No niin, tietsikan virittely huollon jälkeen käteen sopivaksi loppusuoralla. Kaikki tärkeät ohjelmat asennettu koneelle ja visuaalinen näkymä muokattu silmää miellyttäväksi.
Reilun vuoden takaisessa huollossa asennetun 500GB:n kovalevyaseman kaveriksi asennettiin 1TB:n kovalevy. Saa nähdä mikä osa seuraavaksi sippaa. Tomin aikoinaan hankkima kovalevyasema otettiin talteen, sinne jäi vielä tiedostoja, jotka toivottavasti saadaan talteen kun Tomi seuraavan kerran käy kotosalla.
Olen tehnyt koneen ohjelma-asennuksia vähä kerrallaan, ei blondi jaksa aurinkoisina päivinä nörttihommia tehdä. Hyvää kertausta ja mielenkiintoista aivojumppaa koneen kanssa värkkäily on toki ollut.
Unski on totutellut ainoan koiran osaan. Monipuolisella liikunnalla ja touhuamisella on menty päivästä toiseen. Monipuolinen liikunta näkyy Unskin ropassa positiivisena muutoksena. Vyötärö ja selkä kiinteytyneet ja lihaksia tullut lisää. Teemme edelleen pitkiä metsälenkkejä, mutta koska formulakaveri puuttuu, pyöräilyllä saadaan vauhtia liikuntaan. Hellepäivinä vauhdikas vesijumppa merenrannalla, ajoi myös formuloiden virkaa.
Vaikka Ihqu ja Unski pääsivät myös yksin lenkille, olisi pitänyt enemmän kuljettaa koiria yksin. Selvästi näkee, että Unski edelleen kaipaa kaveria eri tilanteissa. Nyt kun Unskin kanssa eloa jatkamme, huomaa selvästi kuka oli se terävin, itsepäisin ja virtasin koiruus… ihan selvästi Ihqu. Nyt meidän elo on rauhoittunut huomattavasti kaikin puolin. Unski on todella helppo ja tottelevainen koira ainakin minulle. Pekka on vähän lepsu isäntä ja tietysti Unski käyttää sitä aika ajoin hyväksi.
Pekka innostui jokin aika sitten lenkkeilemään Unskin kanssa niin, että minä jäin toiseksi. Turhautuneena kysyin naapurilta koiria lenkkikaveriksi ja heillehän sopi se. Niinpä olen käynyt lenkillä kahden mustan saksanpaimenkoiran Mairen ja Lakun (emä ja poika) kanssa. Lenkkeilytän ne erikseen n. 4-5 kertaa viikossa ja hienosti meidän lenkkeilyt ovat menneet, ovat sen verran fixuja koiruuksia.
Pekan selkälihakset jumittuivat puusavotan yhteydessä, joten minulla on ollut nyt kolmen koiran lenkkeilytykset. Eihän minun mikään pakko ole Mairea ja Lakua lenkkeilyttää, mutta kun ne tuli aloitettua, en halua lopettaa. On ollut mielenkiintoista ja haastavaakin miettiä kullekin koiralle vaihtelevat ja tarpeeksi pitkät lenkit. Minä en suosi samoja lenkkireittejä, aina pitää olla jotain vaihtelua ja koiralle mielekästä. Unski on kerran päässyt Mairen kanssa yhteislenkille, mutta en ota sitä tavaksi, nyt kun Unskilla on totuttelemista ainoan koiran roolissa.
Parhaimpina päivinä käyn neljä kävelylenkkiä päivässä – Unskin aamu- ja iltalenkit plus Mairen ja Lakun lenkit. Kävely kilometrejä tulee n. 16-18km plus pyöräilyt ja toivon, että myös minun kunto kohenee siinä sivussa. Tuhannet kiitokset naapuriin mainioista lenkkikavereista!
Nyt kun parina päivänä on ollut ns. normaalit päivälämpötilat ja sadetta, helteistä on vain muisto… äkkiä ne unohtuu ja heti niitä tulee ikävä säiden viiletessä. Sateet ovat olleet todellinen siunaus ja todella paikallaan. Sateiden ansiosta mustikkasadosta saatiin todella hyvä ja laadukas sato. Olen käynyt Unskin kanssa lähimetsässä mustikassa, poimien käsin puhtaana kerrallaan vain 2-3 litraa. Olen säästellyt selkääni, enkä ole antanut itselleni lupaa marjahulluudelle – toisin kuin viime vuonna.
Nyt kun Pekka parantelee selkäänsä, olen joutunut tekemään myös ns. miesten hommia huushollissa. Eilen ennätin sateen alta kärrätä ja latoa liiteriin loput uunipuut. Olen antanut Pekalle takarajan, mihin mennessä selkä on saatava kuntoon ja se on 15.9 :). Silloin olisi tiedossa pieni keikka, eikä selän passaa olla kipeä. Joo, saahan noita ukaaseja antaa ja toivoa parasta.
Kuuli että miehen puhe tuli suoraan sydämestä ja paatoksella. Pakko se on myöntää, että piikki osui – ainakin pikkuisen. Tulee (joskus) ohjeistettua todella tarkkaan ja siltikään ei aina lopussa kiitos seiso. Asiaa miettineenä, olen tullut siihen tulokseen, että kun työelämä jää taakse ja puolisot alkaa elämään yhteistä huushollia täyspäiväisesti, siinä ei voi aina välttyä mielipide-eroilta. Molemmilla on omat tapansa tehdä asioita, joihin toinen osapuoli kiinnittää huomion ja antaa palautetta. Onko se sitten naisihminen joka sitä pääsääntöisesti tekee, on varmasti huushollikohtaista. Naiset voi muuttua jo hyvin varhaisessa vaiheessa miehen mielestä naishirviöksi, ei hätää, myös miehissä tapahtuu iän myötä tulevia muutoksia. Miehistä voi tulla aikaa myöten oikeita jurriskoja, tehdään itsepäisesti asioita, eikä anneta missään periksi… joten aika tasoissa ollaan… paitsi että edelleen keskimäärin naiset elää miehiä pitempään.
Viimeaikoina olen myös pohtinut ”onnellinen koira” ja ”uusavuttomat lesket”. Näistä aiheista lisää myöhemmin.
Nyt alan valmistautumaan Mairen ja Lakun kanssa lenkkeilyyn.
Mukavaa viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti