Viime viikot on mennyt minun osalta tasapainoillen särkylääkkeiden kanssa. Selkävaiva on minulle vanha tuttu ja silloin tällöin rujo nikama muistuttaa olemassaolostaan. Nyt repivä hermosärky on kohdistunut vasempaan jalkaan (tekisi mieli sanoa että takajalkaan) ja jalka on ollut polvesta alaspäin turra ja ämmänneuloilla päkiään asti.
Kokeilin aluksi kaikki mahdolliset itsehoito konstit; lepoa, liikkumista, lämpöä, kylmää, magnesium- ja B vitamiinilisää, kipulääkkeitä, venyttelyä, kävelyä, pyöräilyä (johan kele on kumma jos ei tokene) ja vaikka mitä. Viikon ajan istuin kylmäkalle vasemman kankun alla, kylmäkallea pidin myös ristiselän kohdalla ja sääressä aina sen mukaan mihin pahin kipu säteili. Jossain vaiheessa hermostuin ja menin tutulle hierojalle. Hieroja oli tiukasti sitä mieltä, ettei hiero minun selkää, tunnusteli sen verran että löysi tulehtuneita lihaskimppuja sieltä täältä. Hieroja patisti minua menemään lääkäriin, sanoi jonkun hermon olevan pinteessä ja puhui jotain välilevyn pullistumasta. Olin heti alkuvaiheessa googlettanut mistä jalan tikkuilu ja turtuminen voisi johtua ja osumina tuli, että hermo pinteessä. Sinnittelin vielä viikon verran, ennen kuin soitin aikaa terkkarista. Sain ajan pikaisesti ja lääkäri passitti magneettikuviin. Pääsin kuviin heti seuraavana päivänä ja nyt sitten odotellaan lausuntoa ja jatketaan Buranan voimin. Lääkäri olisi määrännyt minulle voimakkaampaa reseptilääkettä, mutta en halunnut.
Muuten elämä on jatkunut normaalein päivärutiinein. Buranaa muutaman tunnin välein niin pystyy käymään lenkillä ja tekemään huushollihommia. Onneksi olen nyt saanut öisin nukuttua, sen verran on lääkitys kohdillaan.
Muutaman asteen pakkasista johtuen olen aloittanut lintujen talviruokinnan. Pikkulintuja onkin ollut paljon liikkeellä, ilmeisesti viime kesän pesintä on onnistunut. Ruokintapaikan alla on vieraillut myös pari fasaania. Myös harakoita on liikkeellä melkoinen parvi, olen laittanut niiden karkottamiseksi ruokintapaikoille folionauhoja, sain vinkin Pirjolta. Folionauhat ovat toimineet hyvin, pikkulinnut eivät niitä näytä pelkäävän, mutta harakat pysyvät loitolla.
Syksyn edistyminen on vaikuttanut myös kissojen vuorokausirytmiin. Pistäytyvät nopeasti ulkona ja viihtyvät enimmäkseen sisällä nukkuen. Noitanokinenä on taas kerännyt melkoisen rasvakerroksen pitkän talven varalle, sitä voisi nätisti kutsua fat cat, vaikka ruuan rasvaprosenttia on vähennetty.
Jos minulla on ollut kinttu kipeä, näyttäisi että Ihqudaan polvi on ollut kivuton. Sillä riittää virtaa ja vauhtia, vaikka selvät oireet valeraskaudesta näkyy roikkuvina nisinä. Ihqudaa ei ole tarvinnut viime viikkoina tulehduskipulääkettä, olen antanut sille Nutrolin Nivel moniteho ravintolisää. Vaikka Ihqulla ei ole nivelrikkoa, johon Nivel moniteho on tarkoitettu, ihan selvästi polven liikkuvuus on parantunut. Ihqu jopa istuu pitkästä aikaa normaaliasennossa ihan oma-aloitteisesti. Jo jonkin aikaa olen tietoisesti välttänyt tilanteita, joissa on vaadittu Ihqun istumista ja sen osalta istu käskyä ei enää ole.
Päivä on jo pitkällä. Olen touhunnut kaikenlaista kirjoittelun välillä, kun istuminen on vähän tuskallista; ulkolinnuille viety täydennystä, rapsuteltu kissoja, lämmitetty leivinuunia, ruokittu parrat, napsittu muutama kuva aamuhämärässä ja Pekalle tehty kauppamuistilappua. Tänään olisi tarkoitus tehdä paholaisen hilloa ja Lindströmin pihviä. Olen innostunut näin syysaikaan käyttämään ruuanlaitossa punajuuria, ihan originaalia ei mitään valmiita säilykkeitä.
Nyt päivän askareisiin, jospa sitä saisi jotain aikaiseksi. Malttamattomana odotan huomista, että näkisi Solsidanin neljännen tuotantokauden ensimmäisen jakson.
Oikein rentouttavaa viikonloppua ja Pohjois-Suomen koululaisille mukavaa syyslomaviikkoa - keillä loma on.
1 kommentti:
No niin se talvi ehätti teillekin :D Aika tasatahtia aloitettiin tänä vuonna kaikki puuhat ja kiitos paljon vinkistä noitten harakoitten karkottamiseksi, ovat ihan mahdottomia syömään kaiken pikkulinnuille laitetun evään enkä jaksaisi niin usein noita pönttöjä täytellä. Meillä on harakoitten ja pikkulintujen lisäksi siinä käynyt pikkutikka ja oravakin, joka vie talipallot naruineen ja verkkoineen... terävät hampaat saapi näprätyksi kaiken värkkäämäni poikki. Noita oravia ei muuten meidän pihalla ole aiempina vuosina näkynytkään, kun naapurin Vilma tappoi ne kaikki ja nyt kun Vilma on sateenkaarisillalla, niin nättejä tuuheahäntäisiä rottia saamme ihastella!
Lämpimin terkuin Tarja peräkanavineen
Lähetä kommentti