Helteen sietokyky on noussut niin, että olen käynyt Unskin kanssa jo kolme kertaa mustikassa. ensimmäinen marjastusreissu tehtiin parin kilometrin päähän ja metsätien reunoilla oli useampi marjastajan auto parkkeerattuna. Nyt kun hillan ja vadelman satoa ei tullut, marjastusinto kohdistuu mustikkasatoon, joka on todella hyvä. Sunnuntain naapuri huikkasi, että saan käydä keräämässä heidän punaiset viinimarjat, jos haluan. Ja toki halusin, eilen kävin keräämässä ensimmäiset pari ämpärillistä, osan pakastin ja osasta laitoin valmistumaan sitruunahapolla tuoremehua. Loppusadon kypsyttyä, kerään ne ja höyrystän mehuksi. Pitää vain toivoa, että helteet hellittää ennen sitä. Lisälämpöä mehumaijan höyryssä ei tässä helteessä kaivata.
Lauantaina ja eilen kävimme ihan tässä lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Vaikka sää on ollut todella helteistä, ei sitä juuri metsässä huomaa, kun reipas tuuli vilvoittaa ja puiden varjossa on viileämpää. Itikat ja paarmat ovat vähentyneet niin, että voi marjastaa ilman karkotteita.
Unski totuttelee elämään ainoana koirana, ei syö metsässä mustikoita, vaan pitää herkeämättä vahtia. Hilpeän himputtelijan poistuttua, Unski jäyhä jöpöttäjä seuraa uskollisesti joka paikkaan perässä... nyt jopa aamukahville pihalle. Sisäpihan aidan portti voi olla aina auki, Unski pysyy pihapiirissä... ainakin toistaiseksi. Olemme pitäneet Unskin viretasoa tehostetusti yllä erilaisilla lenkeillä, toisiin koiriin tutustumisella ja tietysti uimisen muodossa.
Lauantaina saatiin Päivi, Markku kera Vinnin vierailulle. Kävimme Päivin kanssa illalla koiria uittamassa mökin rannassa. Koirilla oli selvästi hauskaa, vaikka kolmas pyörä pohjanpystykorvan muodossa saatiin kesken rilluttelun yllätysvierailulle. Koira ilmestyi kesken kaiken rantapusikosta tutkapanta kaulassa... joo, metsästyskoira panta kaulassa ei ihan tarkoita sitä, että koirat pitäisi olla kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä, koirien kiinnipitoaikana. Unski ei koiraa noteerannut, mutta Vinni oli eri mieltä päästyään dami suussa uintireissulta, onneksi Päivi sai sen kytkettyä ennen kuin pystäristä olisi tullut kintasvärkkiä. Pystäri pyöri aikansa meidän kanssa ja epävarmasti käyttäytyvänä yritti itsepäisesti lähestyä Vinniä. Sain houkuteltua koiran kauemmas ja tarkistin, onko pannassa yhteystietoja... ei ollut. Hetken kuluttua kolme ihmistä koiran kanssa tulee rantaan ja saa kutsuttua koiran pois. Unski vaikutti tosi tyytyväiseltä Vinnin vierailusta ja loppuillasta koira nukkuivat pitkin pituuttaan tyytyväisinä sohvilla.
Muuten hellepäivät ovat menneet kaikenlaista touhutessa. Illat ovat niin ihanan lämpimiä, että piha on kuin olohuoneen jatke. Ei tee mieli edes telkkaria töllöttää. Koirahuone ja varastoremppa on tehty ja lattialla olleet matot pesty. Vielä muutama tavara hakee paikkaansa, pikkupuolen loppusiivous on tekemättä ja ulkotarhan väliverkko purkamatta.
Olen saanut seurata sakemannin pennun siirtymistä omaan kotiin. Sain viime viikolla Heliltä viestin, että 14,5 vuotias sakemannikasvattini Siru on siirtynyt muistoihin. Sirun omistaja kyseli tietäisinkö sopivaa pentua tai nuorta koiraa seuraamaan Sirun tassunjälkiä perheessä. Minä tepsuttelin välittömästi naapuriin ja siellä oli luovutusikäinen narttupentu, jonka oli tarkoitus jäädä kasvattajalle itselle. Lopputulemana oli, että Sirun perhe tuli katsomaan illalla pentua ja hakivat seuraavana päivänä Rillaksi ristityn pennun itselle. Rilla on kotiutunut hyvin omaan kotiin ja tulemme varmasti edelleen pitämään yhteyttä ja käymme morjestamassa Rillaa. Nimenomaan Heli sai minut innostumaan linnunpöntöistä, kun kerran käydessämme antoi kotiin tuomisiksi pari itse tekemäänsä pönttöä.
Nyt lopettelen tämän aamutöksähtelevän naputtelun ja hyppään pyörän selkään. Menen siivoamaan Martalle. Pekka lähtee Unskin kanssa mökille, joten aktiivinen päivä jälleen tiedossa.
Oikein mukavaa viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti