki hyvin... toivottavasti... en ainakaan vielä ole huomannut tuhonneeni mitään tärkeää koneen sielun syövereistä.
Vielä pitäisi muutama ohjelma poistaa koneelta ja asentaa ne uudelleen... ilmeisesti olen turhautuneena tuhertanut jotain tärkeitä ohjelman osia roskiin... ohjelmat kyllä toimii mutta outoja herjojen saattelemina. Ei taida olla tietsikalle mitään niin vaarallista ja vahingollista kuin pää punaisena klikkaileva blondi... siivous hulluus ainakin meillä ikävä kyllä näkyy vain tietokoneella.
Kiinnostukseni Linux-pohjaiseen käyttöjärjestelmään on lisääntynyt siinä määrin, että olen ajatellut koekäyttää ja aloittaa omaehtoisen opiskelun niiden sielun syövereihin... Tomin hymynaamaisella avustuksella ja tuella... perästä kuuluu... tai näkyy... tai sitten katoan bittiavaruuteen. En edes tiedä, onko mahdollista päästä kokonaan eroon Windows käyttöjärjestelmästä, edes niiltä osin mitä koneen ohjelmia tarvin käytössäni. No, yrittänyttä ei laiteta... vai miten se menikään.

Lenkkeilyä eri reiteillä ja maastoissa on jatkettu päivittäin, viikossa taitaa tulla vain 1-2 lepopäivää. Uusia lenkkeilyreittejä etsiessämme olemme hyödyntäneet Nokia kännykkäkarttoja - joista löytyy hienosti myös pienet hiekkaiset metsätiet, vanhoja muistoja ja tärkeimpänä ripaus seikkailunhalu ja uteliaisuus. Sari ja Ira olivat yhdellä uudella lenkkireitillä mukana, jolla oli mukavasti pituutta ja vaihtelevia maastoja. Meitä ei ole haitannut edes sateinen sää. Parrat ovat taas huippukunnossa... parin tunnin lenkki ei näy niissä ja virtaa riittää koko päiväksi. Sää saisi edes hieman kuivahtaa, pääsisimme päivän patikointireissulle eväiden kanssa. Koirien pitäisi päästä myös suurelle makkararuudulle, että pääsisivät työskentelemään ja käyttämään hajuaistiaan ruuan etsimiseen.

Vaikka näin pimeinä, vuodenaikaan nähden lämpiminä vesisateisina päivinä ei millään uskoisi, että Joulu lähestyy... niin se vain tekee myös tänäkin vuonna. Pekka osti eilen kotimaisen pakastekinkun, joka nyt odottaa kotipakasteessa paistamista. Pekka on myös aloittanut eri ohjeilla, sinapin valmistuskokeilut. Olen saanut toimia niissä makutuomarina ja kieltämättä makuelämykset ovat olleet välillä aika tuliset ja pitkään suussa viipyilevät. Niitä voisi arvostella aivan samaan tyyliin, mitä olen nähnyt ja kuullut (tietysti telkkarissa) viinin maistajien arvostelevan viinejä. Selvää suosikkia ei ole vielä löytynyt, mutta se on selvää, että kotitekoiset ovat huomattavasti juoksevammassa muodossa kuin kaupan hyllyllä tuubeissa myytävät ovat.

Jotain hyvää... jotain huonoa
Valoa pimeisiin iltoihin ovat tuoneet telkkarissa, keskiviikon Hyvät ja huonot uutiset -, perjantain Vain elämää - ja lauantain YleLeaks –ohjelmat.

Talvivaaran kaivos, myrkyllisten jätevesien vuodot, vastuunkantajat, uutisointi, kun ei vaan meidän rantoja myrkytä - asenne, saa voimaan pahoin ja raivostuttaa. Korvissa soi vieläkin jonku sivistyneen naisihmisen kommentti jossain radio-ohjelmassa... ”olisiko se sitten parempi, että näitä kaivoksia siirrettäisiin sellaisiin maihin joissa ympäristölaki on vieläkin löysempi kuin suomessa”. Kirjoitan tässä yhteydessä ihan tarkoituksella, suomessa sanan pienellä etukirjaimella... protesti tämäkin.

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua, auringon kera tai ilman!

maanantaina, marraskuuta 19, 2012

Maanantai viikon aurinkoisin päivä

Kuva kuvattu ikkunan läpi - Pähkinähakki.
Olemme saaneet ihailla melko kesyä – ja ainakin meillä harvinaista lintulautavierasta jo muutaman viikon. Yksinäinen Pähkinähakki käy päivittäin ruokailemassa, eikä häiriinny meidän pihalla liikkumisesta. Harakoita näyttää kunnioittavan ja väistyy niiden saavuttua ruokailemaan. Paikallisista kaupoista näyttää lintujen pähkinät olevan aina lopussa, joten olen joutunut hankkimaan pähkinöitä kauempaa. Pekka sai aamulla asiaksi ostaa lintujen pähkinöitä, ihmisille tarkoitetut maapähkinät ovat julmetun kalliita... niiden hinta nousee vuosi vuodelta.

En taida palata enää tuohon Levin reissuun... siitä on jo sen verran aikaa ja kuvatekstit kyllä kertoo jo paljon. Kiitämme ja kumaramme matkan järjestäjää ja ähkymme vieläkin Levitunturi hotellin runsaasta tarjoilusta aamiaisilla ja päivällisillä. Olimme erittäin tyytyväisiä myös majoitustilojen laatuun. Ehkä pikkasen jäi harmittamaan, kun ei jaksettu lauantaina käydä katsomassa hotellin ravintolassa esiintynyttä Jari Sillanpäätä... sen sijaan ei harmita vaikka ei käyty hotellin kylpylässä, kuntosalilla tai saunassa... vaikka olisimme niihin ilmaiseksi päässeet... kuten Jari Sillanpäätä katsomaan/kuuntelemaan.

Jos eilen sunnuntaina näpötettiin sisällä koko päivän jatkuneen vesisateen vuoksi, on maanantai valjennut aurinkoisena... joskin tuulisena. Plus asteita kolme ja siitä huolimatta pihalla vesilammikot jäässä.
Päivät menee uskomatonta vauhtia, vaikka ei tekisi muuta kuin kävisi lenkillä. Olemme panostaneet lenkkeilyyn ja nytkin odottelen Pekkaa Oulu reissulta tulevaksi. Olisi jo kova hinku liikkeelle, parratkin tepastelee jo levottomana ulkotarhassa. Parrat ovatkin saaneet nauttia sisällä olosta viime viikot, tuntuu ja näyttää että niillä lähtee karvaa jatkuvasti. Tein niille pikasiistimisen – saksimisen – ennen Leville lähtöä. Ne voisi ehkä vielä konetrimmata, kun sää näyttää jatkuvan plussan puolella.
Pekka saapui kotiin, joten lenkkivaatteet päälle - ylös, ulos ja lenkille.
Aurinkoista päivän jatkoa!

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2012

Levi sunnuntai

 Sumuinen ja vesitihkuinen sunnuntai aamu.



Ennen toisen kierroksen alkua odotellaan Palanderin viimeistä laskua.



 Esilaskija.

 Sieltähän se Kalle ilmestyy sumun seasta.






 Yleisö seuraa jättikokoiselta skriiniltä Kallen juhlintaa ja haastattelua.

Kalle juhlittavana.


 Alas, autolle ja kotia kohti.
 Sumussa ja kunnon vesisateessa. Talvinen maisema vaihtunut synkkyyteen.
 Saavumme Kittilään.
 Niin keleen liukasta.
 Hiekoitusauto myöhästyi.
 Ajelimme Rovaniemelle kilometrien pituisessa letkassa 30-50 km/h.
 Suola-auto ilmestyi jossain vaiheessa hetkeksi eteen.
Niin julmetun liukasta ja jäistä, takana tulevien autojen valot loistaa jäisen tien pinnassa.
 Levin reissu ohi... nämä jäi käteen muutaman kuvan lisäksi.
Reissukertomusta tulossa, kunhan ennätän naputella.