... aamutuimaan ja yrittän heräillä koirat jatkaa vielä uniaan makkarissa. Vain Ihku lähti minun kanssa aamukahveelle ulos.
Eilen meillä oli liikunnallinen päivä. Aamulla kävimme reilun tunnin tie- metsälenkin ja iltasella saimme aivan uusia lenkkikavereita Tanjan ja komistus Edin muodossa. Edi on saksanseisoja nuorukainen ja tosi kaunis sellainen - kuinka suurikokoisen rotuinen nuori voikaan olla niin sopusuhtainen? Nehän pitäsi olla koikkeleita, joilla on kaikki eriparia ja takapuoli korkeammalla, kuin säkä.
Kun Snakut ärisee ja pörisee painiessaan ja nujakoidessaan, Edi oli täysin hiljainen (seisova lintukoira) - oli siinä pojalla ihmettelemistä mustapartojen kanssa. Ediä viehätti erityisesti Wilma - vaikka Wilma näytti heti, ettei pojanklopit kiinnosta. Hyvin meni koiruuksien kanssa lenkki, sopu säilyi ja mielenkiintoisa hajuja riitti. Kun olimme jo paluumatkalla saimme melkoisen saderyöpyn niskaan... vesipisarat olivat välillä teräviä kuin nuppineulat. Yritimme puskea nopeasti läpi tuulen ja sateen - minä ainakin kastuin aivan läpi... en ollut varautunut sateen varalle. Tanjalla oli parempi jokasää varustus päällä.
Ilta menikin sitten sohvalla elpyessä ja telkkaria katellessa. TV kanavilla risteillessä satuin löytämään - suora lainaus Telkku.com:sta - "Dokumenttiprojekti: Kymmenes päivä Lokakuussa 1972 lentokone törmäsi vuoreen Andeilla. Pelastuneet kertovat nyt ensimmäisen kerran uskomattoman eloonjäämistarinansa. Ohjaaja Gonzalo Arijon. Tuotanto Ethan Productions". Olipa hurja, pysäyttävä ja uskomaton dokumentti.... veti ihan hiljaiseksi. Ei voi kuin ihmetellä, elämänhalua joka säilyy pitkään vielä senki jälkeen, kun kaikki toivo näyttäisi menneen. Ihminen on aika sitkää lajia - ei voi muuta sanoa.
Kuinka selvitä päivästä toiseen, joutuu myös miettimään perhe Iissä - heiltä paloi eilen koti.
Pieniä on meikäläisen murheet kylmästä säästä sun muusta.
Nyt muistiaikana pitää muistaa kiittää Annaa - erityiskiitos, että olet rasvannut tunnollisesti koko talven Ihkun ja Wilman tassuja :)... kyllä nyt on hyvä formuloida, pyöräillä ja lenkkeillä kun anturat on pehmeät.
Annasta oli Iin paikallislehdessä Aslakissa juttu "Kuukauden nuori" ja kuvaan Annan kanssa pääsi myös "punainen narttu" eli Lyyti.
Nyt lähden ostamaan kissoille kanaa, itselle nimpparipullaa... eiköhän päivä lähde niistä käyntiin.
Mukavaa päivää ilmassa leijuvista lumihiutaleista huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti