Minun kuukauden kuumeilu johti keuhkoputkentulehdukseen. Lopulta olin jo aika huonossa hapessa, sillä en ollut pois töistä kuin vasta lääkärissä käynnin jälkeen.
Pöljästä päästä kärsii koko ruumis, se varmaan on vain niin että kun olo on tarpeeksi huono, ei jaksa ajatella "järkevästi".
Pef puhallukset 1. 125, 2. 175, 3. 180 - "tollasiahan ne on ollu jo muutaman vuoden"
Tulehdusarvo 39 - "eihän toi ole pahakaan, vois olla korkeampikin"
Happisaturaatio 94 - "toihan on hyvä, on se ollu huomattavasti alempiki"
Noi mun kommentit ei lääkäriä naurattanu ja meillä meni napit aika hyvin vastakkain. En jaksanu välittää ja tottahan noi mun kommentit oli.... no pef puhalluksissa olen joskus päässy jopa 275. Pussillinen lääkkeitä mukana palasin kotiin ja viikko meni vielä aika huonossa kunnossa, mut nyt jälleen olen "elämäni kunnossa".
Tuntuu tosi ihmeelliseltä, kun ei väsytä jatkuvasti ja jaksaa tehdä muutakin kuin pakolliset päivärutiinit.
Wimpula on nyt sitten ihan viralliseti 11 vee ja elämänsä kunnossa. Vaikka koko ajan pitäisi muistaa että kuinkahan kauan - vai pitääkö?. Päivä kerrallaan ja pitää muistaa iloita eloisasta Wilmasta, vaikka sen pomottelu on välillä tosi raivostuttavaa. Tuntuu että se pitää ohajkset tassuissaan ja päivittäinen aikataulu pitää mennä minuutilleen, muuten alkaa pomottelu. No, suodaan se Wilmalle - nyt kun vielä voi tehdä niin.
Wilma on ollut mukana lenkillä ihan normaalisti ja himputteli eilen pyörälenkillä 4 km - ihan kevyesti eikä ollut mitään tietoa väsähtämisestä. Kiitos Suvi, kuvaonnittelu Wilmalle tuli perille parin päivän viiveellä - mun puhelin oli taas pari päivää näyttö pimeänä. Kuvassa Mysti nukkuu autuaana sohvalla :)!
Eilen innostuin siivoamaan tuulikaapin kaapit ja varaston. Tarkoitus oli jatkaa siivousta, mutta siirryin ulos ja sahasin tienvieruspensaat alas. Ne oli päässy rehottamaan yli kahden metrin korkeuteen, olivat muutaman vuoden leikkaamatta. Pitää vain toivoa että innostuisivat kasvamaan uudestaan, ovat aivan mahtava suoja pihalle ja sitovat tiepölyä. Oksia tuli peräkärryllinen ja kädet naarmuille.
Kaikki vapaa-aika on mennyt taas Tulosjulkaisun parissa. Onneksi se on loppusuoralla ja tarkoitus olisi saada se eteenpäin viikon kuluttua.
Olen jaksanut taas seurata pihan lintumaailmaa. Peipot ovat palanneet pesimään pihapönttöön, muutama pari varpusia pesii räystään alla. Minun ehdottomia lemppareita, rohkeita västäräkkejä ei ole näkynyt - vain yksi arka lintu bongattu ja en jaksa uskoa että se on "meidän" vakio kesävieraamme. Ensimmäisen pääskysen bongasin viikko sitten - yksinäinen lintu kaarteli muutaman kerran ja sen jälkeen en ole pääskysiä nähnyt.
Vettäkin on viimein satanut, mutta siitä on ollut lyhyt ilo, kun kova tuuli on kuivannut heti perään kaiken kosteuden. Eilen illalla oli ihan syysmyrskyyn verrattava sää, lämmintä vain muutama aste. Tuli aivan syksyinen fiilis tuulenpuuskien repiessä liikkeelle kaiken mahdollisen joka ei ollut pultattu kiinni.
Tänään pitäsi sään lämmetä tilapäisesti, mutta jos tuulee edelleen kovaa niin korkeimmista lämpöasteista saa vain haaveilla. Sovimme Piksun kanssa että lähdemme pitkästä aikaa yhteislenkille aamusta. Koiruudet pääsee Lisan kanssa himputtelemaan.
Kikka pudotti jälleen vauhdilla karvansa ja muistuttaa erehdyttävästi kapista kettua. Kikalla on jälleen ilmennyt takapään heikkoutta ja se on ollut välillä viikon tauolla yhteislenkeistä.
Nyt valmistautumaan lenkille.
Aurinkoista sunnuntaipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti