perjantaina, lokakuuta 04, 2013

Upea syysaamu 03.10.2013 ja Kotakankaalla 02.10.2013






































    
Torstaiaamuna yöpakkasen jälkeen usva hiipi maisemaan auringon noustessa. Minulle tuli kiire lähteä kuvaamaan ja parrat pääsi samalla aamulenkille.
Juoksujalkaa takametsän läpi pelloille, jossa otin ensimmäiset kuvat partojen keskittyessä heinän syöntiin. Ei voi olla juuri kauniimpaa syysaamua, vaikka melkein myöhästyimme usvakuvista, niin nopeasti se katosi. Kuura muuttui hetkessä vedeksi auringonvalon vaikutuksesta, joten kiirettä piti pitää ja paljon kaunista jäi näkemättä. Halusin ottaa muutaman usvakuvan, joten jatkoimme pian matkaa 4-tien takana oleville pelloille, jossa usva vielä viipyili.
Kuvailin aikani partojen tutkaillessa ympäristöä, ovat päässeet viimeksi pari vuotta sitten käymään niillä pelloilla. Sain kadota kameran kanssa vastavaloiseen, kuuraiseen ja hennon usvaiseen maailmaan, hieno alku päivälle!
Takaisin nelostien yli ja peltoja pitkin metsälenkille, partoja ihan selvästi tympäsi minun kuvauspysähtelyt, niillä oli jo kiire aamusapuskalle… kiireempi kuin minulla.
Vasta alkuviikosta harmittelin parina päivänä alhaalla paistavan auringon häikäisevää valoa, kun poimin vielä (ehkä nyt) syksyn viimeisiä puolukoita. Aurinko paistoi niin silmiin, että häiritsi puolukoiden näkemistä.
Olen siis poiminut vielä parina päivänä puolukoita, vaikka olen ”lopettanut” sen monta kertaa tänä syksynä. Minkäs teet, kun runsaita marikoita putkahtaa lenkillä eteen. Tein parroille pitkän makkarajäljen ekana marjastuspäivänä, siinä oli niille pitkäksi aikaa etsimistä. Pekka ei puolukoiden poimimisesta välittänyt, vaan poimi viereiseltä pieneltä suolta karpaloita ja niitä löytyi parin päivän marjastukseen. Valmistin karpaloista mehua ja hyytelöä, puolukoista tuoremehua ja loput survoin.
Ja taas on perjantai, aamu valkeni lämpimänä ja pilvisenä. Päivän ohjelmaan kuuluu siivousta, inkiväärimehun valmistusta ja puolukkatuoremehun pullotusta. Parrat pääsevät lenkille vasta iltapäivällä. Trimmasin Unskin parran todella rumaksi, lyhensin reippaasti ja vaikka ohensin sitä reilusti, partaa on vieläkin aivan liikaa ja se vaatii vielä fixausta. Ennen trimmausta Unskia kutsuttiin hetken aikaa peräkammarin pojaksi, muhkean olemuksen vuoksi. Onneksi trimmaus paljasti suht’ hoikan rungon, eikä ole tarvetta laittaa aloittaa diettiä.
Nyt on löytynyt yhtä hyvin maistuvat herkut, kuin on nuo Pedigree Denta Stix hammastikut. Star Snack Mini Bones Mix makupaloja olen ostanut Mustista&Mirristä muutaman pussin tuomisina ja niiden saamiseksi Ihqu yrittää mennä vaikka solmuun.
Unskilta puuttuu täysin tavaroiden kantaminen ja tuominen vaihtokauppa tarkoituksessa, temppujen tekeminen – sillä on suuri musta aukko korvien välissä tässä suhteessa. Ne pitää koiran varmaan oppia tekemään pentuaikana, Unskilla ei ole minkäänlaista tarvetta edes yrittää matkia Ihqun tekemisiä, se on siinä suhteessa totinen jöpöttäjä. Palloa ja keppiä on kyllä oppinut pentuaikana hakemaan vähän liiankin innokkaasti. Viime aikoina Unskin pravuuriksi on muodostunut äänekäs parranpuhdistus sohvaan ja välillä innostuu juttelemaan niin, ettei meinaa loppua tulla – kovasti on pojalla asiaa – varsinkin silloin kun katson Sydämen asialla sarjaa.
Koirat tuhisevat ruokalevolla ja kellon viisarit nakuttavat kohti aamupäivää, joten päivän hommiin – ne eivät tule tehtyä koneella istuen.
Oikein mukavaa viikonloppua ja toivotaan, että kauniita syyspäiviä riittää vielä jatkossakin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Alla olevat kuvat 02.10.2013 Kotakankaalta.
 Ihqu












 Unski


Ei kommentteja: