keskiviikkona, helmikuuta 26, 2014

Helmikuu, kuin huhtikuu








Ii: Auringonnousu tänään 7:41. Auringonlasku tänään 17:23. Päivän pituus on 9 h 42 min.

Kamera ei ole pitkään aikaan juuri kädessä käynyt, jotain on tullut kuitenkin napsittua. Kävin jokin aika sitten kuvaamassa vanhojentanssia, niitä kuvia ei blogissa nähdä... pitäisi kysyä lupa niin monelta kuvassa olijalta. Todella hienoa pukuloistoa ja glamouria sain kameraan tallennettua. Tursakkeen antaumuksellisesta nukkumisesta sain napsittua muutaman kuvan ja eilen kuvasin aurinkoisessa, mutta myrskytuulisessa säässä pihaa... eli jäätä ja vettä.
Aurinko on nyt muutaman kerran näyttäytynyt ja vaikuttaa heti piristävästi.
Partojen kanssa lenkillä poikettiin pitkästä aikaa myös pelloilla, joka paljastuu hurjaa vauhtia vähäisen lumen alta. Lumessa sai kahlata vain varjoisessa pellonreunassa, jossa oli enemmän lunta. Parrat viilettivät ja formuloivat sielunsa kyllyydestä pelloilla, saivat kunnon hepulin. Ihqun kannalta vähäluminen talvi on ollut todellinen siunaus, ristisidevamma haittaa selvästi syvemmässä lumessa kahlailua. Muuten vapaana kirmailu ja metsässä eteneminen ei ole hidastunut. Kipulääkettä ei Ihqulle tarvinnut antaa, joten siinä mielessä hyvin asiat.

Jokin aika sitten saimme vieraan jolta onnistuu täytekakun teko ja jee kerrankin saimme mussutella herkullista kakkua niin paljon kuin maha veti. Olen vähän heikkona täytekakkuihin, minua voisi sanoa juhlapöydän kauhuksi, häpeilemättä leikkaan lautaselle niin suuren kakkupalasen kuin mahdollista ja vähän enemmänkin. En omista kakkupeukaloa, kaikki kakunteko yritykseni ovat päätyneet epäonnistumiseen, vain traumaattiset muistot jääneet kakkuviritelmistäni.

Olympialaiset 2014 on sitte luojalle kiitos ohi, onneksi voi tehdä muutakin kuin niitä tollottaa. Minä joko katselin toisesta telkkarista jotain muuta tai sitten tein palapelejä. En oikein ymmärrä miten voidaan arvostaa jotain urheilukisoja henkeen ja vereen, kun niiden järjestämiseen käytetään miljardeja, häädetään urheilupaikkojen alta paikallista väestöä, jotka pakkosiirretään muualle, urheilupaikkojen rakentajilla orjamaiset olosuhteet ja vaikka ja mitä. Tieto lisää tuskaa, mutta pakko olla myös tietoinen mitä kulisseissa tapahtuu. Ja jos suomalaiset valmentajat eivät örvellä ja konttaa kaatokännissä, niin siitä pitää huolen ministerin pallilla istuva juntti. Suomessa jotenkin hyyssätään ja hyväksytään alkoholin runsasta käyttöä. Edes sivullisia tappaville rattijuopoille ei saada kunnon rangaistuksia.
Ja vielä pitää mainita sivusta pakkokuulleena, että selostajalla pitäisi olla sellainen ääni, ettei tulisi tunnetta selostajalla olevan oksennus kurkussa, vaikka hän olisikin selvin päin. Puhumattakaan kommentaattorista, joka ei ehkä ole ihan selvin päin... riittäähän näitä.

Lyyti on tulossa loppuviikosta meille ”hiihtolomalle”, partalauma saa kaivattu vaihtelua.

Nyt lähden partojen kanssa lenkille ja sitten hyppään pyörän selkään ja hurautan kylän pintaan asioille ja vierailulle Martan luo.
Pilvisessä ja harmaassa säässä toivottelemme oikein mukavaa viikon jatkoa.

Ei kommentteja: