Ii: Auringonnousu tänään 9:25. Auringonlasku tänään 15:38. Päivän pituus on 6 h 13 min.
Vähäluminen sydäntalvi taittaa selkäänsä, joten on varmaan aika herätä talviunilta.
Lämpimästä joulukuusta jäi muistoksi pimeys, vetisyys, tuulet, jäiset pihat ja kulkuväylät. Lunta saatiin välillä sen verran, että sitä maassa näki, mutta sen myös vesisade vei nopeasti. Lämmintä oli sen verran, että saattoi pestä ikkunat ulkopuolelta useamman kerran.
Kamera ei ole pariin kuukauteen juuri kädessä käynyt, mutta muutaman iltakuvan jäisestä ja vetisestä pihasta sain otettua.
Ennen joulua meille tuli pari gerbiiliä odottamaan jouluaattoa, jolloin ne pääsivät ilahduttamaan naapurin lapsia joulupukin tuomana. Hauskoja ja seurallisia otuksia ja aiheuttivat meidän nelijalkaisessa laumassa suorastaan riemun kiljahduksia. Ihqu oli niin täpinöissään, että piipitti gerbiilien terraarion lasin takana jatkuvasti. Yöt rauhoitin laittamalla Tomin huoneen oven kiinni, ettei Ihqu pääse niiden luo. Tursake tyytyi parin hyökkäyksen ja pöydältä putoamisen jälkeen seuraamaan niitä lasin takaa.
Jos joulukuussa joutui miettimään säiden puolesta mitä vuodenaikaa eletään, niin tammikuu paljasti kyntensä ja lämpötilat keikahti useaksi viikoksi paukkupakkasiin. Talvesta tuli kertaheitolla totisinta totta. Lunta on just sen verran että maa on valkeana, mutta lumessa ei siinä tarvitse kahlailla.
Pakkasjaksoa vietettiin pääosin sisätiloissa leivinuunia lämmittäen. Parrat saivat kuluttaa aikaansa potkaluita kaluten. Lenkillä käytiin lähimetsässä, partojen iki-inhoamat manttelit päällä. Mantteleiden pukeminen on aina tosi vastenmielistä parroille, mutta eivät haittaa lenkillä formulointia. Viime viikolla sää lauhtui ja pääsimme lenkille Saikanväylälle. Parrat kuuntelivat kaukaa kuuluvia moottorikelkan ääniä, mutta eivät päässeet lähituntumaan niiden kanssa.
Ihkun oikean takajalan rustottunut nuljuluu on hieman jäykistänyt jalan liikettä, joulukuun liukkaat ei varmasti helpottanut asiaa. Mene ja tiedä, mutta ehkä Ihqun jatkoaika jalan kanssa taitaa olla loppusuoralla. Vaikka kuinka yrittää asennoitua Ihqun lopetuksen lähestymiseen, ei se vaan oikein onnistu, kun koira säheltää ympärillä vaatien toimintaa. Täysillä mennään loppuun asti.
Ei Ihqu vielä mikään rampa ja kolmella jalalla kulkeva vielä ole. Mitä vielä, se pomppii, formuloi ja hyppii kuten ennekin. Makuulle laskeutuminen ja ylös nouseminen ovat vain hidastuneet. Hihnalenkkeily ei selvästikään sovi Ihqulle ja lenkit on suunniteltu sen mukaan – mahdollisimman paljon lenkkejä joilla parrat himputtelee irti. Parina iltana olen antanut puolikkaan särkylääkkeen ja näin mennään ja niin pitkälle kun mahdollista.
Tänään minulla on Unskin kanssa potkurilenkki tiedossa kylän pintaan, netistä tilaamani hirssintähkät ovat saapuneet postiin ja ne pitää hakea. Kovien pakkasten aikana lintujen ulkoruokinta on aiheuttanut harmaita hiuksia. Kaikkea ja monipuolista olen pyrkinyt pitämään linnuille tarjolla ja kantanut kaupasta lintujen ruokaa kirjaimellisesti selkä vääränä. Varpusten suurta herkkua hirssiä, en ole onnistunut viikkoon saamaan lähialueen Mustista ja Mirristä. Tilaukset on kyllä tehty ja kuulemma varastossa niitä on näyttänyt olevan, mutta ei niitä ole riittänyt Kiimingin ja Haukiputaan liikkeisiin asti. Oulusta en ole lähtenyt kyselemään. Tilanteeseen hermostuneena tilasin torstaina hirssit netistä ja nyt ne olisi postista haettavissa. Taidan vastaisuudessa tilata hirssit netin kautta, ovat ainakin puolta halvempia kuin Mustin ja Mirrin liikkeissä. Toivottavasti laatu on myös yhtä hyvää, no tänäänhän sen näkee.
Ihqu ei pääse potkurilenkille, käyn sen kanssa päivällä lähimetsälenkin. Siellä on nykyisin paljon polkuja joilla käy myös muita lähialueen koirien ulkoiluttajia, joten haisteltavaa riittää.
Unski porskuttaa kuten ennekin ja ainakin vielä karvaltaan siistissä kunnossa. Lauhojen säiden ansiosta sain tehtyä parroille kunnon trimmaukset ennen joulua. Nyt vain odotellaan aurinkoisia kevät talven säitä ja makkaranpaistolenkkejä.
Piksulle ja Sarille kiitokset pakkaspäivien piristyksistä, vierailut ovat tuoneet vaihtelua niin minun hiljaisiin päiviin kuin partojen päivärutiineihin.
Noitanokinenä on terrorisoinut minun koneella oloa koko ajan, mutta kun olen ottanut kameran käteeni ottaakseni kuvan, on hieman pullea peräkamarinpoika hypännyt näytön edestä, palatakseen kohta takaisin rapsuteltavaksi.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
1 kommentti:
Mahtavia talvisia kuvia, vihdoinkin! Tuosta talvesta niin välitä, mutta ainakin valokuvauksellisempaa kuin jatkuva vesisateessa tähtäily ;)
Gerbiilejä! Mainiot otukset sinulla on hoidossa piipahtaneetkin. Joskus kaipaan sitä terrasta kuuluvaa rapsutusta, mutta eipä ole tullut edesmenneitten jälkeen niitä lisää hankittua ja käypipähän nuo Villen poijat välillä hoidokkina. Ovat erinomaisia lemmikkejä, päiväsaikaan touhavia, suhthelppoja pitää ja meillä oli kaikki käsikesyjä, kun alusta ne siihen totutettiin.
Meillä ei ole vielä uutisia, mutta miihailusta päätellen kohta on... On tämä odottavan aika pitkä, mutta tuleepahan näitä kotihommia nyt enemmälti puuhailtua! Lumisadeterkuin!
Lähetä kommentti