Sitäsuntätä...

Kuva: Mesimarjat ovat kypsiä.

Kuva: Kohta keppi lentää.

Kuva: Ihku elementeissään.

Kuva: Ihku on kova tyttö uimaan.
Kuva: Vedenneito.

Kuva: Pekka kerää upean väristä rantaheinää.
Kävimme tiistai-iltana Pitkässäkarissa ja kuten kuvista näkyy, Ihku on entinen itsensä.
Rantametsikössä oli mesimarjat kypsiä ja keräsin niitä puoli litraa, sillä aikaa kun Pekka ja Tomi viritteli makkaranpaistopaikalle tulta. Heittelivät myös frispiitä, koirat tietysti mukana menossa.
Minun marjapaikka oli ruosteojan takana ja koirat kävi välillä tarkistamassa olenko tallessa. Ensin kuului iloista pulikointia ojassa, sitten tuli nenään ruosteen haju ja viimein ilmestyi ihan selvästi naurava koiran naama nokan eteen. Pitihän niiden vielä piehtaroida ja pyöriä maassa, jotta karvan koristus olisi täydellinen.
Koirat nautti ihan selvästi, eikä tullut mieleenkään kieltää niitä ojassa pulikoimiselta. En myöskään kieltänyt niitä tulemasta marjapaikalle, tuskin minun saamani marjamäärä siitä väheni vaikka koirat tepasteli välillä ympärillä.
Kun sain tarpeeksi kiukkuisista itikoista, palasin makkaranpaistopaikalle ja syötyämme lähdimme rannalle uittamaan koiria.
Ensimmäistä keppiä heittäessäni venekanavaan, Wilmalle ja Kikalle sattui arviointivirhe. Lähtivät täysillä kepin perään ja hups, kun kanava syveni äkkiä upposivat ja katosivat hetkeksi veden alle.
Sen jälkeen Ihku sai rauhassa lähteä kepin perään.
Meriveteen jäi koirista ruosteojan hajut ja väri eikä tarvinnu pestä niitä kotiin tullessa.
Minä olen ollut sitten "päiväpöllönä" - Lyyti tulee hoitoon vasta tänä iltana - kovasti sitä on odotettukki. Mysti tulee käymään sunnuntaina ja mielenkiinnolla odotan sisarusten jälleennäkemistä.

Kävin eilen "jyrsimässä" Rositakäppänän. Rosita ei käy enään näyttelyssä, joten uskaltauduin siistimään sen. Ensin nypin ja lopuksi tein koneella ja saksilla loppusiistimisen. Anna oli mukana todistamassa melkoista muodonmuutosta. Rosita ei kestä kyllä lähempää tarkastelua, mutta välttää varmasti kotikoiralle mun kätteni jälki - toivottavasti :).

Tänään lasketaan vene vesille - pitästä aikaa. Innostuin niin noista mesimarjoista, että on ihan "pakko" päästä konttaileen hämähäkkien, sammakoiden, liskojen, itikoiden ja paarmojen joukkoon. Mesimarjat kasvavat maata vasten, joten pitää olla tosi nöyränä että ne huomaa. On ne vaan niin hyviä, että ympäristö unohtuu. Minun perinteinen marjapaikka on ns. lääseikköä - vedenjättömaata ja sinne ei tulis mieleenkään mennä konttaileen muuten vaan.
Tälle päivälle on luvattu ukkosta ja sadetta ja sen jälkeen viilenevää säätä. Syksyä on jo ilmassa, huomasin ensimmäiset keltaiset lehdet pihlajassa tänä aamuna.
Nyt olis toisen kahvikupillisen aika - klo 6 aikaan join ensimmäisen... joten oikein mukavaa päivän jatkoa.