Kuva: Palojärvi.
Kuva: Kaunis korento.
Kuva: Wilma taiteilee hetkeä ennen putoamista.
Kuva: Kaunis lumpeenkukka.
Kuva: Kenkä suossa.
Kuva: Mönkijä on jättänyt jälkensä.Lähdimme perjantaina iltapäivällä Annan ja koirien kanssa Palojärvelle, koska oli kaunis ja lämmin ilma - kerranki.
Anna heitteli keppiä Ihkulle - Wilmaa ja Kikkaa ei uiminen kiinnostanut tällä kertaa. Ihku ui sielunsa kyllyydestä ja minä kuvasin. Palojärven vedenpinta oli normaalia korkeammalla ja kahlasimme melkoisen matkan matalassa rantavedessä Ihkun uidessa koko ajan.
Nousimme välillä maalle ja söimme kypsiä hilloja ja mustikoita... niitä ei paljoa ollut, mutta saimmepa suun makeaksi. Ihku ja Wilma söi mustikoita myös. Nuotiopaikalla söimme omia eväitä - limskaa ja donitseja. Donitsipussi tipahti heti alkajaisiksi veteen ja koirat sai syödäkseen kastuneita palasia.
Sitten lähdimme suunnistamaan jonkin matkan päässä olevalle veneelle, tarkoituksena tehdä soutelureissu. Rantasuo oli tosi märkä, Ihku ja Kikka formuloi kuin viimeistä päivää laajoilla kaarroksilla edestakaisin.
Veneen luo päästyämme Ihku ripuloi ja hetken päästä oksensi kolme kertaa ja jähmettyi paikalleen. Siinä ennätettiin miettiä, mitä tehdään... kannattaako lähteä souteleen, kun Ihku voi oksentaa veneeseen - päättelin että se oli löytänyt "jotain" mäännyttä syötävää rannalta. Ihku käveli vaivalloisesti muutaman askeleen ja kävi makaamaan, eikä enään reagoinut mihinkään. Roppa oli aivan jäykistynyt, silmät lasittuneet ja tosi oudon väriset. Ainoa joka erotti sen kuolleesta oli kohoileva rintakehä.
Sanoin Annalle, että Ihku kuolee nyt tähän ja pää oli aivan sekaisin ajatuksista, mikä Ihkulle on tullut.
Autolle oli päästävä ja kytkin talutushihanan Ihkun pantaan - sen on pakko lähteä liikkeelle. Ihku käveli vaivanloisesti, eikä olisi ottanut askeltakaan oma-aloitteisesti. Pääsimme autolle ja minä lähdin ajamaan sataa ja tuhatta metsäautotietä ihmisten ilmoille. Soitin Piksulle, että laittaa tekstarilla el.lääkärin numeron. Anna istu takapenkillä ja seuras Ihkun vointia. Sain päivystävän el.lääkärin kiinni ja selitin tilanteen, hän tuumas vähän huonolla suomenkielen taidolla että Ihkulla on vatsakramppi - ei saa antaa ruokaa pariin päivään ja on pidettävä levossa.
En ikimaailmassa ole kuullut koiralla olevan vatsakramppia. Soitin Nealle ja hän käski tarkistaa Ihkun ikenien värin, että jos olis syönyt vaikka myrkkyä. Ikenet olivat tumman punaiset - ei siis myrkytystä.
Kotiin päästyämme Ihku meni heti vesikupille ja latki hieman vettä. Sen roppa oli aivan epänormaalin kuivan ja kovettuneen oloinen ja kylmä. Mittasin lämmön ja se oli 37.7.
Illan mittaan Ihku oli hetkittäin virkeä, mutta heti sen jälkeen oksennus lensi kaarella. Nukuin olohuoneen sohvalla Ihkun kanssa aamuyöhön asti ja tilanne oli vakaa. Aamulla annoin muutaman lionneen koiranruokanappulan johon sekoitin Biobactia. Ihku oli koko lauantaipäivän normaalia rauhallisempi, liikkui normaalisti ja lämpö oli jo normaali. Illalla Ihku sai jo normaalisti ruokaa ja kakka oli normaalia, se ripuloi ainoastaan perjantai-iltana.
Sunnuntaiaamu valkeni jo normaalin vilkkaan Ihkun kanssa ja virtaa on riittänyt taas koko päivän. Päätin perjantaina, että en enään koskaan tuskittele Ihkun vilkkauden kanssa, jos se selviää.
Ei ole koskaan sattunut koiruuksien kanssa tälläistä tapausta ja koiran vatsakramppi on tuntematon käsite, minua kyllä on valistettu myöhemmin että äkillistä ripulia on joskus sanottu vatsakrampiksi.
Jotain paskaahan Ihkun täyty syödä - näin uskon. Pääasia, että Ihku selvis, vaikka olin yhdessä vaiheessa ihan varma, että se kuolee. Oli se niin karmeen olonen.
Noiden snakujen kanssa on ollut tosi hyvää tuuria, kun ei ole tarvinnut kiireellisesti el.lääkärin apua. Eipä sitä ole juuri osannut arvostaa... oli hyvä muistutus, että jotain äkillistä voi tosiaan tapahtua ja vielä jossain korvessa.
Oli muuten Palojärven ranta-alue ikävässä kunnossa. Rantasuolla oli ajeltu mönkijällä, nuotiopaikan viereen oli jätetty lapsen käytettyjä vaippoja, veneen lähiympäristöön oli nakeltu vaatteita ja muuta roskaa. Ei tee enään mieli lähteä sinne... kun Pekka ehdotti Palojärvenreissua, hyvä etten alkanu kirkumaan.
Minkä helkkarin takia ihmiset ei voi viedä roskiaan pois, kun on jaksanu ne sinne raahatakki. Siinä meni hyvä uinti ja nuotiopaikka... kele...
Tuli vaan päivällä mieleen kun ajattelin suomalaista ja ruotsalaista siisteysasennetta, että Suomalaiset on niin lähellä itäistä menttaliteettia ja kultturia... eihän ne voi olla roskaamisessa kovin sivistyneitä... toista on Ruotsalaiset.
No ei tietenkään voi yleistää, mutta jotain perää siinä varmasti on. Nakataan roskat kuin paska kädestä... just siihen missä ollaan. Ja jos ei roskata, niin sotketaan ja rikotaan.
Patti otassa on sen verran koholla, että on parempi lopettaa.
Uusi viikko edessä ja uudet kujeet, hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa...
Anna heitteli keppiä Ihkulle - Wilmaa ja Kikkaa ei uiminen kiinnostanut tällä kertaa. Ihku ui sielunsa kyllyydestä ja minä kuvasin. Palojärven vedenpinta oli normaalia korkeammalla ja kahlasimme melkoisen matkan matalassa rantavedessä Ihkun uidessa koko ajan.
Nousimme välillä maalle ja söimme kypsiä hilloja ja mustikoita... niitä ei paljoa ollut, mutta saimmepa suun makeaksi. Ihku ja Wilma söi mustikoita myös. Nuotiopaikalla söimme omia eväitä - limskaa ja donitseja. Donitsipussi tipahti heti alkajaisiksi veteen ja koirat sai syödäkseen kastuneita palasia.
Sitten lähdimme suunnistamaan jonkin matkan päässä olevalle veneelle, tarkoituksena tehdä soutelureissu. Rantasuo oli tosi märkä, Ihku ja Kikka formuloi kuin viimeistä päivää laajoilla kaarroksilla edestakaisin.
Veneen luo päästyämme Ihku ripuloi ja hetken päästä oksensi kolme kertaa ja jähmettyi paikalleen. Siinä ennätettiin miettiä, mitä tehdään... kannattaako lähteä souteleen, kun Ihku voi oksentaa veneeseen - päättelin että se oli löytänyt "jotain" mäännyttä syötävää rannalta. Ihku käveli vaivalloisesti muutaman askeleen ja kävi makaamaan, eikä enään reagoinut mihinkään. Roppa oli aivan jäykistynyt, silmät lasittuneet ja tosi oudon väriset. Ainoa joka erotti sen kuolleesta oli kohoileva rintakehä.
Sanoin Annalle, että Ihku kuolee nyt tähän ja pää oli aivan sekaisin ajatuksista, mikä Ihkulle on tullut.
Autolle oli päästävä ja kytkin talutushihanan Ihkun pantaan - sen on pakko lähteä liikkeelle. Ihku käveli vaivanloisesti, eikä olisi ottanut askeltakaan oma-aloitteisesti. Pääsimme autolle ja minä lähdin ajamaan sataa ja tuhatta metsäautotietä ihmisten ilmoille. Soitin Piksulle, että laittaa tekstarilla el.lääkärin numeron. Anna istu takapenkillä ja seuras Ihkun vointia. Sain päivystävän el.lääkärin kiinni ja selitin tilanteen, hän tuumas vähän huonolla suomenkielen taidolla että Ihkulla on vatsakramppi - ei saa antaa ruokaa pariin päivään ja on pidettävä levossa.
En ikimaailmassa ole kuullut koiralla olevan vatsakramppia. Soitin Nealle ja hän käski tarkistaa Ihkun ikenien värin, että jos olis syönyt vaikka myrkkyä. Ikenet olivat tumman punaiset - ei siis myrkytystä.
Kotiin päästyämme Ihku meni heti vesikupille ja latki hieman vettä. Sen roppa oli aivan epänormaalin kuivan ja kovettuneen oloinen ja kylmä. Mittasin lämmön ja se oli 37.7.
Illan mittaan Ihku oli hetkittäin virkeä, mutta heti sen jälkeen oksennus lensi kaarella. Nukuin olohuoneen sohvalla Ihkun kanssa aamuyöhön asti ja tilanne oli vakaa. Aamulla annoin muutaman lionneen koiranruokanappulan johon sekoitin Biobactia. Ihku oli koko lauantaipäivän normaalia rauhallisempi, liikkui normaalisti ja lämpö oli jo normaali. Illalla Ihku sai jo normaalisti ruokaa ja kakka oli normaalia, se ripuloi ainoastaan perjantai-iltana.
Sunnuntaiaamu valkeni jo normaalin vilkkaan Ihkun kanssa ja virtaa on riittänyt taas koko päivän. Päätin perjantaina, että en enään koskaan tuskittele Ihkun vilkkauden kanssa, jos se selviää.
Ei ole koskaan sattunut koiruuksien kanssa tälläistä tapausta ja koiran vatsakramppi on tuntematon käsite, minua kyllä on valistettu myöhemmin että äkillistä ripulia on joskus sanottu vatsakrampiksi.
Jotain paskaahan Ihkun täyty syödä - näin uskon. Pääasia, että Ihku selvis, vaikka olin yhdessä vaiheessa ihan varma, että se kuolee. Oli se niin karmeen olonen.
Noiden snakujen kanssa on ollut tosi hyvää tuuria, kun ei ole tarvinnut kiireellisesti el.lääkärin apua. Eipä sitä ole juuri osannut arvostaa... oli hyvä muistutus, että jotain äkillistä voi tosiaan tapahtua ja vielä jossain korvessa.
Oli muuten Palojärven ranta-alue ikävässä kunnossa. Rantasuolla oli ajeltu mönkijällä, nuotiopaikan viereen oli jätetty lapsen käytettyjä vaippoja, veneen lähiympäristöön oli nakeltu vaatteita ja muuta roskaa. Ei tee enään mieli lähteä sinne... kun Pekka ehdotti Palojärvenreissua, hyvä etten alkanu kirkumaan.
Minkä helkkarin takia ihmiset ei voi viedä roskiaan pois, kun on jaksanu ne sinne raahatakki. Siinä meni hyvä uinti ja nuotiopaikka... kele...
Tuli vaan päivällä mieleen kun ajattelin suomalaista ja ruotsalaista siisteysasennetta, että Suomalaiset on niin lähellä itäistä menttaliteettia ja kultturia... eihän ne voi olla roskaamisessa kovin sivistyneitä... toista on Ruotsalaiset.
No ei tietenkään voi yleistää, mutta jotain perää siinä varmasti on. Nakataan roskat kuin paska kädestä... just siihen missä ollaan. Ja jos ei roskata, niin sotketaan ja rikotaan.
Patti otassa on sen verran koholla, että on parempi lopettaa.
Uusi viikko edessä ja uudet kujeet, hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti