Kuvat: Laitakarissa 27.01.2013
Mikään ei näytä olevan niin varmaa kuin epävarma... kyllä pikkusen ottaa pattiin jos jokin netissä toimi. Patteja otsalle kasvatti tällä kertaa blogger-blogisivusto. Ensinnäkin sivusto avautu, kuin olisin jo kirjautunut sivustoon, sitten kun yritin lisätä kuvia avautu vanha kuvienlisäys järjestelmä. No, kun sain kuvat sillä ladattua, niin eiköhän ne ollut yhdessä klimpissä sivupohjassa, eikä siihen saanut tekstiä lisättyä yrityksistä huolimatta. Siinä vaiheessa nopeat sormeni etsi ulospääsyä koko sivustosta ja kirjauduin sarvet otsalla ulos koko .....sta.
Uusi yritys ja kirjautuminen ja naps... sivusto avautu kuten pitikin, kuvien ja tekstin lisääminen onnistui kuin ei mitään. Tässä vaiheessa muistini palautui pätkittäin ja päättelin että viimeksi kun olen ollut kirjautuneena blogger sivustolle, yhteyden katkaisi sähkökatkos... oli miten oli, toivottavasti nyt pelittää.
Joopa joo, jos katselee taakse jäänyttä viikkoa ei näe kuin lunta, lunta ja lunta. Sitä on tullut kaikissa muodoissa ja joka helkkarin päivä. Päivät on olleet lauhoja, tuulisia, pimeitä ja lumisateisia. Tietysti nyt voisi kuvitella, että olen täysin kyllästynyt ja väsynyt lumitöihin... ei pidä paikkansa. Voiko parempaa liikuntaa olla, kuin lumikolan kanssa kävely. Ennätin varat tämän päivän lumityöt itselleni, Pekka pudottelee lumia katoilta ja lunta sataa edelleen... ei lopu työt ei.
Viime syksyn runsas marjasato pihlajissa ei tiennyt ainakaan vähälumista talvea. Vaikka en ole kyllästynyt lumitöihin, olen iltaisin ollut naatti varsinkin sen jälkeen kun partoja kanssa on rämpinyt ja kahlaillut huonosti auratuilla metsäteillä... ei sen puolen, niin on olleet parratkin.
Kävin lumitöiden välissä Kärkkäisellä olevassa Kirjokas käsityöliikkeessä, sieltä mukaan lähti lankoja ja helmiä. Sain lumitöiden vastapainona väkerrettyä viimeksi valmistuneeseen kaulahuiviin helmihapsut. Olen myös aloitellut uutta kaulahuivia kutomalla ja sen mallineule meinasi lannistaa minut. Ohjeen mukaan paksuilla puikoilla pitää kutoa (ohut lanka) mallia; langankierto puikolle, kudotaan kaksi silmukkaa yhteen nurjaa kutoen... yksinkertaista kuin mikä – pelkkiä langankiertoja ja nurjaa kutoen, mutta ei vain meinannut onnistua, ei. Parina päivänä väkersin kaikki vapaa-ajan - lopulta jo kädet kipeinä, kunnes luovutin ja vaihdoin numeroa pienemmät puikot. Johan alkoi tapahtumaan ja nyt minä olen päässyt kutomisessa jo hyvään vauhtiin. Tarkkana saa kuitenkin olla, ettei jää yhtään langankiertoa tekemättä, lanka on sen verran mustaa ja ohutta, ettei virheen korjaaminen jälkeenpäin onnistu.
Käsityöliikkeessä oli neon värisiä lankoja – nostalgiaa – langat oli vaan niin paksuja että on vaikea keksiä mitä niistä tekisi. Pitää yrittää selvittää, saisiko lankoja ohuempana... eihän sitä tiedä vaikka joku päivä käppäilen neon värisissä töppösissä.
Ihqulla alkoi eilen juoksu vihdoin ja viimein, on sitä hartaasti odotettukin. Eilen putkahti jo ajatus mieleen, ennättääkö Ihqun juoksu olla ohi ennen pääsiäistä... onneksi ennättää. Unski kipittelee edelleen tursaketurkissa. Toivottavasti maltan joku ilta hellittää hetkeksi näppini puikoista, että saisin pestyä Unskin ja sen voisi sitten seuraavana päivänä ajella koneella... oli sitten pakkasta tai ei.
Perjantaita vasten yöllä tuli jälleen valvottua Game of Thrones- sarjan parissa. 07.02. pääsemmekin seuraamaan toisen tuotantokauden jaksoja. Varasin popcornia naposteltavaksi, vaikka tein niitä kattilallisen, ennätin syödä kaikki ensimmäisen jakson aikana... hmmm – eikös niiden pitäisi olla terveellisiä, ei pelkkää tärkkelystä... viimeisten tutkimusten mukaan – vai onko se mainoskikka... mene ja tiedä.
Linkki Tiede.fi sivulle;
http://www.tiede.fi/uutiset/4631/popcorn_onkin_terveysruokaa
Tämä on hienoa lopettaa kuvaan, jonka äsken otin ikkunan läpi. Pähkinähakki on jälleen ilmestynyt lintujen ruokintapaikalle. Pekka oli nähnyt niitä kaksi, minä onnistuin näkemään vain yhden. Pähkinähakki ruokaili tikan kanssa, tuijottelivat hetken toisiaan jonka jälkeen tikka väistyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti