Pitkästä aikaa

 Lokakuun alkupäivinä olimme Unskin kanssa matkaseurana Pirjolle ja kakaralle Hyvinkään saksanpaimenkoirien erkkarissa. Yövyttiin Hotelli Sveitsissä, jonka pihasta pääsi upeille lenkkipoluille. Kakara sai erinomaisen sijoituksen, saaden +L3 lupaavan.

 Näin kaunis syksyinen väriloisto ilahdutti hotellin käytävän ikkunaa.

Kesään kuului myös ulkorakennusten maalaustalkoot, joihin osallistui myös tomera Unski.

 Eivät olleet turhia reissuja mökille, Unskista poistettiin jättiläispunkki... vieressä taapersi kolme pienempää punkkia. Onkohan noi valkoiset pisteet punkinpapanoita?

Unski nauttii Pirttikarin mökin rannalla.

Vauhdikas Marsa.

Merikotkat kaartelevat Päkkikankaan yllä. Toivoin salaa, että kävisivät nappaamassa naapurin ärsyttävän ja kiekuherkän kukon... ei käyneet.

 Pihapihlaja kukki komeasti, mutta ei tuottanut marjoja tänäkään vuonna.

 Piharakennuksen vanhojen hirsien salvos.

Halo.

 Tämä kaunotar löytyi eteisen seinästä. Hetken ihailtuani sitä kiikutin kaunottaren kartanolle.

 Naapurin kissanpentu tuli kylään.

Päiviltä pari vuotta sitten saamani ruusu innostui kukimaan. Parhaillaan siinä oli yli 30 kukkaa ja nuppua.

 Syksyn kukkaloistoa pihapurkeissa.

 6.7.2015 alkuyöstä kuvasin massiivisia pilviä yötaivaalla.

Niin se aika vaan menee menojaan, joulu on kohta ovella ja vuosi vaihtuu.
Kesästä ei juuri lämpöisiä muistoja ole, normi kesäsää ei suosinut, paitsi juhannus oli poutainen ja lämmin.
On ollut hyvin aikaa touhuta sisällä repien lattia- ja kattolistoja huoneista ja maalipensseliä heilutellen. Olen saanut maalattua suurimman osan huushollista. Vielä on kuitenkin tekemistä, mutta en revi siitä ressiä. Kun uusi into iskee, niin silloin saa taas jotain aikaiseksi.
Ennätin aloittaa myös ulkorakennusten ulkoseinien maalauksen, ennen kuin sairastin taas vaihteeksi keuhkokuumeen, lääkärin mukaan vakavan sellaisen. No, ehkä minä taas makoilin kotona vähän turhan pitkään ennen kuin menin lääkäriin.
Koska en suostunut jäämään osastolle, jouduin käymään ottamassa viikon 3x päivässä suonen sisäisesti tiputettavat antibiootit, suun kautta nielin toisen mokoman lääkkeitä. Vaikka aloitin kevyen lenkkeilyn koirien kanssa viikon kuluttua siitä, kun pääsin tipasta eroon, toipuminen täysin kuntoon vei aikaa.

Niinpä niin… koirien! Musta sakemanni narttu ”Maire” muutti naapurista keskikesällä meidän ulkotarhaan. Maire on sen verran vauhdikas ja arvaamaton kissojen kanssa, että on parempi pitää se täysin erillään kissoista. Mairen nimi vaihdettiin lennosta Marsa:ksi, koska naapurissa asustelee kaksijalkainen nais-immeinen Maire. Ainakin kerran on meidän pihalla karjaistu korkealta ja kovaa ”perkeleen Maire”, kun Marsa hyppäsi yli metrisen aidan yli Tursakkeen perään. Naapurin Maire sattui olemaan pihalla ja hartiat kyyryssä ihmetteli, mitä hän on nyt tehnyt. Minä sain Mairen heti omalle pihalle ja kiinni ja nimi vaihdettiin oitis.
Alussa Unski ja Marsa saivat opetella toisiinsa häkkiverkon läpi, eivätkä vieläkään saa olla irti pihalla keskenään. Iltapäivälenkit on käyty pääosin yhdessä, aamulenkit lenkkeillen niiden kanssa erikseen.
Unski on ihan selvästi piristynyt Marsan tulon jälkeen. Johtuu varmaan siitä, että on aina meillä tottunut olemaan koira seurassa. Ihkun lopetuksen jälkeen vaikutti aika ajoin, että Unski on taantunut ja vanhentunut yhtäkkiä. Nyt nauttii metsälenkeistä Marsan kanssa ja seuraa maailman menoa muutenkin aktiivisemmin.
Unskin turkki kukkii somasti tällä hetkellä ja tarkoitus on huomenna pestä ja kone trimmata se. Sen olen Unskille luvannut pyhästi, että en ikinä enää ajele sen jalkakarvoja koneella nahkaa myöten… niin kuin kevät trimmauksessa tein… Unski rukka on ollut koko kesän aivan hirveää katseltavaa, häpäissyt ilman omaa syytään uljaiden snautsereiden maineen ulkomuodon muotopuolena.

Toipuessani keuhkokuumeesta luonto heräsi lämpöön ja uskomattoman hieno syksy aurinkoisine ja poutaisine päivineen herätti meidät eloon. Ihanaa, saimme kolean kesän jälkeen nauttia tuulettomista ja aurinkoisista päivistä viikko kausia. Päivät kulutettiin marjastamalla kera hyvien eväiden. Koirat pääsi vuorotellen mukaan ja innostuin marjastuksen lomassa heittelemään Unskille keppiä jota Unski myös ilolla jaksoi hakea.
Marjasadosta puhuttaessa sai unohtaa hyvän mustikkasadon. Mustikat kärsivät sateisista ja koleista kesäsäistä ja ne olivat kypsyessään pilalla – savimarjoja. Onneksi saimme Raahesta ostettua muutaman ämpärillisen pakasteeseen. Mansikat olivat hurjan hyviä ja niitä sain säilöttyä kolme ämpärillistä. Puolukkasato oli runsas ja hyvälaatuinen ja pääsimme poimimaan uusissa ennen käymättömissä metsissä. Kaikki marjamestat ovat löytyneet joko koiraihmisten vinkkaamana tai ihan omien lenkkipolkujen varrelta. Koirista voi olla monen moista hyötyä, niiden kanssa uskaltautuu outoihin metsiin ja maailma avartuu.
Piksun ryökäle on palannut työelämään, enkä saanut nauttia tänä syksynä sielunsiskon mainiosta seurasta puolukkamättäiden äärellä. Telepatia on toiminut, kun sain Piksulta puhelun löydettyäni uuden marjamestan ja ajateltuani, että oi jospa Piksu olisi täällä mukana .
Nyt on Blogi puhallettu jälleen henkiin kauniin syksyn kunniaksi, sillä nyt näyttäisi olevan syysateet päivittäisiä. Ei välitetä, kyllä lenkillä voi käydä vesisateisinakin päivinä ja metsä suojaa ja vie terän kovemmalta tuulelta – kuten tänään.
Lisää tiedossa tekstiä lähipäivinä… toivottavasti siihen ei ihan viikkoa mene.
Olen kirjoitellut tätä myöhään illalla ja nyt olisi aika laskeutua vaakasuoraan asentoon, hienon päivän jälkeen.
Oikein hyvää yötä ja sleep well!