Jäällä lasuamista

Saikanväylällä 6.3.2016.

Alla kännykkäkuvat Unski ja Äliis Saikanväylällä 6.3.2016

Alla kuvat ensimmäiseltä reissulta mökille jäitä pitkin 1.1.2016.

Päivä valkeni tosi harmaana, lumihiutaleiden tanssiessa harvakseltaan maahan.
Kuuden aikaan ruokin koirat ja kissat ja yhdeksän aikaan lähdin ensimmäiselle metsälenkille Unskin kanssa, pitihän sille muutaman kerran myös keppiä heitellä, jonka se kaivoi lumipenkasta esille.
Kotiin palattuani vaihdoin pannan ja hihnan Älisille ja lähdimme hieman eri reittiä metsälenkille. Älisillä riittää metsässä tutkittavaa, sen mielestä polulla käveleminen on tosi tylsää. Onneksi lunta ei ole paljon, joten se pääsee tutkimusmatkalle metsän siimekseen helposti.
Viimeisenä lenkkeilyvuoroaan odotti Martsa, joten vaihdettuani hieman kevyemmän takin päälle, sukelsin taas metsäpolulle aina niin vauhdikkaan ja iloisesti häntäänsä heiluttavan mustan kanssa.
Martsan kanssa kiersimme pisimmän reitin ja kotiin palattuani lyhensin siltä kynnet, ennen kuin palautin sen tarhaan, kera possunkorvan.
Koirat saavat nyt viettää siestaa ja uusi lenkkirumba alkaa illalla, kyläraitin hiljennettyä.
Eilen kävimme nuotioimassa Saikanväylällä Martsan ja Unskin kanssa, Älis sai tyytyä tielenkkiin, vaihteluna pistäydyimme läheisellä Seolla ihan sisällä asti. Sinne voi mennä koiran kanssa, kun siellä ei ole enää kahvilapalvelua. Pitäähän kakaralle tarjota vaihtelua, elämyksiä ja kokemuksia.

Älisille on etsinnässä koti ja pari lupaavaa omistajaehdokasta on Päivillä tiedossa. Ehkä lähipäivinä varmistu, minne päin Älis muuttaa.

Toivottavasti lähipäivien sääennusteet pitävät paikkansa, on luvattu aurinkoista. Tuntuu, että olisi jo aika päästä kunnon nuotioimislenkille jäälle – auringonpaisteiselle sellaiselle. Nyt jäällä on lunta jonkin verran lunta, ei taideta päästä tänä keväänä kirkkailla jäillä potkuttelemaan.

Käsitöitä tehdessä olen löytänyt uuden kiinnostavan ”urheilulajin” jota olen joutunut joskus ”pakosta” seuraamaan. Ja se on Snooker! Pekka katsoo kaikki Snooker ottelut mitä Euro Sportilta näytetään, ja tänä iltana sitä herkkua taas tulee. Vakavasti puhuen, ei Sooker ole ollenkaan hullumpaa seurattavaa, katson sitä jopa mieluimmin kuin Emmerdalea. Olen menettänyt täysin Emmerdaleen kiinnostukseni, seuraan sarjoista oikeastaan enää Holby Cityn sairaalaa.

Pääsiäistä odotellessa juhlistamme 13.3. Unskin 8 vuotis syntymäpäivää! Toivotamme Unskin kanssa sisaruksille Hurjasti Onnea Syntymäpäivän johdosta!

P.S

Ihmettelette varmaan, miksi nyt olen suoltanut tekstiä blogiin monen kuukauden edestä, no se johtuu aivan siitä että minulla ei ole seuraavaa virkkaustyötä aloitettuna. Eihän telkkaria voi katsella sohvalla istuen, jos käsillä ei ole näpräämistä.

sama

Jadovar Älische

Meidän huushollissa on ollut reilun viikon vierailulla saksanpaimenkoiran narttupentu 4kk ikäinen Jadovar Älische ”Älis”. Unski on laskenut öitä, montako yötä riiviö vielä on – sillä eihän se usko millään, että se jäisi pysyväksi laumanjäseneksi. Kyllä Unski tietää.

Vaikka Unskia varmasti tympii nämä vierailevat tähdet, se on edelleen mitä mainioin kumppani pentukoirille. Se ei formuloi eikä leiki niiden kanssa, ei pure vaikka pennut hieman sitä ärsyttää, silti se kulkee yhteislenkeillä ja esimerkkinä pennuille niille vieraassa ympäristössä.

Kissat ovat majoittuneet pääsääntöisesti entiseen sisäsaunaan, josta pääsevät kulkemaan ikkunana kautta ulos. Niiden ja Älisin vuorovaikutus on hieman epäselvässä tilassa. Älis on niistä kiinnostunut, mutta samalla suhtautuu niihin varauksella. Kissoja ei kiinnosta pätkääkään ja ne varmasti myös laskee, montako yötä vielä…

Älis nukkuu esteen takana Tomin huoneessa yöt ja silloin kissat tepastelevat vapaasti huushollissa ja saattavat ohi kulkiessaan säikäyttää unenpöpperöistä Älisiä. Kun sohvanvaltaaja Älis nukkuu sikeästi päikkäreitä, kissat käyttävät heti tilaisuutta ja käyvät sohvan vieressä tutkimusmatkalla, kuka kumma tänne on ilmestynyt.

Musta surma Martsa suhtautuu hienosti ainakin häkkiverkon läpi Älisiin. Älis viihtyy häkin vierellä pitkät tovit ja ne leikkivät verkon molemmin puolin, toisella pallo ja toisella keppi tai jokin jääköntti.

Lenkillä Älis käyttää nokkaansa tosi paljon, kaikenlaiset lumessa olevat jäljet kiinnostaa ja metsäpolun jäljet tutkitaan tarkkaan. Uskoisi olevan helppoa saada pennusta innokkaan jälkikoiran. Eilen kun kuvasin kameralla Älisiä ja seisoskelin aikani aivan passiivisena, Älis lähti omatoimisesti pellolla tutkimusmatkalle. Kun aloin kuvamaan se lähti heti kiinnostuneena kohti, yksin kuvaaminen on aika haastavaa.

Kyllä koiran ruuan valitseminen ja ruokkiminen on helppoa!

Mun pikku pämmy ja muutama harmaa aivosolu on saanut taas melkein ylivoimaista pähkäiltävää. Kyse on koirien raakaruokatutkimuksesta Ruotsissa http://kuono.fi/raakaruokatutkimus-ruotsissa-kolibakteeria-kaikissa-ruokanaytteissa-myos-suomalaisvalmisteissa-tuotteissa/. Tuotteista 10 oli varmistettu Suomessa, 11 Norjassa ja 18 Ruotsissa. Tiedän jopa tapauksen, että el.lääkäri on määrännyt raakaruokinnassa olevalle koiralle antibioottikuurin, vain katsomalla koiran suuhun. Raakaruuassa olevat kolibakteerit voivat aiheuttavat tulehduksia, mutta reagoivat herkästi antibioottiin. No entäs nämä tutkimuksessa löydetyt kolibakteerit, jotka ovat vastustuskykyisiä antibiootille?

Unskilla ja Martsalla oli vakiintunut ruokailu – aamulla Happy Dog nappuloita, iltapäivällä Vom’ia. Poikkeuksena oli syksyllä Unskilla ollut ripuli, joka johtui syödystä, ei niin toivotusta appeesta. Silloin Unski sai puuropöperä tonnikalan ja keitetyn kanan höysteellä kuukauden päivät.

Ei mitään ongelmaa muutamaan kuukauteen. Sitten Unski alkoi jättämään aamuruuan syömättä, ei edes vommi kelvannut ja oli ihan selvästi pahoinvoivan oloinen ja vatsa jännittyneenä. Lenkillä ei liikkunut yhtään ylimääräistä ja muutenkin oli apaattinen. Ajattelin sen johtuvan - ”hävettää myöntää” – koiran talvimasennuksesta – kun ihan uutisissa asiasta puhuttiin ja oli just pimein ja kylmin sydäntalven aika.

Kun kuulin tuosta ruokatutkimuksesta, aloin heti kypsentämään vommin. Laitan uunivuokaan veteen vommia, puuroriisiä, ohrasuurimoita (vähän), kaurahiutaleita (vähän), rypsiöljyä, pinaattia ja raastettua porkkanaa. Välillä jätän kasvikset pois. Koirat saavat nyt siis Happy Dog nappuloita liotettuna aamulla ja iltapäivällä uunipöperöä. Kun aloitin uunipöperön antamisen, ei mennyt kuin vajaa viikko, kun Unski alkoi odottaman ruoka-aikoja, virtaa ja intoa riittää lenkillä ja huushollissa ja ruokakuppi syödään tyhjäksi aamuin illoin.

Meillä vast’ edes kypsennetään aina vommi, sen kyllä opin heti eka kypsennyksen jälkeen, että en enää ikinä kypsennä uunissa raakaruokaa joka sisältää naudan mahaa. Ei ollut kiva käydä nukkumaan mahalaukun tuoksu nenässä, vaikka olin epätoivoisesti tuulettanut ja sadatellut tyhmyyttäni.

Leivon, leivon

 Kuvat kopioitu http://www.myllarin.fi/ sivulta.

Talviset päivät ovat kuluneet kuin vettä valaen, lenkkeilyn, leipomisen, palapelin ja isoäidin peitteen parissa.

Sain vihdoin ja viimein ensimmäisen iso-äidin peitteen valmiiksi, siitä kuva myöhemmin. Opin sitä tehdessäni, että ostan seuraavaan kaikki langat valmiiksi. Aika tuli todella pitkäksi odotellessani lankoja. Välillä ennätin kutoa muutamat töppöset, uusille onkin tarvetta, kun Pekka sai oivalluksen ja pesi kaikki pyykkikorissa olleet sukat ja töppöset 60 asteessa. Onhan se kiva kun mies auttaa silloin tällöin huushollihommissa, mutta voin kertoa, että en taputellu Pekan pämmyä kun tyhjensin keitosta koneesta. Töppöset eivät mene kuin korkeintaan vastasyntyneen jalkoihin ja ovat kovat kopurat – niissä vastasyntynytkin pysyisi heti pystyssä. Ja kas kummaa, kaikki samassa keitoksessa pyörineet nilkkasukat olivat saaneet pörröisen nukan pintaa. En ottanu valokuvaa muistoksi.

Upea 3000 palan palapeli valmistui ja siitä myös kuva myöhemmin, kun saan hommattua sen alle tasaisen leijonalevyn.

Leipominen on nykyisin minulle lempparihommaa, kun joulumuori raahas minulle tuhdin yleiskoneen, jossa on kunnon metallikulho. Siinä voi näppärästi pyöräyttää reilun litran taikinan. 

Olen TODELLA tykästynyt leipomaan Myllärin Ciapatta leipäaineksesta leipää. Joskus teen ihan sellaisenaan sitä, mutta siihen voi laittaa myös melkein mitä hoksaa taikinan sekaan. Olen lisännyt taikinaan kuivattua nokkosta ja basilikaa, ananasmurskaa, chiliä, valkosipulia ja oliivia. Leivän leipominen ei voi olla enää helpompaa ja kummasti on innostanut rohkeasti kokeilemaan.

Sitten pyöräyttelen sämpylöitä eri versioilla ja eri jauhoista. Pulla pyöräyttelen myös, useimmiten perustaikinasta, sitten olen tehnyt myös taikinaa, johon laitetaan rahkaa sekaan ja useimmiten korvaan voin ruokaöljyllä, voipullan silmänä pitää aina olla oikeaa voita.

Tulipa kokeiltua myös ruisleipä leipäainesta, no ne eivät ihan onnistuneet, kun mittasin jauhot väärin – lue liikaa jauhoja – ja kaulin taikinan liian ohueksi levyksi – minä kun en tykkää paksuista ruisleipäsiivuista. Lopputulemana oli niin kovia leivän käppyröitä, että suurin osa meni roskiin – ne mitkä pystyin syömään oli todella hyvän makuisia. Minulla on vielä yhteen satsiin ruisleipäainesta jemmassa. Kun unohdan epäonnistumisen, niin kokeilen uudelleen ja teen pussinkyljessä olevan ohjeen mukaan.

Noita Myllärin leipäaineksia pitää bongailla aina isommissa kaupoissa käydessä, Iistä niitä ei saa.

Lopuksi muutama lumenpöpperöinen kuva hieman pulskaksi päässeestä Unskista, näyttää olevan että oli kyseessä sitten ihminen tai koira niin vanhemmiten kilot kerääntyy herkästi ja niistä eroon pääseminen on monen kepin haun takana. Kuvat 23.2.2016.

Talvisia kuvia

 Näitä tasaisen harmaita kuvia riittää, otettu 13.2.2016.

Aurinko ja hohtava lumi hullaannuttanut kuvaajan 16.2.2016. Tunnelma tallentuu selkäytimeen.

Sain iki-ihanasta Lyytistä mainion kuvan puhelimeeni, kiitos Satu!