Lauantai päivä jo melko pitkällä, päivä ei näytä valkenevan... tasaisen harmaa päivä tulossa kuten eilinenkin.
Olo kohenee ihan silmissä, lenkkejä pikkuhiljaa pidentämällä kävimme torstaina jo 10 km sauvakävelylenkillä. Olen tasaisen varmasti lisännyt aktiviteettejä ja kunto on kestänyt... välillä huonommin, välillä paremmin.
Tomi kävi kotona oleilemassa muutaman päivän, kun pystyi tekemään täältä käsin etätöitä. Syy käyntiin oli se, että perjantai-iltana Tomi, Nora ja Erkki nousivat lentokoneeseen, päämääränä Rajkot, kaupunki Gujaratin osavaltiossa Intiassa. Heidän aikomus olisi viihtyä siellä viisi kuukautta ja se on Tomin osalta työmatka. Tomilla on jo aikaisempaa kokemusta Intiasta, ei sinne ainakaan ihan pää puskassa ole päätetty lähteä. Toivottavasti kaikki menee Ok ja koko sakki pysyy terveenä reissun ajan.
Parrat ovat olleet tyytyväisiä, kun ollaan oltu porukalla lenkkeilemässä. Pekan lenkit olivat lyhyempiä ja usein samassa paikassa. Nyt on käyty vaihtelevissa maastoissa vähintäänkin reilun tunnin pituisia lenkkejä, säiden mukaan. Sadepäivät voi käyttää lepopäivinä hyödyksi, partojen harmiksi.
Minun pitäisi hankkia lisäsalama ja muuta sälää kameraani ja ajattelin ensin ennekuin teen hankintoja, soitella valokuvauslinjan opettajalleni. Hän opettaa edelleen Limingan taidekoulussa valokuvauslinjalaisia. Hänet tuntien en usko että hän pahastuu, vaikka häiritsen näin pyhäinpäivänä.
Jatkan nyt sunnuntaina, joka valkeni lumisateisena... maa on saanut ohuen valkoisen ja märän peitteen. Koko lauantain satoi vettä, pidimme lenkkeilystä vapaapäivän.
Soitin lauantaina entiselle opettajalleni, enkä erehtynyt, sillä sain tosi hyviä vinkkejä eri välineistä, merkeistä ja ostopaikoista. Loppupäivä lauantaista meni netin ihmeellisessä maailmassa surffaillen, hintoja ja ostopaikkoja vertaillen. Opettaja soitti vielä myöhemmin ja sain lisää hankinta vinkkejä, jotka tunnollisesti kirjasin itselleni ylös.
Sain tehtyä tilauksen ja kamoja voin odotella jo ehkä tiistaina tulevaksi.
Käsittämättömän nopeasti on aika kulunut, vaikka viime viikot on tullut seurattua maailman menoa pääsääntöisesti sohvalla makoillen tai nukkuen. Ajan kulumisen huomaa jo siitä, kun Unskin lippa, parta, raaja- ja korvakarvat rehottaa. Pitäisi taas tehdä siistimistä, hyvissä ajoin ennen paukkupakkasia. Parrat ja kissat on jo syysmadotettu ja kissat ovat keränneet tukevaa rasvakerrosta talven varalle, vaikka säännöstelen niiden ruokamäärää. Ne ovat pysyttelevät kylmenneiden säiden myötä pihapiirissä, mitä nyt Noitanokinenä vierailee välillä tien toisella puolen. Minun sohvalla makoilut Tursake on käyttänyt sata prosenttisesti hyväksi, se on änkeytynyt kainalooni nukkumaan.
Parrat odottavat levottomina lenkille lähtöä, nyt kun räntäsade hieman näyttäisi hellittävän eikä pimeys ole vielä laskeutunut on parasta lähteä liikkeelle.
Tomikin on viestitellyt Intiasta ja huokaillut siellä vallitsevaa hellettä, matka oli mennyt hyvin – tai he ovat vieläkin matkalla. Ovat poikenneet tuttujen luona ja saapuvat vasta huomenna Rajkot:in kaupunkiin, jossa odottaa kalustettu vuokra-asunto.
Tomi laittoi koneelle Skypen ja eiköhän me tällä viikolla päästä ihan näköyhteyteen... vannotin Tomia että kun ollaan Skype yhteydessä, se ei saa yllättää minua päästämällä jotain paikallista näköpuhelimeen keskustelemaan minun kanssa. Mun tankeroenglanti on kamalaa ja olematonta, saatika kun joutuisin yllättäin sopertelemaan jonku vieraan kanssa... ei ei ei, en kestäis. Lupasin että jos se laittaa minut tukalaan tilanteeseen näköpuhelimessa, hymyilen ystävällisesti kameraan samalla suomeksi kiroten katkaisen yhteyden.
Nyt lenkille. Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti