Perjantai ilta Levillä

 Kuvattu Hotel Levi Panoraman pihalta alas Levin keskustaan päin gondolihissin vierestä - eturinteet jää oikealle.

 Perjatai iltana arvottiin naisten lähtöjärjestys Zero Point aukiolla (?)

Yllättäen bongasin aina niin ihanan positiivisen ja mitä ilmeisemmin onnellisen Tanja Poutiaisen... ja Tanjahan maksaa veronsa Suomeen... toisin kuin eräät.

 Hauska teksti gondolivaunussa.

Ihku kuin Ihqu.

 Kaksi väsynyttä partaa... kuten emäntänsäkkin... mihin me Pekan kanssa sovitaan nukkumaan???

Meille tuli kutsu saapua Leville viettämään viikonloppua pujottelun maailmancupin kisoihin. Olen eläissäni käynyt kerran lähellä laskettelukeskusta, kolmekymmentä vuotta sitten Ylläksellä ( ei Levillä). Minua ei ole koskaan kiinnostanut laskettelu. Mieluimmin jäin kotiin koirien kanssa, kun Pekka ja Tomi kävi laskettelemassa.

Perjantaina menomatkan paistoi komeasti aurinko, pakkasta -14 ja olimme jo puolen päivän jälkeen Levillä. Meille oli järjestetty majoitus Hotelli Levitunturista, sapuskoineen kaikkineen. Meille oli varattu lemmikki ystävällisen perhehuone (2 huonetta + keittiönurkkaus), joka oli yhden majoitusrakennuksen päädyssä... siitä oli helppo käyttää koiria ulkona, kun varauloskäynti oli heti huoneemme vieressä. Saimme myös kisapassit kaulaan, jolla pääsisimme kulkemaan vapaasti määrättyihin paikkoihin korttia vilauttamalla. Majoituimme ja ulkoilutimme koiruudet ja odottelimme että pääsisimme päivälliselle. Ihqu oli saanut Lisan punaisen manttelin lainaksi reissun ajaksi ja se oli tosi tarpeen. Perjantaina oli pakkasta, lauantaina satoi lunta, pakkasta n. -5 astetta ja sunnuntaina +3 ja hienoa vesitihkua satoi koko ajan.
Päivällisen jälkeen ajelimme Panorama hotelliin, josta sain kaiken muun touhuamisen ohella napsittua muutaman kuvan gondolihissiradan vierestä alas Levin keskustaan. Kuvauksessa kikkailin kameran suljinajalla ja ISO arvoilla.
Myöhemmin illalla kävimme Levin keskustassa eturinteiden vieressä olevalla aukiolla, jossa arvottiin naisten lähtöjärjestys. Siellä yllättäen kameran eteen tuli myös Tanja Poutiainen seurueineen. Tanja on kuin aurinko, joka valaisee positiivisella asenteella... tosi harvinainen suomalainen. Hassua että Tanjaa myös ärsyttää useita, juuri positiivisen asenteensa vuoksi. Ollaan me tosi outoa kansaa me suomalaiset, eikös positiivinen elämänasenne ole juuri sitä, mitä me tarvitaan varsinkin näin pimeään vuodenaikaan, laskusuhdanteesta puhumattakaan.
Palattuamme kämpille, olin yhtä väsynyt kuin parrat – jotka valtasi sängyt kyselemättä... kun on tarpeeksi väsynyt, tulee uni vaikka snakun parta poskella.