Jälleen aktiivisena

Kuvia Lisan synttäreiltä 25.1.2011.
Lisa, Ihku ja Wilma.
Pitääkö tässä vielä kauanki odottaa, kysyy Wilma Lisa ja Ihku.
Wilman kupin jarruna suloiset varpaat.
Wilma, Lyyti ja Unski.
Kuvasta pitäisi löytää Kikka, Ihku, Lyyti, Wilma ja Unski.
Lyyti, Kikka, ja Unski etualalla, Wilma johtotähtenä ja Ihku odottaa kaukana moottorikelkkaa tulevaksi.




Ja ei reissua etteikö kameraan tallentuisi kaunis pakkasluonto.

Paljon on tapahtunut edellisen kirjoittelun jälkeen.
Sivutila täyttyi ja vasta nyt ennätin aloittaa sivujen uudelleen käynnistämisen. Vain muutama sivu on aktiivisena tällähetkellä. Kunhan saan sivuja päivitettyä avautuvat ne sitä mukaan. Taitaa päivitykset vain jäädä näin viikonlopuille tehtäväksi.
Olen ollut "ihan oikeassa" palkkatyössä tammikuun 20 päivästä asti. Siis kaikki on mahdollista - en olisi ikinä uskonut että saisin vielä töitä alalta jota olen tehnyt aiemmin kymmenen vuotta. Niin kauan kuin on elämää kaikki on mahdollista... ei voi muuta sanoa.
Piti kyllä jonkin aikaa miettiä haenko kyseistä työtä, jarruna oli työmatka jota tulee päivässä 100 km. Polttoaineen hinta on sen verran korkea että palkasta menee n. 40% bensaan. Työsopimus on huhtikuun loppuun ja elän ilman odotuksia jatkosta. Kunhan saisi olla edes huhtikuun loppuun töissä niin olisin tooooosi tyytyväinen.
Töissä on tosi kiva olla ja asiaa edesauttaa että työparina on entinen työkaveri. Päiväjärjestys on mennyt täysin uusiksi. Työparini menee töihin kello viideksi (työaikajousto klo 5.00-8.00) ja se tiesi että minun on herättävä viimeistään klo 2.30 jos kävin suihkussa ti muuten 2.45. Ensimmäiset viikot jaksoin zompiena herätä aikaisin vaikka epäonnekseni heti parin työpäivän jälkeen olin kuumeessa, jota sitten kesti pari viikkoa. Lisämaustetta toi Kikan juoksu ja Wilma aloitti juoksun heti perään. Yöt meni niin rauhattomaksi että nukkumisesta ei tullut mitään Unskin ulistessa. Lähellä murtumispistettä ehdotin työparilleni että kokeillaan työaikaa klo 6.30-13.30. Testasin, että jos herään kello 3.45, teen vain välttämättömät - ulkoilutan ja ruokin koirat, kissat ja laitan konnat lämpölattialle vesialtaista, ennätän töihin puoli kuudeksi. Itse en ennätä syödä ja kaikki mahdollinen on tehtävä valmiiksi edellisenä iltana niin homma toimii. Näin on sitten menty viimme viikot. Meidän yö alkaa jo klo 19 jälkeen. Wilman tärppipäivinä nartut oli yöt ja päivät koirahuoneessa, jossa tehtiin Pekan kanssa hieman muutoksia että lämpöä riittää kovimmillakin pakkasilla. Unski on saanut olla sisällä ja on mitä erinomaisin koiruus, ei ole yhtenäkään päivänä tehnyt mitään ilkivaltaa.

Se että ankara talvisää on teettänyt töitä, ei ole kyllä mikään uutinen. On sanut tehdä lumitöitä ihan kiitettävästi ja välillä henkihieverissä. Nyt kolmisen viikkoa on ollu kovat pakkaset, joka ei kyllä enään hetkauta millään tavalla - kunhan on jaksanut kantaa puita leivinuuniin. Koirat ovat tyytyneet ihan kiltisti lenkittömyyteen. Pienenä haavena olisi tänään päästä lenkille, odottelemme vielä josko pakkanen lauhtuisi -18 asteesta. Aurinko paistaa eikä tuule.

Lisa täytti 9 vuotta 25.1. Kävin Wilman ja Ihkudaan kanssa juhlistamassa suurta päivää. Viemisinä oli koirille ja kaksijalkaisille tehdyt omat pannarit ja Lisa sai vielä purutikkuja hampaiden hoitoon. Niin se aika menee hujauksessa.

Wilma on ollut erittäin hyvässä kunnossa, jahtas Ihkun kera paria moottorikelkkaa muutaman kilometrin umpihangessa tammikuussa. Olimme koirien kanssa Pitkänkarin edustalla jäällä, tein umpilumeen polkuja, jotta pääsisimme jäälle lenkille. Koirat oli irti lähistöllä ja juoksivat omia polkuja lumeen. Olin jo lähdössä takaisin mökille, kun Praavan rannasta lähti pari kelkkailijaa tulemaan rantaviivaa seuraillen. Kaikki koirat otti formulat kohti kelkkailijoita Wilma johtotähtenä. Ajattelin ettei ne kauaa jaksa kelkkoja seurata umpihangessa - turha toivo. Koirat painatti sata lasissa kelkkojen perässä - minä seison tumput suorina naama häpeästä punaisena, en ollut mitään mahdollisuutta lähteä perään umpihangessa. Kun kelkat ja koirat kävi vähän lähempänä kutsuin koiria, vain Unski ja Kikka tuli mun luo. Vanha korppu ja tytär katosivat korvattomina kelkkojen perässä läheisen niemen taakse.
Odottelin aikani ja taisin välillä kutsua koiria... kyllä minusta sen verran ääntä lähtee että se moottorikelkan pörinän voittaa, koiria ei vaan näkyny. Kävin mökin rannassa ja parivaljakko edelleen näkymättömissä. Ei auttanut kuin lähteä seuraileen kelkan jälkiä, ajattelin jo Wilman kupsahtaneen rasituksesta jonnekkin. Kun vihdoin sain näköyhteyden Wilmaan ja Ihkudaan, niistä ei näkynyt lumen keskeltä kuin kaula ja pää pieninä pisteinä... takaa-ajo oli ollut sen verran rankka että paluumatkalla istuskelivat välillä vetämässä happea umpilumessa. Tulihan ne takaisin omaan rauhalliseen tyylin, mitä sitä enään formuloimaan kun kelkat olivat kadonneet horisonttiin.
Arvioin että Wilma ja Ihkudaa jahtasi täysillä ainakin 3 km kelkkoja ja umpihangessa... joten kunnot taitaa olla kohdillaan.
Kovista pakkasista huolimatta olen joka aamu juonut aamukahvin ulkona, samalla kun koirat ovat käyneet aamutarpeillaan. Viikonloppuisin heräilen jo (tai vasta) klo 4-5 välillä, jotta päiväjärjestys ei kovasti poikkea arkipäivistä.
in
- ulkolintujen ruokinta,
- soijamaito,
- ajastin auton lämmitysroikassa,
- työ,
- Spotifyssä Markku Suominen (minne ihmeeseen hyvä ääninen kaveri katos),
- vesihöyry,
- silmätipat kuiviin silmiin.

out
- valvominen,
- pakkasella valokuvaaminen ja lenkkeily,
- einekset (valmisruuat).