Jadovar Älische

Meidän huushollissa on ollut reilun viikon vierailulla saksanpaimenkoiran narttupentu 4kk ikäinen Jadovar Älische ”Älis”. Unski on laskenut öitä, montako yötä riiviö vielä on – sillä eihän se usko millään, että se jäisi pysyväksi laumanjäseneksi. Kyllä Unski tietää.

Vaikka Unskia varmasti tympii nämä vierailevat tähdet, se on edelleen mitä mainioin kumppani pentukoirille. Se ei formuloi eikä leiki niiden kanssa, ei pure vaikka pennut hieman sitä ärsyttää, silti se kulkee yhteislenkeillä ja esimerkkinä pennuille niille vieraassa ympäristössä.

Kissat ovat majoittuneet pääsääntöisesti entiseen sisäsaunaan, josta pääsevät kulkemaan ikkunana kautta ulos. Niiden ja Älisin vuorovaikutus on hieman epäselvässä tilassa. Älis on niistä kiinnostunut, mutta samalla suhtautuu niihin varauksella. Kissoja ei kiinnosta pätkääkään ja ne varmasti myös laskee, montako yötä vielä…

Älis nukkuu esteen takana Tomin huoneessa yöt ja silloin kissat tepastelevat vapaasti huushollissa ja saattavat ohi kulkiessaan säikäyttää unenpöpperöistä Älisiä. Kun sohvanvaltaaja Älis nukkuu sikeästi päikkäreitä, kissat käyttävät heti tilaisuutta ja käyvät sohvan vieressä tutkimusmatkalla, kuka kumma tänne on ilmestynyt.

Musta surma Martsa suhtautuu hienosti ainakin häkkiverkon läpi Älisiin. Älis viihtyy häkin vierellä pitkät tovit ja ne leikkivät verkon molemmin puolin, toisella pallo ja toisella keppi tai jokin jääköntti.

Lenkillä Älis käyttää nokkaansa tosi paljon, kaikenlaiset lumessa olevat jäljet kiinnostaa ja metsäpolun jäljet tutkitaan tarkkaan. Uskoisi olevan helppoa saada pennusta innokkaan jälkikoiran. Eilen kun kuvasin kameralla Älisiä ja seisoskelin aikani aivan passiivisena, Älis lähti omatoimisesti pellolla tutkimusmatkalle. Kun aloin kuvamaan se lähti heti kiinnostuneena kohti, yksin kuvaaminen on aika haastavaa.

Kyllä koiran ruuan valitseminen ja ruokkiminen on helppoa!

Mun pikku pämmy ja muutama harmaa aivosolu on saanut taas melkein ylivoimaista pähkäiltävää. Kyse on koirien raakaruokatutkimuksesta Ruotsissa http://kuono.fi/raakaruokatutkimus-ruotsissa-kolibakteeria-kaikissa-ruokanaytteissa-myos-suomalaisvalmisteissa-tuotteissa/. Tuotteista 10 oli varmistettu Suomessa, 11 Norjassa ja 18 Ruotsissa. Tiedän jopa tapauksen, että el.lääkäri on määrännyt raakaruokinnassa olevalle koiralle antibioottikuurin, vain katsomalla koiran suuhun. Raakaruuassa olevat kolibakteerit voivat aiheuttavat tulehduksia, mutta reagoivat herkästi antibioottiin. No entäs nämä tutkimuksessa löydetyt kolibakteerit, jotka ovat vastustuskykyisiä antibiootille?

Unskilla ja Martsalla oli vakiintunut ruokailu – aamulla Happy Dog nappuloita, iltapäivällä Vom’ia. Poikkeuksena oli syksyllä Unskilla ollut ripuli, joka johtui syödystä, ei niin toivotusta appeesta. Silloin Unski sai puuropöperä tonnikalan ja keitetyn kanan höysteellä kuukauden päivät.

Ei mitään ongelmaa muutamaan kuukauteen. Sitten Unski alkoi jättämään aamuruuan syömättä, ei edes vommi kelvannut ja oli ihan selvästi pahoinvoivan oloinen ja vatsa jännittyneenä. Lenkillä ei liikkunut yhtään ylimääräistä ja muutenkin oli apaattinen. Ajattelin sen johtuvan - ”hävettää myöntää” – koiran talvimasennuksesta – kun ihan uutisissa asiasta puhuttiin ja oli just pimein ja kylmin sydäntalven aika.

Kun kuulin tuosta ruokatutkimuksesta, aloin heti kypsentämään vommin. Laitan uunivuokaan veteen vommia, puuroriisiä, ohrasuurimoita (vähän), kaurahiutaleita (vähän), rypsiöljyä, pinaattia ja raastettua porkkanaa. Välillä jätän kasvikset pois. Koirat saavat nyt siis Happy Dog nappuloita liotettuna aamulla ja iltapäivällä uunipöperöä. Kun aloitin uunipöperön antamisen, ei mennyt kuin vajaa viikko, kun Unski alkoi odottaman ruoka-aikoja, virtaa ja intoa riittää lenkillä ja huushollissa ja ruokakuppi syödään tyhjäksi aamuin illoin.

Meillä vast’ edes kypsennetään aina vommi, sen kyllä opin heti eka kypsennyksen jälkeen, että en enää ikinä kypsennä uunissa raakaruokaa joka sisältää naudan mahaa. Ei ollut kiva käydä nukkumaan mahalaukun tuoksu nenässä, vaikka olin epätoivoisesti tuulettanut ja sadatellut tyhmyyttäni.