Suomi hiljeni... Osanottoni kaikille tahtomattaan osalliseksi joutuneille ja omaisille...

Ensin ajattelin, etten voi kirjoittaa tämän päivän kohdalle mitään... mutta ei tule uni. Olen lemmikkilauman kanssa kotona - silti niin yksin - Pekka töissä ja viimme yönä vein Tomin junalle.
Koko ilta on mennyt miettiessä ja lievästi sanottuna järkytyksessä, että näin piti käydä.
Wilma ja Ihku on käynyt illan aikana tökkimässä minua - vaistoavat, että jokin on nyt pielessä ja ihmettelevät varmaan kun Anna ei tullut.

Ei ole kauaa, kun viestimet kailotti että Suomalaisista on yhden sukupolven verran hukassa - ei olla kirjoilla koulussa, työelämässä, työttömyyskortistossa - että missä ne nuoret ihmiset on. Jos oikein muista, päätettiin perustaa toimikunta tutkimaan asiaa.
Nyt illan aikana niin asiantuntijat, kuin ihan tavalliset ihmiset, nuoret, vanhemmat ovat kertoneet, että tuntevat lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joilla on niin paha olla ja on niin vaikeaa että ovat olleet tilanteessa jossa voi tehdä ihan mitä vaan. Niin ja useat sanoi, että tämä on ollu odotettavissa ja ennustettavissa.
Se on tullut myös todistetuksi, että nettiin voi kertoa omalla nimellä joukkomurhasuunnitelman päivämäärineen kaikkineen, eikä sitä voida estää.
Eräs asiantuntija sanoi, että kaveri oli kirjoittanut, että olisi hänkin halunnut elää pitkän elämän rakastettuna. Ja että kyllä jonku olisi pitänyt huomata, että kaverilla menee vintti pimeeks. Kaveri ei ole ainakaan peitellyt suunnitelmiaan tai huonoa oloaan, pohjatonta pettymystä elämään, joka on kääntynyt täydelliseen välinpitämättömyyteen muita kohtaan - miksi hänkään välittäisi muista, kun ei hänestäkään välitetä eikä kuunnella. Voiko elämä mennä näin?

Sekavaa, kysymyksiä, etsitään syyllisiä, otetaan osaa suureen suruun joka kohtasi täysin asiaan ulkopuolisia osapuolia. Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi, mutta kuinka monen lapsen koulunkäyntiin ja turvallisuuden tunteeseen tämä päivä jätti parantumattomat arvet? Ja kuinka moni lapsi / nuori joutuu tänäki iltana käymään yksin ja vailla tukea nukkumaan ja yrittää käsitellä mielessään kauheaa tapahtumaa ilman vanhemman tukea ja turvaa.

Viimme aikoina, kun olen tuntenu itteni helkkarin väsyneeksi ja vanhaksi olen harmitellut, etten ole jaksanut auttaa saatika ajatella tai kuunnella lähellä olevia ystäviä niin paljon kuin olisin halunnut. Just viimme viikolla jouduin perumaan sovitun siivousavun vanhalta ystävältäni. Kuinka paljon onkaan nykyisin tilanteita, että työ, pimeä vuodenaika, kiire, auringottomuus ja vaikka mikä syy laamauttaa niin, ettei jaksa ajatella nokkaansa pitemälle. Ei ole aikaa läheisille, ystäville, kavereille, perheelle, lemmikeille niin kuin ehkä haluaisi... sitä laahustaa vain päivästä toiseen harmaassa sateisessa mielialassa - toivoo, että pääsee nukkumaan ja harmittelee kun seuraavana aamuna pitää herätä - otta on heti aamusta kurtussa ja olo on yhtä väsynyt kuin nukkumaan käydessä.

No joo, sekavat on mietteet ja jotenki on tuntunut tänä iltana ihan tosissaan, että Suomi hiljentyi. Ulkona käydessä ei ole ollut normaalia liikennettä tai ääniä Päkkikankaalla, jos hiljaisuuden huomaa täällää pienessä kylässä... niin miksei muuallaki.
Soitin muuten Tomille illalla, että jos se saa päähänsä lasauttaa porukkaa nurin, tulee lasauttamaan minut, ettei sivullisten tarvi kärsiä - asia sovittiin molemminpuolisesti. No, meillä ei ole aseita kotona - pahin ase taitaa olla meikäläisen kielenkannattimet - mut jotenki vaan tuli tunne, että mun pitää toi asia sopia Tomin kanssa.

Ja siitä Ensiapukoulutuksesta, ensin ajattelin etten voi kirjoittaa edes tätä mieltäni painavaa asiaa, joka valkeni eilisessä koulutuksessa. Suomessa tapahtuu vuodessa 800.000 kotitapaturmaa vuodessa, joista 2200 johtaa kuolemaan!! Aivan järkyttävän suuri luku, josta iltalehtien lööpit ei kilju kirjaimen vertaa.
Ensiapukurssilla opittiin kääntämään potilas kylkiasentoon ja uusi elvytystyylin. Ensin uhrin pää taivutetaan taaksepäin leuasta ja otsasta, sitten painetaan uhrin rintakehää voimakkaasti 30 kertaa, annetaan tekohengitystä kaksi puhallusta ja jatketaan rintakehää painamalla... näin toistetaan kunnes ammattiapu saapuu paikalle. Niin ja selvis mitä tarkoittaa kammiovärinä... jota viljellään TV-lääkärisarjoissa.
Ensiapukurssi jatkuu huomen illalla... joten teemassa pysytään.

Ja huommena jätän työhommat toisarvoiseksi ja käyn vanhan ystäväni luona.
Jos joku on jaksanut lukea tänne asti tätä sekavaa purkausta huomaa - aivan oikein olen järkyttynyt.

Kopioin tähän loppuun oman käden oikeudella, laulun sanat joka juuri soi radiosta;

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla kokopäivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumi peittää maan

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän
vaan ei yhtä tiennyt hän:

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
tai pyytää kotiin palaamaan.

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan oll maa
vaikkei ole Jumalaa

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Yö yhtye