Jestas, miten nopeasti aika kuluu tai menee... ajalla taitaa olla liukas pulkka ja jyrkkä alamäki allaan. Aurinkoa ei silti näy edelleenkään, kuin aavistuksena paksun pilviverhon takaa, tämä auringon haikailu näyttää olevan joka talvinen perinne. Taivaalta on useampana päivänä laskeutunut harvakseen eksyneen näköisesti lumihiutaleita, Etelä-Suomi on vaihteeksi saanut viime päivinä nauttia tai tuskailla lumitöiden kanssa.
Kun Pekka väkersi sormet verillä kuivalihoille metalliverkkoa, minä innostuin tekemään nyörejä. En tiedä vielä mihin noita nyörien tekotaitoja hyödyntäisi, mutta pidän silmät avoimena seuraavan kerran käsityöliikkeessä käydessäni, jos vaikka löytäisi niiden tekemiseen uusia materiaaleja. Käsityöliikkeessä pitääkin käydä ostoksilla, kun tarvin lisää lankaa ja hapsuihin laitettavia helmiä kahteen keskeneräiseen kaulahuiviin.
Torstai iltana Game of Thrones- jaksot alkoivat jo klo 22, joten nyt ei tarvinnut kovin myöhään valvoa. Napostelin sarjaa katsellessa ison kupillisen popcorneja, nyt tuntuu että popcornien syöminen riittää vähäksi aikaa. Vielä olisi yksi sarjankatselu maraton jäljellä ja sen jälkeen voi palata normaaliin yörytmiin ja alkaa odotus milloin kolmannen tuotantokauden jaksoja aletaan esittään. Siihen taitaa mennä vielä aikaa.
Meriveden ollessa korkealla, kävimme tarpomassa metsäteillä... voi sanoa että melkein henkihieverissä. Näin sydäntalvella on melkein mahdotonta löytää metsäteitä, joita aurattaisiin säännöllisesti lumisateiden jälkeen. No, kunto kasvaa... I hope. Onneksi tuulen suunta vaihtoi suuntaa viime viikon aikana ja pääsimme myös jäälle lenkille.
Lyyti tuli lauantaina hoitoon ja toi tullessaan vipinää partanaama laumaan. Vaikka Unski ja Lyyti on operoitu ”sukupuolettomaksi”, Ihqun juoksu aiheuttaa niissä kiinnostusta ja lisääntynyttä merkkailua. Lyyti on edelleen energinen ja vauhdikas pakkaus ja sisällä seuraa tarkasti minua ja minun touhuja. Kissat muistaa Lyytin, joten sen tulo ei aiheuta niiden päiväjärjestykseen mitään muutosta.
Lauantaina saimme lenkkeilykaveriksi Sarin ja Iran. Pekka lähti ensin Ihqun kanssa lenkille ja me Sari kanssa perässä loppujen koirien kanssa. Kiertelimme Hiastinhaaralla ja Saikanväylällä, puolessa välissä lenkkiä kohtasimme Ihqun ja Pekan. Kohtaamisen jälkeen Unskilla oli vaikeuksia seurata meitä, se olisi halunnut jatkaa lenkkeilyä Ihqun kanssa.
Sari toi meille tullessaan ison kasan kirjoja, palapelejä ja vatsalihasten kuntolaitteen. Kuntolaite pääsi heti kovaan käyttöön, kun innostuimme Pekan kanssa käyttämään sitä. Nähtäväksi jää, saammeko treenattua itsellemme laitteen mainoksessa luvattua pyykkilautavatsaa - siinä onkin tekemistä - minulla ainakin vatsa taitaa olla popcorin muhkurainen :). Kirjojen mukana oli Callanetics ekstra – ihanne vartalo 30 päivässä. Jos tässä vielä taipuu kirjan venytyksiin, lupaan mitata kuinka paljon kiinteytymistä tapahtuu. Pilkettä silmäkulmissa pitää tässä iässä olla, kun noiden kuntolaitteiden ja kiinteytysohjeiden kanssa värkkäilee. Onpahan ainakin jotain tekemistä lenkkeilyn ja lumenkolauksen välillä - jos into riittää. Eiköhän sitä vaan toivo, että liikkuminen säilyisi edes hieman notkeampana, näin ”toinen jalka haudassa" ja "maanvetovoima voitolla" elämänvaihetta eläessä.
Tänään on sitten Unskilla SE päivä, ensin pesu ja illalla käyn koneajamassa sen turkin. Kävimme eilen raskaalla lenkillä, kun lähdimme kiertämään jäitä pitkin Ykspensaan nokan. Alkutaival sujui kevyesti auratulla jäällä, mutta hikeä valutettiin meren puoleisella osuudella. Jouduimme kiertämään kaukaa rannasta, kun moottorikelkan jälkiä ei ollut kuin yksi, mitä talsia. Jälki oli paikkapaikoin tosi raskas tarpoa, sen pehmeyden ja lumisuuden vuoksi. Paikoin lumen ja jään välissä oli myös vettä, joten kävelyvauhti piti olla reipas ettei kastellut kenkiä. Lenkille tuli pituutta n. 12-13km ja olimme väsyneitä kun vihdoin palasimme kotiin, syötyämme kellahdimme kaikki iltapäivätorkuille.
En ole vielä päättänyt pidänkö kaikille parroilla lepopäivää lenkkeilystä. Pikkuisen houkuttaisi lähteä potkuroimaan Kantolanlahdelle.
Viikolla Päivi on tulossa käymään, toivottavasti se päivä on edes hieman valoisampi että saadaan otettua Santista edustava kuva. Santi sakemanni on todettu ultrassa kantavaksi ja kantavat nartut on vaan jotenkin niin kauniita.
Koulujen hiihtolomat lähestyy ja me laskeskelemme viikkoja pääsiäiseen. Nyt ainakin Ihqun juoksu ennättää loppua ennen sitä ja toivottavasti suunnitelmat pääsiäisen vietosta toteutuu.
Tänään harmaana valjennut päivä jatkuu ensin inkiväärimehun teolla, siihen käytettävä vesi on jo kiehautettu. Nähtäväksi jää mitä muuta saa tänään aikaiseksi.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti