Tänään perjantaina taitaa olla marjastuksesta vapaapäivä, ainakin aamupäivästä. Tänään olisi tarkoitus leipoa perinteinen mustikkapiirakka.
Pakastin on täyttynyt mustikoista, hilloista ja mesimarjoista ahkeran marjastuksen ansiosta. Metsässä on tullut kyykittyä parhaimmillaan kolmeen eri kertaan päivän aikana, välillä olen käynyt kotona syömässä että jaksaa taas. Iltaisin olen sitten ollut ihan tiltti, hyvä että on jaksanut saunassa käydä pesulla. Uni on ollut taattua ja makeaa. Välillä on saanut miettiä tosissaan, mikä päivä tänään on. Myös parrat ovat ahkeroineet mustikkamättäiden äärellä, ovat popsineet niin ahkerasti mustikoita, että olen saanut olla nopeana saadakseni ämpäriin marjoja. Ei sen puolen, mustikoita on niin paljon, että eivät näytä poimimalla loppuvan.
Aluksi sain olla yksikseni tai partojen kanssa mustikassa, paikalliset taisivat hullaantua runsaasta hillasadosta niin, että eivät muistaneet mustikoiden kypsyneen. Eilen mustikkamättäiden ääressä ahersi jo useampi marjastaja, näyttivät poimivan poimurilla. Minäkin kokeilin sitä, mutta jo parin yrityksen jälkeen nakkasin poimurin tarpeettomana metsäpolulle odottamaan kotiinlähtöä. Mieluimmin poimin mustikat käsin, ei tarvi sitten kotona kuluttaa aikaa niiden puhdistamiseen.
Jos parrat eivät ole päässeet marjareissulle mukaan, olemme käyneet ensin niiden kanssa lenkillä. Ja tuliaisina ovat saaneet muutaman kourallisen mustikoita – ei pitäisi olla valittamista.
Vene on viety rantaan ja pitihän sitä päästä heti katsomaan onko perinteiseen mesimarjapaikkaan ”lääseikköön” tullut marjaa. Lääseikkö alkaa valitettavasti heinittymään niin, että jos ennen pääsimme veneellä tietyn saaren rantaan, nyt jouduimme jättämään veneen parinkymmenen metrin päähän, vaikka vesi oli korkealla – se taitaa olla sitä maankohoamista. Mesimarjoja onneksi vielä löysimme useamman litran verran. Pekka olisi vielä innostunut poimimaan mesimarjoja, mutta minua ei enää kiinnosta, mieluimmin poimin mustikoita. Hillan poimimisesta sanotaan, että joka hillalle pitää kumartaa. Mesimarjasta voi sanoa, että sen edessä pitää heittäytyä kontalleen ja kumartaa – niin piilossa muun kasvuston alla marja on.
Pekka ei mustikoita viitti poimia, vaan on keskittynyt korpihillojen poimimiseen ja niitä on myös löytynyt ja riittänyt mustikkamaiden reunoilta.
Sää on ollut todella syksyinen ja hyytävä pohjoistuuli on välillä kohmettanut sormet koppuraan. Vaatetusta on pitänyt lisätä reilusti pitämään kylmän ja hyttyset loitolla.
Marjastuksen välillä olemme saaneet lisää rankoja ja puiden sahaaminen rantteella on jatkunut. Puupinot sen kuin kasvaa tontin rajalla. Uusi rankakasa odottaa parasta aikaa sahaamista, joka on minun homma, Pekan tehdessä pinoja.
Meille on saapunut jo jokin aika sitten uusi ”perheenjäsen” – MTV3 Total kanavapaketti Sonera viihteen mukana. Vaikka sen tarjonnasta ei ole vielä ennättänyt juuri nauttia, olemme voineet nauhoittaa ohjelmia jotka odottavat katsomista viimeistään sitten kun pakkanen paukkuu nurkissa. Nyt Pekka voi katsoa formulat suorana, se on ilmeisesti tärkein pointti hankinnalle. Minä olen saanut nauttia Game of Thrones:in 3. tuotantokauden jaksoista.
Ihqudaa pomppii ja formuloi edelleen entiseen malliin, ajoittain hiukan jäykemmän oikean takajalan polven kanssa. Eilen jo mietimme kuitenkin, mihin Ihqu sitten haudataan ja ilmeisesti se pääsee Wilman maallisen majan viereen. En ajattele hirveästi asiaa, päivä kerrallaan mennään – toivotaan parasta ja pelätään pahinta - ja Ihqu saa viettää ihan normaalia elämää loppuun asti.
Ainahan sitä toivoo kaikenlaista ja minä toivon että Ihqun polvi kestää vielä niin kauan, että se pääsisi meidän kanssa sienimetsään kantarelleja etsimään. Sienestysreissuun lähdemme heti, kun saamme viestiä että niitä löytyy.
Näillä eväillä nyt mennään ja ei kun pullataikinaa vaivaamaan, että pääsemme herkuttelemaan mustikkapiirakalla.
Oikein mukavaa ja aktiivista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti