Lenkkeilyä ja syksyn värejä

 Kuvat kuvattu aamu- ja iltalenkillä.

 Kurjet.

 Viuhkakattoinen latovanhus.

 Ruskan värejä.

Parrat!

 Ihqudaa.

 Unski nauttii.

Elämää ilman puolukoiden poimimista on jo muutama päivä takana. Päätin sunnuntaina, että nyt saa riittää minun marjastus. Vielä olisi tarkoitus poimia itselle puolukat ja variksenmajoja tuoremehua varten, mutta niillä ei ole vielä kiirettä.
Pekka jatkaa vielä puolukassa kulkemista ja taidamme saada yhteensä 1500kg myytyä puolukka tälle syksylle, niin lähellä ollaan jo.
Maanantain vain enimmäkseen sohvalla makoillen, söin ja katsoin elokuvia töllöttimestä ja lenkkeilin partojen kanssa. Tiistaina pyöräilin aamulenkin jälkeen kylän pintaan ja kävin pitkästä aikaa Martan luona kylässä.
Parrat ovat päässeet monipuolisille lenkeille eri maastoihin ja ovat päässeet myös päivittämään lähiteiden reunoille jätettyjä haju-uutisia. Ihqu riutuu lemmentuskassa, tärppipäivät ovat nyt käsillä ja voi sitä surkeaa vinkumista kun uroskoira sattuu olemaan lähistöllä.
Säät ovat jatkuneet todella aurinkoisina ja lämpiminä, melkeinpä kesäisinä. Varhain aamulla ja illalla ilmassa on kuitenkin jo syksyistä viileyttä ja koleutta.

Minulle ei ole aiemmin tainnut jäädä mieleen yhtään lausetta mistään elokuvasta, jonka olen katsonut. Maanantailta jäi pari lausetta kahdesta eri elokuvasta mieleen, vaikka ei ihan sanatarkasti mutta kuitenkin.
Toisessa naisgynekologi sanoo puhelimeen ”Ei se tarkoita sitä, että jos alapäässä todetaan sienitulehdus että siellä kasvaa kantarelleja”.
Toisessa pieni poika toteaa että ”Ihminen elää vähän aikaa verrattuna siihen, kuinka kauan se on kuolleena”.

Parrat tuhisevat jo tyytyväisinä untenmailla, joten myös minun on viisainta hipsiä nukkumaan.
Aurinkoisia syyspäiviä!