sunnuntaina, helmikuuta 24, 2013

Päivät ilman tietsikkaa


Keskiviikko aamuna matkalla Raaheen. Matkakuvat otti Sari.








 Haapajärven tekoaltaan reuna vasten aurinkoa.
 Aurinkoinen jäänselkä odottaa.
Jukkis ja Opri odottaa malttamattomana lenkille pääsyä...

 ...samoin Sari ja Ira.

Sari ja Ira pakokaasupilvessä.

 Sari ja Ira vasten aurinkoa.



 Ira ja Jukkis

 Jukkis
 Opri
 Opri ja Jukkis

 Tuuli pudottaa kuuraisesta koivusta lumihiutaleita
 Kuurainen koivu...
 .. ja kuuraiset hiukset

 Jaaha, ja miten päivät kului ilman tietsikkaa?
Lyyti oli hoidossa, partalauman jatkeena ja piristeenä. Lyyti oli säpäkkä ja spurttinen pakkaus verrattuna omiin jököttäviin partoihin. Ihqu riutu tärppipäivien kourissa ja Unski yritti olla kuin ei olisi ollutkaan. Lyytiä kiinnosti myös kovasti Ihqun juoksu, pienessä piirissä Ihqun ympärillä pyöri välillä kaikki parrat ja Tursake. Aamuisin olen venytellyt ja voimistellut, aika tunnollisesti. Lenkkeilimme omalla porukalla ja vaihtelua lenkkiseuraan saatiin myös Irasta ja Sarista. Tietokoneella istumisen sijaan tein käsitöitä ja ennätin lukea useamman Sarin tuoman kirjan. Loppujen lopuksi, en kokenut minkäänlaista eroahdistusta tietsikasta – vain tietoa mikä sitä riivaa.
Sain vihdoin ja viimein pestyä Unskin ja kävin koneajamassa puliksi. Unskin suureksi harmiksi sille laitetaan nyt lenkille mantteli, oli pakkasta tai ei – ihan pikkusen säälittää talvella puliksi ajettu Unski raukka.
Vaikka kevät ei ole vielä edes alkanut, meidän huushollin nelijalkaiset saivat matokuurit. Kissoille niskaan laitettavat tipat ja parrat Axilur tabletteja jauhelihaan piilotettuna.

Keskiviikkona 20.02 lähdimme Sarin ja Iran kanssa ajelemaan Raahea kohti aurinkoisessa säässä. Annoin alkumatkasta Sarille kameran käteen, jotta saisimme matkakuvia ja Sari saisi muistinvirkistystä kameran käsittelyyn pimeän talven jälkeen. Aamulla Iissä oli pakkasta -22 astetta, kun saavuimme Raaheen pakkaslukema oli lauhtunut -12. Joimme Päivin luona kahvit ja lähdimme Haapajärven tekoaltaan jäälle lenkille. Päivi otti mukaan Jukkiksen ja Binnyn tyttären Feisyn tytär Oprin. Opri täyttää huhtikuussa 11v., mutta on ikäisekseen vielä pirteä ja hyvässä kunnossa oleva terhakka muori. Omat parrat jätin Pekan kanssa kotiin. Sää oli todella kaunis ja aurinkoinen, mutta jotenkin tosi ”outo”. Kun alkumatkasta tuli vastaan pari moottorikelkkaa, ilmaan jäi tosi pitkäksi aikaa leijumaan kelkkojen pakokaasut. Kävelimme moottorikelkan jälkiä pitkin tekojärven toiselle reunalle ja lähdimme paluumatkalle. Koirat sai olla välillä irti vuorotellen ja ainakin Jukkis otti kaiken ilon irti ja se oli otollinen kuvauskohde. Tuli iloisesti ja vauhdikkaasti kohti, kun kutsuin ja useasti myös kohtaamisemme jälkeen pyörin lumessa kameraa varjellen ”Päivi kutsu Jukkis”! huudon säestyksellä :). Onkohan noilla uroksilla ihan vaan tapa tulla päin täysillä ja kovaa, tuli vain mieleen kun Unski tekee samoin.
Oli niin upea lenkki, että ei paremmasta väliä ja tekoaltaalla oli pieniä kauniita saaria... kerta kaikkiaan loistava lenkkeilypaikka!
Lenkin jälkeen pulla kahveet vielä Päivin luona, käynti Raahen keskustan eläintarvikkeessa – mukaan lähti herkkuja parroille ja sitten kotia kohti Sarin ja Iran kanssa.
Torstaina paluumatkalla Oulusta, ajelimme Haukiputaan kautta ja kävin kysymässä mitä tietsikalle kuuluu. Siellä se takahuoneessa surrasi, parast’ aikaa oli meneillä tarkastus mahdollisten haittaohjelmien varalta. Pojat oli saanu koneen toimimaan, ongelmaksi epäiltiin vanhentuvaa XP:tä kone hidastelee käynnistäessä. Sovimme että siihen laitetaan uusi 500Gt kovalevy, jolle asennetaan Windows 8 ja että haen koneen perjantaina. Nyt minulla on aikaa ottaa kaikki tarpeellinen talteen ja voin silti käynnistäessä valita kummalla käyttöjärjestelmällä kone käynnistetään. Kunhan Tomi tulee käymään, pitää vielä ostaa uus 1-2 teratavun kiintolevy ja poistaa XP. Eiköhän tämä aikoinaan Tomin kasaama kone pelitä sen aikaa kun on tarvis... ainakin minun käytössä. Mitään vakavaa haittaohjelmaa ei koneelta löytynyt.
Ensimmäiseksi hankin uuden ulkoisen levyaseman, jolle puran suoraan kuvat kamerasta.

Perjantaina käytiin Pirjon ja Iken kanssa kiertämässä Ykspensaannokka jäitä pitkin. Minulla oli vain Unski mukana, sillä Ihqu pääsi Pekan kanssa hiihtolenkille. Nyt jäällä oli ollut jo enemmän kelkkailijoita liikkeellä ja saimme kävellä koko matkan hyvää kelkkauraa pitkin. Sunnuntaina lähdemme isommalla porukalla metsätielenkille, joka tiedetään auratuksi ja hyväkuntoiseksi. Luulisi olevan koirillakin haisteltavaa, sillä samalla tiellä kulkee muitakin koiraporukoita lenkillä.
Kuluneella viikolla on ollut joitakin tosi harmaita päiviä, mutta vääjäämättä kevät lähestyy ja päivät pitenee.Vielä reilu kuukausi pääsiäiseen ja sen jälkeen voi alkaa odottelemaan pälvilaikkujen ilmestymistä sinne tänne.

Pääsiäiseen asti on tiedossa säännölliset reissut kerran viikossa Oulun Hammaslääkärikeskukseen. Minun hammaskalustoon on tekeillä perusteellinen suursiivous, ehdotin kyllä hammaslääkärille että nakkaa ensimmäiseksi minun suuhun dynamiittipötkön palavan sytytyslangan kanssa, ei tarvis kuin lakaista palaset roskiin. Joskus vuosia, vuosia sitten kävin Haukiputaalla mukavan hammaslääkärin vastaanotolla. Silloin jäi niin mukava tunne lääkäristä, että etsin ja löysin hänet, tällä kertaa Oulusta. Kerroin myös, että pääsiäistä ei voi lähteä viettämään leukaluun palaset tippuen ja ikenet verta vuotaen, ei. Hoitosuunnitelmassa on ehdottomasti otettava huomioon pääsiäisen aika ja sen hän myös lupasi tehdä.

Vuorokausi vaihtunut, nyt eletään jo sunnuntaita... joten Ii: Auringonnousu tänään 7:47. Auringonlasku tänään 17:17. Päivän pituus on 9 h 30 min.
Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista sunnuntaipäivää!

lauantaina, helmikuuta 23, 2013

Koirapuistossa 12.02.2013

 Iin koirapuistossa Ihqu, Unki, Lisa ja Lyyti.














Tiistaina 12.02. järjestettiin Piksun kanssa partojen kokoontumisajot Iin koirapuistoon. Parrattomille oli mukana pullakahvit, parrallisille varattu herkkupatukat.
Kokoontumisajot aloitettiin kepinheitolla, Piksu sai toimia keppilinkona kun minä yritin pysyä kameran kanssa mukana tilanteissa. Parroille vaihteeksi mukavaa vaihtelua käydä haistelemassa koirapuiston merkkauksia. Talven aikana puistossa olevat muovituolit oli ainakin merkattu uroskoirien toimesta keltaiseksi... ja haju oli aika karsee. Osa koirien ulkoiluttajista ei myöskään olleet siivonneet koiriensa jätöksiä, lumesta pilkistävistä paskakasoista päätellen... on se vaan joillekin niiiin vaikeaa.
Kotiin tultuani, käynnistin tietsikan ja olin päivittämässä kotisivun etusivulle uutta kuvaa, kun kuului se mystinen ”pim” ja kone pimeni.
Aukaisin koneen sivupanelin ja yritin tarkastaa, olisiko jokin piuha löysällä. Tutkin hartaudella koneen sisältöä ja käynnistin koneen uudelleen... ei päässyt alkua pidemmälle. Soitto Tomille Intiaan ja päätimme, että kone on vietävä huoltoon.
Kiikutimme Pekan kanssa koneen Haukiputaalle ATK-central:iin ja sanoin pojille, että itken jos kiintolevy on rikki. Sovimme että koneeseen saa päivittää Windows 8 joka tapauksessa, löyty vikaa tai ei. Tosiasiassa mulle ei olis tullut mikään paniikki, vaikka kiintolevy olisi ollut rikki -vain pikkuisen hidastetta hommiin. Olenhan tallentanut kuvia uskollisesti myös DVD:lle ja ulkoisille kovalevyille...

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Tietsikka sanoi pim ja pimeni

Viime keskiviikko aamuna tietsikka sanoi pim ja pimeni. Nyt kone on Haukiputaalla ja odottelen puhelua, joka kertoisi mitä vikaa koneesta löytyi ja mitä siihen pitää uusia. Käyttöjärjestelmä ainakin päivitetään uudempaan.
Piksulle terkkuja, että olin just päivittämässä meidän koirapuistopitnikki kuvia nettiin kun kuului pim ja tuli pimeys.
Jos koneesta kiitolevy sökönä tiedossa mielenkiintoista aherrusta.
--
Terveisin konetta kotiin odottava Tuula

maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Aurinkoa odotellessa

 Kötöstyksiä; helmihapsuinen huivi ja nyörejä.
Kierretty- ja sormeiltu nyöri.
Ii 11.02.2013: Auringonnousu tänään 8:34. Auringonlasku tänään 16:33. Päivän pituus on 7 h 59 min.

Jestas, miten nopeasti aika kuluu tai menee... ajalla taitaa olla liukas pulkka ja jyrkkä alamäki allaan. Aurinkoa ei silti näy edelleenkään, kuin aavistuksena paksun pilviverhon takaa, tämä auringon haikailu näyttää olevan joka talvinen perinne. Taivaalta on useampana päivänä laskeutunut harvakseen eksyneen näköisesti lumihiutaleita, Etelä-Suomi on vaihteeksi saanut viime päivinä nauttia tai tuskailla lumitöiden kanssa.
Kun Pekka väkersi sormet verillä kuivalihoille metalliverkkoa, minä innostuin tekemään nyörejä. En tiedä vielä mihin noita nyörien tekotaitoja hyödyntäisi, mutta pidän silmät avoimena seuraavan kerran käsityöliikkeessä käydessäni, jos vaikka löytäisi niiden tekemiseen uusia materiaaleja. Käsityöliikkeessä pitääkin käydä ostoksilla, kun tarvin lisää lankaa ja hapsuihin laitettavia helmiä kahteen keskeneräiseen kaulahuiviin.

Torstai iltana Game of Thrones- jaksot alkoivat jo klo 22, joten nyt ei tarvinnut kovin myöhään valvoa. Napostelin sarjaa katsellessa ison kupillisen popcorneja, nyt tuntuu että popcornien syöminen riittää vähäksi aikaa. Vielä olisi yksi sarjankatselu maraton jäljellä ja sen jälkeen voi palata normaaliin yörytmiin ja alkaa odotus milloin kolmannen tuotantokauden jaksoja aletaan esittään. Siihen taitaa mennä vielä aikaa.

Meriveden ollessa korkealla, kävimme tarpomassa metsäteillä... voi sanoa että melkein henkihieverissä. Näin sydäntalvella on melkein mahdotonta löytää metsäteitä, joita aurattaisiin säännöllisesti lumisateiden jälkeen. No, kunto kasvaa... I hope. Onneksi tuulen suunta vaihtoi suuntaa viime viikon aikana ja pääsimme myös jäälle lenkille.
Lyyti tuli lauantaina hoitoon ja toi tullessaan vipinää partanaama laumaan. Vaikka Unski ja Lyyti on operoitu ”sukupuolettomaksi”, Ihqun juoksu aiheuttaa niissä kiinnostusta ja lisääntynyttä merkkailua. Lyyti on edelleen energinen ja vauhdikas pakkaus ja sisällä seuraa tarkasti minua ja minun touhuja. Kissat muistaa Lyytin, joten sen tulo ei aiheuta niiden päiväjärjestykseen mitään muutosta.
Lauantaina saimme lenkkeilykaveriksi Sarin ja Iran. Pekka lähti ensin Ihqun kanssa lenkille ja me Sari kanssa perässä loppujen koirien kanssa. Kiertelimme Hiastinhaaralla ja Saikanväylällä, puolessa välissä lenkkiä kohtasimme Ihqun ja Pekan. Kohtaamisen jälkeen Unskilla oli vaikeuksia seurata meitä, se olisi halunnut jatkaa lenkkeilyä Ihqun kanssa.
Sari toi meille tullessaan ison kasan kirjoja, palapelejä ja vatsalihasten kuntolaitteen. Kuntolaite pääsi heti kovaan käyttöön, kun innostuimme Pekan kanssa käyttämään sitä. Nähtäväksi jää, saammeko treenattua itsellemme laitteen mainoksessa luvattua pyykkilautavatsaa - siinä onkin tekemistä - minulla ainakin vatsa taitaa olla popcorin muhkurainen :). Kirjojen mukana oli Callanetics ekstra – ihanne vartalo 30 päivässä. Jos tässä vielä taipuu kirjan venytyksiin, lupaan mitata kuinka paljon kiinteytymistä tapahtuu. Pilkettä silmäkulmissa pitää tässä iässä olla, kun noiden kuntolaitteiden ja kiinteytysohjeiden kanssa värkkäilee. Onpahan ainakin jotain tekemistä lenkkeilyn ja lumenkolauksen välillä - jos into riittää. Eiköhän sitä vaan toivo, että liikkuminen säilyisi edes hieman notkeampana, näin ”toinen jalka haudassa" ja "maanvetovoima voitolla" elämänvaihetta eläessä.

Tänään on sitten Unskilla SE päivä, ensin pesu ja illalla käyn koneajamassa sen turkin. Kävimme eilen raskaalla lenkillä, kun lähdimme kiertämään jäitä pitkin Ykspensaan nokan. Alkutaival sujui kevyesti auratulla jäällä, mutta hikeä valutettiin meren puoleisella osuudella. Jouduimme kiertämään kaukaa rannasta, kun moottorikelkan jälkiä ei ollut kuin yksi, mitä talsia. Jälki oli paikkapaikoin tosi raskas tarpoa, sen pehmeyden ja lumisuuden vuoksi. Paikoin lumen ja jään välissä oli myös vettä, joten kävelyvauhti piti olla reipas ettei kastellut kenkiä. Lenkille tuli pituutta n. 12-13km ja olimme väsyneitä kun vihdoin palasimme kotiin, syötyämme kellahdimme kaikki iltapäivätorkuille.
En ole vielä päättänyt pidänkö kaikille parroilla lepopäivää lenkkeilystä. Pikkuisen houkuttaisi lähteä potkuroimaan Kantolanlahdelle.
Viikolla Päivi on tulossa käymään, toivottavasti se päivä on edes hieman valoisampi että saadaan otettua Santista edustava kuva. Santi sakemanni on todettu ultrassa kantavaksi ja kantavat nartut on vaan jotenkin niin kauniita.
Koulujen hiihtolomat lähestyy ja me laskeskelemme viikkoja pääsiäiseen. Nyt ainakin Ihqun juoksu ennättää loppua ennen sitä ja toivottavasti suunnitelmat pääsiäisen vietosta toteutuu.

Tänään harmaana valjennut päivä jatkuu ensin inkiväärimehun teolla, siihen käytettävä vesi on jo kiehautettu. Nähtäväksi jää mitä muuta saa tänään aikaiseksi.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2013

Lumenkolausta ja väkerrystä lenkkeilyn lomassa

Kuvat: Laitakarissa 27.01.2013  
 



Kaksi mustaa pistettä moottorikelkan perässä.
Ii: Auringonnousu tänään 9:02. Auringonlasku tänään 16:04. Päivän pituus on 7 h 2 min.
Mikään ei näytä olevan niin varmaa kuin epävarma... kyllä pikkusen ottaa pattiin jos jokin netissä toimi. Patteja otsalle kasvatti tällä kertaa blogger-blogisivusto. Ensinnäkin sivusto avautu, kuin olisin jo kirjautunut sivustoon, sitten kun yritin lisätä kuvia avautu vanha kuvienlisäys järjestelmä. No, kun sain kuvat sillä ladattua, niin eiköhän ne ollut yhdessä klimpissä sivupohjassa, eikä siihen saanut tekstiä lisättyä yrityksistä huolimatta. Siinä vaiheessa nopeat sormeni etsi ulospääsyä koko sivustosta ja kirjauduin sarvet otsalla ulos koko .....sta.
Uusi yritys ja kirjautuminen ja naps... sivusto avautu kuten pitikin, kuvien ja tekstin lisääminen onnistui kuin ei mitään. Tässä vaiheessa muistini palautui pätkittäin ja päättelin että viimeksi kun olen ollut kirjautuneena blogger sivustolle, yhteyden katkaisi sähkökatkos... oli miten oli, toivottavasti nyt pelittää.
Joopa joo, jos katselee taakse jäänyttä viikkoa ei näe kuin lunta, lunta ja lunta. Sitä on tullut kaikissa muodoissa ja joka helkkarin päivä. Päivät on olleet lauhoja, tuulisia, pimeitä ja lumisateisia. Tietysti nyt voisi kuvitella, että olen täysin kyllästynyt ja väsynyt lumitöihin... ei pidä paikkansa. Voiko parempaa liikuntaa olla, kuin lumikolan kanssa kävely. Ennätin varat tämän päivän lumityöt itselleni, Pekka pudottelee lumia katoilta ja lunta sataa edelleen... ei lopu työt ei.
Viime syksyn runsas marjasato pihlajissa ei tiennyt ainakaan vähälumista talvea. Vaikka en ole kyllästynyt lumitöihin, olen iltaisin ollut naatti varsinkin sen jälkeen kun partoja kanssa on rämpinyt ja kahlaillut huonosti auratuilla metsäteillä... ei sen puolen, niin on olleet parratkin.
Kävin lumitöiden välissä Kärkkäisellä olevassa Kirjokas käsityöliikkeessä, sieltä mukaan lähti lankoja ja helmiä. Sain lumitöiden vastapainona väkerrettyä viimeksi valmistuneeseen kaulahuiviin helmihapsut. Olen myös aloitellut uutta kaulahuivia kutomalla ja sen mallineule meinasi lannistaa minut. Ohjeen mukaan paksuilla puikoilla pitää kutoa (ohut lanka) mallia; langankierto puikolle, kudotaan kaksi silmukkaa yhteen nurjaa kutoen... yksinkertaista kuin mikä – pelkkiä langankiertoja ja nurjaa kutoen, mutta ei vain meinannut onnistua, ei. Parina päivänä väkersin kaikki vapaa-ajan - lopulta jo kädet kipeinä, kunnes luovutin ja vaihdoin numeroa pienemmät puikot. Johan alkoi tapahtumaan ja nyt minä olen päässyt kutomisessa jo hyvään vauhtiin. Tarkkana saa kuitenkin olla, ettei jää yhtään langankiertoa tekemättä, lanka on sen verran mustaa ja ohutta, ettei virheen korjaaminen jälkeenpäin onnistu.
Käsityöliikkeessä oli neon värisiä lankoja – nostalgiaa – langat oli vaan niin paksuja että on vaikea keksiä mitä niistä tekisi. Pitää yrittää selvittää, saisiko lankoja ohuempana... eihän sitä tiedä vaikka joku päivä käppäilen neon värisissä töppösissä.
Ihqulla alkoi eilen juoksu vihdoin ja viimein, on sitä hartaasti odotettukin. Eilen putkahti jo ajatus mieleen, ennättääkö Ihqun juoksu olla ohi ennen pääsiäistä... onneksi ennättää. Unski kipittelee edelleen tursaketurkissa. Toivottavasti maltan joku ilta hellittää hetkeksi näppini puikoista, että saisin pestyä Unskin ja sen voisi sitten seuraavana päivänä ajella koneella... oli sitten pakkasta tai ei.

Perjantaita vasten yöllä tuli jälleen valvottua Game of Thrones- sarjan parissa. 07.02. pääsemmekin seuraamaan toisen tuotantokauden jaksoja. Varasin popcornia naposteltavaksi, vaikka tein niitä kattilallisen, ennätin syödä kaikki ensimmäisen jakson aikana... hmmm – eikös niiden pitäisi olla terveellisiä, ei pelkkää tärkkelystä... viimeisten tutkimusten mukaan – vai onko se mainoskikka... mene ja tiedä.

Linkki Tiede.fi sivulle;
http://www.tiede.fi/uutiset/4631/popcorn_onkin_terveysruokaa


Tämä on hienoa lopettaa kuvaan, jonka äsken otin ikkunan läpi. Pähkinähakki on jälleen ilmestynyt lintujen ruokintapaikalle. Pekka oli nähnyt niitä kaksi, minä onnistuin näkemään vain yhden. Pähkinähakki ruokaili tikan kanssa, tuijottelivat hetken toisiaan jonka jälkeen tikka väistyi.


Mukavaa sunnuntaita!