9.11. lenkillä.
17.11. merivesi korkealla, mökin pihalle noussut vesi.
17.11 oravan päämääränä päästä lintujen ruoka-apajalle.
20.11. lumi oli ja meni.
Aloitin blogin tällä kertaa jo nyt vähän vanhentuneilla kuvilla, tuoreimpia ei ole.
Selän ongelmista diagnoosi saatu, jossa sanotaan että luutumaton nikama siirtynyt ja lisäksi välilevyn pullistuma. Minun oli myös taivuttava reseptilääkkeeseen, joka on tarkoitettu hermosärkyyn. Jälleen kerran pitää sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hermosärkyyn tarkoitettu lääke on tepsinyt kuin nyrkki silmään, jalan hihonviimeinen tuska on tällä hetkellä muistoissa. Lääkkeellä on vain päätä huippaava vaikutus, on kuin olisi pikku päissään koko ajan. No, jos vähän päässä heittää, se ei ole mitään uutta meikäläisellä. Pääasia, että hermosärky on taltutettu, vaikka jalan turruus ei ole mihinkään kadonnut.
Odottelen aikaa toimenpiteeseen, jossa kortisonia piikitetään puristuksessa olevaan hermoon. Joudun kuulemma käymään piikityksellä useamman kerran. Sain myös lähetteen fysikaaliseen, jossa neuvottiin liikkeitä, minkä pitäisi helpottaa puristuksessa olevaan hermoa. Siinä tuli esiin sellainen ongelma, että liikkeet joiden pitäisi helpottaa hermon pinnettä pahentaa siirtyneen nikaman tilaa. Joten sieltä ei helpotusta löytynyt.
Elämä on soljunut tosi nopeasti vaihtelevissa syyssäissä. Pidimme Sarin kanssa Game of Thrones kolmannen tuotantokauden maratonin, katsomalla kaikki kymmenen jaksoa peräjälkeen. Sateista ja tuulista päivää ei voisi juuri paremmin viettää.
Ihqu riutui rankan valeraskauden riivaamana niin kauan, kunnes olemattomat pennut oli aika vieroittaa. Vaikka pentujen hoito katkaistiin raa’asti lenkkeilyillä ja metsäjäljestyksellä, ei se loiventanut valeraskausoireita mitenkään. Ihqu toimi jäljellä mallikkaasti ja lähti lenkille, kun sitä tomerasti vaadittiin. Kotiin palattiin aina kimeästi vinkuen ja kiireellä. Siellähän ne tyynyjen ja vällyjen seassa olemattomat pennut odotti ja Ihqu saattoi kaivautua tyytyväisenä niitä hoitelemaan.
Nyt Ihqu pomppii ja formuloi omana itsenään ja polvi on ollut oireeton, eikä kipulääkkeitä ole tarvinnut antaa. Unski on saanut formulakaverinsa takaisin ja on siitä ihan selvästi mielissään.
Vaihtelevat syysäät ovat riepotelleet milloin vesisateilla, myrskyillä ja lumisateilla, kaikkea vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Viime sunnuntaina oli syksyn kaunein talvisää, lunta oli satanut yön aikana ja se oli tarttunut puihin ja pensaisiin. Päivällä paistoi täydellä terällä aurinko, joka sai maiseman näyttämään satumaailmalta. Sää oli täydellinen valokuvaus sää, mutta minä en kameraa kädessäni käyttänyt – vaikka Sari oli ajatellut, että minä lenkkeilen kameran kanssa kauniissa luonnossa. Pekka lähti koirien kanssa lähimetsään lenkille ja minä suunnistin kävelylenkille Martan luo. Nyt voi joutua odottelemaan jonkin aikaa aurinkoista satumaisemaa, vaikka lunta on sentään saatu vähän lisää – aurinko on loistanut näkymättömissä.
Lintujen talviruokintapaikoilla käy melkoinen kuhina ja olen lisännyt ruokintapaikat neljään. Ruokintapaikalla vieraili säännöllisesti vielä viime viikkoon asti myös mustarastas koiras, myös naaras oli aiemmin lähistöllä, mutta lähti ehkä etelää kohti koirasta aiemmin. Halavatun harakat ovat tottuneet laittamiini karkotteisiin ja vierailevat suurina parvina ruokintapaikoilla. Harakkaparvessa on mukana raajarikko vanhemmalta vaikuttava lintu, jolla on toinen jalka poikki. Jalka sojottaa taaksepäin, joten lintu ei pysty käyttämään jalkaa ollenkaan. Raajarikolla on aina pari nuorta lintua mukana, näyttävät viime kesän poikasilta – olisikohan kyseessä emo ja poikaset. Ruokintapaikoilla vierailee myös pari naaras fasaania, joista toinen on ilmeisesti viime kesän poikanen. Lintujen lisäksi olemme saaneet seurata oravien touhuja, parhaimmillaan niitä on ollut yhtä aikaa pihapuissa kolme yksilöä. Vaikuttaisi siltä, että meidän piha on liian pieni reviiri usealle oravalle – antavat toisilleen melkoista kyytiä ja vain vahvin persoona jää ruokailemaan.
Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa vesijumpalla käynti Haukiputaalla Vesi-Jatulissa, toivottavasti saan siitä selälle sopivaa liikuntaa vastapainoksi lenkkeilylle.
Nyt toivottelen mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita ja joulukuun alkua ja jos jouluun valmistautuminen ei ole vielä aloitettu... nyt on hyvä aika aloittaa.
sunnuntai, joulukuuta 01, 2013
lauantaina, lokakuuta 19, 2013
Ämmänneuloja ja ensilumi 19.10.2013
Pyöräilylenkillä Laitakariin otettuja kuvia.
YES, sain ikuistettua nopeasti katoavat sateenkaaren sävyt pilvissä.
Ensilumi 19.10.2013.
Uni loppui tänä aamuna varhain, jo viiden aikaan kömmin ylös sängystä. Menin Ihqun ja kahvikupin kanssa ulos aamukahveelle eikä varhainen herääminen harmittanut ollenkaan, kun ulkovalon loisteessa näki pienten lumihiutaleiden tanssivan maahan – ensilumi tälle syksylle. Lunta sateli niin rauhallisesti, että maassa ei ollut vielä edes kunnon lumipeitettä.
Viime viikot on mennyt minun osalta tasapainoillen särkylääkkeiden kanssa. Selkävaiva on minulle vanha tuttu ja silloin tällöin rujo nikama muistuttaa olemassaolostaan. Nyt repivä hermosärky on kohdistunut vasempaan jalkaan (tekisi mieli sanoa että takajalkaan) ja jalka on ollut polvesta alaspäin turra ja ämmänneuloilla päkiään asti.
Kokeilin aluksi kaikki mahdolliset itsehoito konstit; lepoa, liikkumista, lämpöä, kylmää, magnesium- ja B vitamiinilisää, kipulääkkeitä, venyttelyä, kävelyä, pyöräilyä (johan kele on kumma jos ei tokene) ja vaikka mitä. Viikon ajan istuin kylmäkalle vasemman kankun alla, kylmäkallea pidin myös ristiselän kohdalla ja sääressä aina sen mukaan mihin pahin kipu säteili. Jossain vaiheessa hermostuin ja menin tutulle hierojalle. Hieroja oli tiukasti sitä mieltä, ettei hiero minun selkää, tunnusteli sen verran että löysi tulehtuneita lihaskimppuja sieltä täältä. Hieroja patisti minua menemään lääkäriin, sanoi jonkun hermon olevan pinteessä ja puhui jotain välilevyn pullistumasta. Olin heti alkuvaiheessa googlettanut mistä jalan tikkuilu ja turtuminen voisi johtua ja osumina tuli, että hermo pinteessä. Sinnittelin vielä viikon verran, ennen kuin soitin aikaa terkkarista. Sain ajan pikaisesti ja lääkäri passitti magneettikuviin. Pääsin kuviin heti seuraavana päivänä ja nyt sitten odotellaan lausuntoa ja jatketaan Buranan voimin. Lääkäri olisi määrännyt minulle voimakkaampaa reseptilääkettä, mutta en halunnut.
Muuten elämä on jatkunut normaalein päivärutiinein. Buranaa muutaman tunnin välein niin pystyy käymään lenkillä ja tekemään huushollihommia. Onneksi olen nyt saanut öisin nukuttua, sen verran on lääkitys kohdillaan.
Muutaman asteen pakkasista johtuen olen aloittanut lintujen talviruokinnan. Pikkulintuja onkin ollut paljon liikkeellä, ilmeisesti viime kesän pesintä on onnistunut. Ruokintapaikan alla on vieraillut myös pari fasaania. Myös harakoita on liikkeellä melkoinen parvi, olen laittanut niiden karkottamiseksi ruokintapaikoille folionauhoja, sain vinkin Pirjolta. Folionauhat ovat toimineet hyvin, pikkulinnut eivät niitä näytä pelkäävän, mutta harakat pysyvät loitolla.
Syksyn edistyminen on vaikuttanut myös kissojen vuorokausirytmiin. Pistäytyvät nopeasti ulkona ja viihtyvät enimmäkseen sisällä nukkuen. Noitanokinenä on taas kerännyt melkoisen rasvakerroksen pitkän talven varalle, sitä voisi nätisti kutsua fat cat, vaikka ruuan rasvaprosenttia on vähennetty.
Jos minulla on ollut kinttu kipeä, näyttäisi että Ihqudaan polvi on ollut kivuton. Sillä riittää virtaa ja vauhtia, vaikka selvät oireet valeraskaudesta näkyy roikkuvina nisinä. Ihqudaa ei ole tarvinnut viime viikkoina tulehduskipulääkettä, olen antanut sille Nutrolin Nivel moniteho ravintolisää. Vaikka Ihqulla ei ole nivelrikkoa, johon Nivel moniteho on tarkoitettu, ihan selvästi polven liikkuvuus on parantunut. Ihqu jopa istuu pitkästä aikaa normaaliasennossa ihan oma-aloitteisesti. Jo jonkin aikaa olen tietoisesti välttänyt tilanteita, joissa on vaadittu Ihqun istumista ja sen osalta istu käskyä ei enää ole.
Päivä on jo pitkällä. Olen touhunnut kaikenlaista kirjoittelun välillä, kun istuminen on vähän tuskallista; ulkolinnuille viety täydennystä, rapsuteltu kissoja, lämmitetty leivinuunia, ruokittu parrat, napsittu muutama kuva aamuhämärässä ja Pekalle tehty kauppamuistilappua. Tänään olisi tarkoitus tehdä paholaisen hilloa ja Lindströmin pihviä. Olen innostunut näin syysaikaan käyttämään ruuanlaitossa punajuuria, ihan originaalia ei mitään valmiita säilykkeitä.
Nyt päivän askareisiin, jospa sitä saisi jotain aikaiseksi. Malttamattomana odotan huomista, että näkisi Solsidanin neljännen tuotantokauden ensimmäisen jakson.
Oikein rentouttavaa viikonloppua ja Pohjois-Suomen koululaisille mukavaa syyslomaviikkoa - keillä loma on.
YES, sain ikuistettua nopeasti katoavat sateenkaaren sävyt pilvissä.
Ensilumi 19.10.2013.
Uni loppui tänä aamuna varhain, jo viiden aikaan kömmin ylös sängystä. Menin Ihqun ja kahvikupin kanssa ulos aamukahveelle eikä varhainen herääminen harmittanut ollenkaan, kun ulkovalon loisteessa näki pienten lumihiutaleiden tanssivan maahan – ensilumi tälle syksylle. Lunta sateli niin rauhallisesti, että maassa ei ollut vielä edes kunnon lumipeitettä.
Viime viikot on mennyt minun osalta tasapainoillen särkylääkkeiden kanssa. Selkävaiva on minulle vanha tuttu ja silloin tällöin rujo nikama muistuttaa olemassaolostaan. Nyt repivä hermosärky on kohdistunut vasempaan jalkaan (tekisi mieli sanoa että takajalkaan) ja jalka on ollut polvesta alaspäin turra ja ämmänneuloilla päkiään asti.
Kokeilin aluksi kaikki mahdolliset itsehoito konstit; lepoa, liikkumista, lämpöä, kylmää, magnesium- ja B vitamiinilisää, kipulääkkeitä, venyttelyä, kävelyä, pyöräilyä (johan kele on kumma jos ei tokene) ja vaikka mitä. Viikon ajan istuin kylmäkalle vasemman kankun alla, kylmäkallea pidin myös ristiselän kohdalla ja sääressä aina sen mukaan mihin pahin kipu säteili. Jossain vaiheessa hermostuin ja menin tutulle hierojalle. Hieroja oli tiukasti sitä mieltä, ettei hiero minun selkää, tunnusteli sen verran että löysi tulehtuneita lihaskimppuja sieltä täältä. Hieroja patisti minua menemään lääkäriin, sanoi jonkun hermon olevan pinteessä ja puhui jotain välilevyn pullistumasta. Olin heti alkuvaiheessa googlettanut mistä jalan tikkuilu ja turtuminen voisi johtua ja osumina tuli, että hermo pinteessä. Sinnittelin vielä viikon verran, ennen kuin soitin aikaa terkkarista. Sain ajan pikaisesti ja lääkäri passitti magneettikuviin. Pääsin kuviin heti seuraavana päivänä ja nyt sitten odotellaan lausuntoa ja jatketaan Buranan voimin. Lääkäri olisi määrännyt minulle voimakkaampaa reseptilääkettä, mutta en halunnut.
Muuten elämä on jatkunut normaalein päivärutiinein. Buranaa muutaman tunnin välein niin pystyy käymään lenkillä ja tekemään huushollihommia. Onneksi olen nyt saanut öisin nukuttua, sen verran on lääkitys kohdillaan.
Muutaman asteen pakkasista johtuen olen aloittanut lintujen talviruokinnan. Pikkulintuja onkin ollut paljon liikkeellä, ilmeisesti viime kesän pesintä on onnistunut. Ruokintapaikan alla on vieraillut myös pari fasaania. Myös harakoita on liikkeellä melkoinen parvi, olen laittanut niiden karkottamiseksi ruokintapaikoille folionauhoja, sain vinkin Pirjolta. Folionauhat ovat toimineet hyvin, pikkulinnut eivät niitä näytä pelkäävän, mutta harakat pysyvät loitolla.
Syksyn edistyminen on vaikuttanut myös kissojen vuorokausirytmiin. Pistäytyvät nopeasti ulkona ja viihtyvät enimmäkseen sisällä nukkuen. Noitanokinenä on taas kerännyt melkoisen rasvakerroksen pitkän talven varalle, sitä voisi nätisti kutsua fat cat, vaikka ruuan rasvaprosenttia on vähennetty.
Jos minulla on ollut kinttu kipeä, näyttäisi että Ihqudaan polvi on ollut kivuton. Sillä riittää virtaa ja vauhtia, vaikka selvät oireet valeraskaudesta näkyy roikkuvina nisinä. Ihqudaa ei ole tarvinnut viime viikkoina tulehduskipulääkettä, olen antanut sille Nutrolin Nivel moniteho ravintolisää. Vaikka Ihqulla ei ole nivelrikkoa, johon Nivel moniteho on tarkoitettu, ihan selvästi polven liikkuvuus on parantunut. Ihqu jopa istuu pitkästä aikaa normaaliasennossa ihan oma-aloitteisesti. Jo jonkin aikaa olen tietoisesti välttänyt tilanteita, joissa on vaadittu Ihqun istumista ja sen osalta istu käskyä ei enää ole.
Päivä on jo pitkällä. Olen touhunnut kaikenlaista kirjoittelun välillä, kun istuminen on vähän tuskallista; ulkolinnuille viety täydennystä, rapsuteltu kissoja, lämmitetty leivinuunia, ruokittu parrat, napsittu muutama kuva aamuhämärässä ja Pekalle tehty kauppamuistilappua. Tänään olisi tarkoitus tehdä paholaisen hilloa ja Lindströmin pihviä. Olen innostunut näin syysaikaan käyttämään ruuanlaitossa punajuuria, ihan originaalia ei mitään valmiita säilykkeitä.
Nyt päivän askareisiin, jospa sitä saisi jotain aikaiseksi. Malttamattomana odotan huomista, että näkisi Solsidanin neljännen tuotantokauden ensimmäisen jakson.
Oikein rentouttavaa viikonloppua ja Pohjois-Suomen koululaisille mukavaa syyslomaviikkoa - keillä loma on.
perjantaina, lokakuuta 04, 2013
Upea syysaamu 03.10.2013 ja Kotakankaalla 02.10.2013
Torstaiaamuna yöpakkasen jälkeen usva hiipi maisemaan auringon noustessa. Minulle tuli kiire lähteä kuvaamaan ja parrat pääsi samalla aamulenkille.
Juoksujalkaa takametsän läpi pelloille, jossa otin ensimmäiset kuvat partojen keskittyessä heinän syöntiin. Ei voi olla juuri kauniimpaa syysaamua, vaikka melkein myöhästyimme usvakuvista, niin nopeasti se katosi. Kuura muuttui hetkessä vedeksi auringonvalon vaikutuksesta, joten kiirettä piti pitää ja paljon kaunista jäi näkemättä. Halusin ottaa muutaman usvakuvan, joten jatkoimme pian matkaa 4-tien takana oleville pelloille, jossa usva vielä viipyili.
Kuvailin aikani partojen tutkaillessa ympäristöä, ovat päässeet viimeksi pari vuotta sitten käymään niillä pelloilla. Sain kadota kameran kanssa vastavaloiseen, kuuraiseen ja hennon usvaiseen maailmaan, hieno alku päivälle!
Takaisin nelostien yli ja peltoja pitkin metsälenkille, partoja ihan selvästi tympäsi minun kuvauspysähtelyt, niillä oli jo kiire aamusapuskalle… kiireempi kuin minulla.
Vasta alkuviikosta harmittelin parina päivänä alhaalla paistavan auringon häikäisevää valoa, kun poimin vielä (ehkä nyt) syksyn viimeisiä puolukoita. Aurinko paistoi niin silmiin, että häiritsi puolukoiden näkemistä.
Olen siis poiminut vielä parina päivänä puolukoita, vaikka olen ”lopettanut” sen monta kertaa tänä syksynä. Minkäs teet, kun runsaita marikoita putkahtaa lenkillä eteen. Tein parroille pitkän makkarajäljen ekana marjastuspäivänä, siinä oli niille pitkäksi aikaa etsimistä. Pekka ei puolukoiden poimimisesta välittänyt, vaan poimi viereiseltä pieneltä suolta karpaloita ja niitä löytyi parin päivän marjastukseen. Valmistin karpaloista mehua ja hyytelöä, puolukoista tuoremehua ja loput survoin.
Ja taas on perjantai, aamu valkeni lämpimänä ja pilvisenä. Päivän ohjelmaan kuuluu siivousta, inkiväärimehun valmistusta ja puolukkatuoremehun pullotusta. Parrat pääsevät lenkille vasta iltapäivällä. Trimmasin Unskin parran todella rumaksi, lyhensin reippaasti ja vaikka ohensin sitä reilusti, partaa on vieläkin aivan liikaa ja se vaatii vielä fixausta. Ennen trimmausta Unskia kutsuttiin hetken aikaa peräkammarin pojaksi, muhkean olemuksen vuoksi. Onneksi trimmaus paljasti suht’ hoikan rungon, eikä ole tarvetta laittaa aloittaa diettiä.
Nyt on löytynyt yhtä hyvin maistuvat herkut, kuin on nuo Pedigree Denta Stix hammastikut. Star Snack Mini Bones Mix makupaloja olen ostanut Mustista&Mirristä muutaman pussin tuomisina ja niiden saamiseksi Ihqu yrittää mennä vaikka solmuun.
Unskilta puuttuu täysin tavaroiden kantaminen ja tuominen vaihtokauppa tarkoituksessa, temppujen tekeminen – sillä on suuri musta aukko korvien välissä tässä suhteessa. Ne pitää koiran varmaan oppia tekemään pentuaikana, Unskilla ei ole minkäänlaista tarvetta edes yrittää matkia Ihqun tekemisiä, se on siinä suhteessa totinen jöpöttäjä. Palloa ja keppiä on kyllä oppinut pentuaikana hakemaan vähän liiankin innokkaasti. Viime aikoina Unskin pravuuriksi on muodostunut äänekäs parranpuhdistus sohvaan ja välillä innostuu juttelemaan niin, ettei meinaa loppua tulla – kovasti on pojalla asiaa – varsinkin silloin kun katson Sydämen asialla sarjaa.
Koirat tuhisevat ruokalevolla ja kellon viisarit nakuttavat kohti aamupäivää, joten päivän hommiin – ne eivät tule tehtyä koneella istuen.
Oikein mukavaa viikonloppua ja toivotaan, että kauniita syyspäiviä riittää vielä jatkossakin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Unski