Kuva: Takaa-ajon jälkeen korvat nurinpäin - Ihku.
Kuva: Tarkennus oli kyllä tarkoitettu koiraan...
Kuva: Tarkennus kohdillaan, vaikka edessä Uunon häntä ja Ihkun edessä risuja.
Kuva: Ihku umpihangessa.
Kuva: Kelkan takaa-ajossa ensin Ihku, Uuno ja Wilma pitää perää.
Kuva: Näissä langoissa virtaa sähkö.
Kuva: Kuuraa ja valoa.
Kuva: Valon kajo metsän siimekseen.
Kuva: Pehmeitä muotoja.
Kuva: Kumpareita.
Kuva: Talvimaisema.
Kuva: Aurinko nousemassa.
Kuva: Ihku kuulee kelkan lähestyvän.
Kuva: Jäärata-autoilija ja kolme snakua takaa-ajossa - Ihku keulilla.
Kuva: Valoja.
Kuva: Lenkillä auringonnousua odotellessa.
Kuva: Kauniita värejä.
Kuva: Limingan taidekoulun ruokalan kaunis ikkuna.
Kuva: Avajaisväkeä.
Kuva: Juha Korhonen lausuu näyttelyvieraat tervetulleiksi ja näyttelyn avatuksi.
Kuva: Meikäläisen valokuvat.Vietän sairaslomapäivää kotosalla ja koirat odottaa lenkille lähtöä - minä odotan särkylääkkeen vaikutusta. Istuminen tietsikalla ei ole nyt niitä parhaita hommia, mutta hetken kerrallaan.
Mun selkä on antanut jo jonkin aikaa varoituksia. Jouluaattona vihlas ikävästi lapojen välissä, uuden vuoden aattona lenkin loppuvaiheessa kun nousin ylös kyykystä (irroitin Uunon tassujen pohista jääpaukkuja) selän lihakset jumittu ja känkkäsin loppumatkan kierossa. Eilen aamulla irroitin kouluun lähtiessä auton roikkaa, kun putosin polvilleni maahan. Aikani manaillessa ja ihmetellessä tilannetta sain jonkin ajan kuluttua itsen jalkeille ja mitään ajattelematta istuin autoon ja suunnistin koulua kohti. Ajo meni alkumatkasta ihan hyvin, jossain vaiheessa huomasin ettei jalat tottele käskyjä käyttää polkimia ihan entisellä vauhdilla. Pääsin kouluun ja sain onneksi opettajalta särkylääkkeen. Ei voinut juuri istua tai seisoa vaan pientä hippasua edestakaisin.
Hain koulusta paluumatkalla koirille potkaluita, joita saivat kaluta illan minun maatessa sohvalla.
Voitelin selkäni lämpösalvalla ja aamupalan jälkeen otin särkylääkkeen. Nyt olisi pakko lähteä käymään takametsässä edes jonkinlaisella lenkillä. Pitää ottaa varovasti ja toivoa, että liharamppi hellittää.
Viimme viikolla menin kouluun vasta torstaina loppiaisen jälkeen, vaikka perjantaina oli näyttelyn avajaiset. Maanantaina vein auton 30 tuhannen km huoltoon, tiistaina olin kuskina Martan tyttären tytölle. Reipas pikkuneiti oli ollut mummon luona lomalla. Torstaina olikin sitten näyttelyn valmistelua, onneksi Saaru tarjoutu pohjustamaan minun jo ennen joululomaa tulostamani kuvat. Saaru on tehnyt paljon pohjustushommia ja niin pelastuin kuvieni varmalta tuholta, jos itse olisin joutunut ne liimaamaan levylle.
Mulla oli pikku ressi ja vastenmielisyys omien kuvien esille laittoon - jo niiden valinta oli pikkusen vastenmielinen homma. Toiset laittoi kuviensa yhteyteen nimensä ja nimesivät myös kuvat. Minun kuvien yhteyteen tuli vain nimeni. No liekkö nimeämättömyys tehnyt sen, että Limingan ja sen lähialueen paikallislehden toimittaja etsi minut käsiinsä ja halusi tehdä minusta jutun. Hän kertoi, että minulla oli hyvä kuvavalikoima jne.. Joo ja sehän tiesi, että jouduin myös kuvauskohteeksi (manauksia) . Maanantai aamuna kiikutin heti nimilaput valokuuviin.
Kaiken kaikkiaan meidän luokan valokuvanäyttelyyn tuli todella erilaisia valokuvia esille, pitäisi olla jokaiselle katsojalle jotakin. Valokuvat ovat esillä tämän kuun loppuun koulun päärakennuksessa - ruokalassa ja eteisaulassa.
Nyt on pakko lähteä liikkeelle, ettei tarvi pimeässä kompuroida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti