Kuumeilu jatkui ja paheni reissussa lauantai-iltana. Lähdimme reissusta kotiinpäin sunnuntaina, koska olin huonossa hapessa. Kotona sinnittelin keskiviikkoon ennen kuin menin lääkäriin, vaikka kuumemittari näytti iltaisin yli 39 asteen kuumetta. Burana-Capsilla taitoin kuumeen niskoja, mutta eihän siitä ollut kuin hetken helpotus ja raju hikoilu seurauksena. Olin ollut lauantaista asti hiljasta tyttöä, happea sain sen verran niukasti, että sitä ei riittänyt puhumiseen. Jos jouduin puhumaan muutaman sanan, kiukustuin.
Pääsin terveysasemalla heti tutkimuksiin ja hengittämään avaavaa lääkettä... josta ei ollut mitään apua. PEF-puhallus oli ennen ja jälkeen lääkettä 150, tulehdusarvo 51, happisaturaatio 92. Lääkäri epäili keuhkokuumetta ja ehdotti hoitajan kanssa sairaalaan menoa. En suostunut lähtemään, lupasin hoitaa itseni kotona ohjeiden mukaan. Röntgeniin menoa ehdotettiin myös, mutta sanoin etten jaksa samana päivänä enää lähteä mihinkään. Sovimme että käyn seuraavana päivänä kuvissa Oulussa Terveystalossa ja sitä seuraavana päivänä kontrollikäynnillä lääkärissä ja terveydenhoitajalla, kun kuvien lausunto on tiedossa. Sain kortisoni- ja antibioottireseptit ja kotiin palasin apteekin kautta.
Pekka oli kuskina seuraavana päivänä Oulun reissulla. Terveystalossa kuvaus tapahtui muutamassa minuutissa, palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kuvien lausunto lähetetään kuulemma sähköisesti, mutta pyynnöstä minulle poltettiin kuvat CD:lle, jonka toimitin heti Iin terveysasemalle.
Perjantai aamusta terkkariin, ensin hoitajan tutkimuksiin. Nyt PEF oli 230, tulehdusarvo 15 ja happisaturaatio 94, kuumettahan minulla ei ollut enää aloitettuani lääkityksen. Lääkäri vahvisti sitten diagnoosin, joka oli kuin olikin keuhkokuume. Lääkityksiä jatkettiin ja lääkärin mukaan minulla oli sen verran kuumeen koristelemat keuhkot, että keuhkojen kontrollikuvaus on vasta 8 viikon kuluttua... ainakin niin kauan kuulemma menee, ennen kuin kuumeen jäljet puhdistuu keuhkoista.
Onnekseni Pekka on ollut kotona, hoitanut huushollin ja koirat, terveysasemalla sanottiin etten saa olla yksin kotona. Minun vointi on ollut niin heikko, että päivät on menny makoillessa istuvassa asennossa ja torkkuessa, ei ole jaksanut kerta kaikkiaan mitään tehdä.
Ruokahalu on pikku hiljaa palannut, monta päivää meni soijajogurtin voimalla. Naaman on saanut jo väriä ja toivottavasti muistutan nyt vähemmän kalmankuokkaa. Keuhkot on vielä helkkarin kipeät ja ei ole pelkoakaan, että riehaantuisin jotakin touhuamaan. Sohvalla on ollut päivisin ahdasta, kun Ihqun ja Tursakeen pitää myös sopia minun viereen. Ihqu kärvistelee valeraskaana jo toista viikkoa. Unskista on tullut Pekan paras kaveri, joka käyttää lenkillä, antaa ruuan ja jolta saa paljon enemmän ylimääräisiä herkkupaloja kuin minulta.
Kyläilyreissu keskeiseen suomeen meni kohtuu hyvin, vaikka en ollut kunnossa. Käväsimme sienessä ja tuliaisena meillä kotiin tullessa oli kanttarellia ja suppilovahveroja. Eiköhän sitä vielä päästä uusimaan vierailu ja toivottavasti silloin hyvissä sielun ja ruumiin voinnissa.
Nyt poistun koneelta, joka ollut pimeänä melkein kaksi viikkoa. Olen selvästi paranemaan päin, kun olen jaksanut naputella koneella :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti