Päin prinkkalaa....

Kuvat kuvattu 29.4.2010 Pitkänkarin rantamailla, tai jäällä sen jälkeen kun olimme käyneet läheisen saaren rannassa kääntymässä. Meri oli osittain sula, enkä ottanut kameraa pois repusta ennenkuin pääsimme rannan tuntumaan takaisin - kuvittelinkohan että kamera selkärepussa on kuin pelastusliivit päällä. Koirat nautti jäällä formuloinnista yhtä paljon kuin minäkin.
Nämä kuvat on oiva osoitus siitä ettei kaikki mene aina ihan putkeen, mutta sopivat tämän päiväiseen tunnelmaan kuin nyrkki silmään. Kameraan oli jäänyt jokin "helkkarin" loisteputki valkotasapaino säätö päälle. No, oliskohan nämä nyt sitä taiteellista valokuvailmaisua - ei ole mennyt oppi hukkaan ja olen löytänyt itsestäni ilmaisevan taiteilijan - joo sarkasmi on nyt hieman pinnassa. Joo, mutta horisontti pitäisi olla aina valokuvassa suorassa... vaikka eihän se niin todellisuudessa ole.
Harmistus on niiiiin hirveä, ettei sanat riitä kertomaan! Olen mokannut täydellisesti, unohtanut erään tärkeän asia, joka olisi pitänyt tehdä eilen *syvä huokaus*. Koirat vaistoaa, että nyt ei mene akalla oikein putkeen ja ovat ihmeen rauhallisina.
Ei pitäis tehdä hommia enään yömyöhään, nukuin maanantaita vasten yöllä vajaa 4h, sen päälle koulupäivä, lenkki. Eilisillan olin "ihan pihalla", liian väsynyt nukkuakseni.... joo seli seli... näin unohdus pääsi käymään.
No, tämä päivä meni valokuvanäyttelyn pystytyksessä Kulttuuritalo Valveen Minttu kahvioon. Kuvat saatiin ripustettua kunnialla, vaikka olin ihan lievästi superhyper harmistustilassa, koska muistin tärkeän unohduksen lähtiessäni kotoa Oulua kohti.
Enköhän minä parin päivän päästä ole selvinnyt tästä hirveästa potutuksesta - koska ei ole sitä haulikkoa, vaikka takaan ettei silloinkaan vielä hymyilytä.
Näyttelyn avajaiset on huomenillalla klo 18, taitaa olla parempi että en osallistu tässä mielentilassa siihen.
No, bloggailu on avattu, onneksi tunnelmaa kohottaa noi Katjan lähettämä kuvat, vaikka kattelenki niitä naama vihreenä... joo parempi että vaikenen nyt *en laita edes hymynaamaa*