Joulun lähestyessä, tekemisiä muistellen

Jestas, taas on vilahtanut muutama viikko viimeisestä bloggailusta. Bloggeriin on tullut uusia ”virityksiä”, joita piti ensin vähän ällistellä, mutta hyvin näyttää pelaavan.

Olemme elelleet ihan omalla porukalla viime viikot. Pimatsu haettiin omaan kotiin Oriveden suunnalle ja sen maailma avartui kertaheitolla. Maailma on niin suuri ja on myös suuria mustia koiria olemassa. Hyvin kuuluu Pimatsun kanssa menneen ja hienoja haasteita ja mukavaa yhteiselämää en lakkaa toivottelemasta – Pimatsu on niin hieno pakkaus.

Melkein samalla hetkellä kun Pimatsun hakijoiden auto kaarsi pihasta, tuli Noitanokinenä tarkastamaan, että joko huushollissa voi tepastella rauhassa ja omalla porukalla. Huushollin normaali rytmi palautui kuin luonnostaan, kissoja on kyllä saanut lällytellä ja rapsutella sylissä koko syksyn edestä. Vaikka Unski sieti pitkin hampain Pimatsua, niin kylläpä veti mustaparran hiljaiseksi tuijottelijaksi, kun sai ihan omassa rauhassa himputella huushollissa ja lenkillä.

Olen Pimatsulta vapautuneen ajan käyttänyt käsitöihin, koirien kanssa lenkkeillen ja joulusapuskoita valmistellen. Päivänvaloa on nyt niin vähän aikaa, että lähden Martsan kanssa lenkille metsään aamuhämärässä, Martsalla on kaulassa yksi led lamppu ja minulla heiluu toinen lamppu kädessä. Hyvin on nähnyt metsäpoluilla tepastella. Käyn kotona vaihtamassa lenkkikaveriksi Unskin ja yleensä siinä vaiheessa on jo päivä sen verran valjennut, ettei lamppuja tarvitse. Lenkkeilen kummankin koiran kanssa erikseen, sen vuoksi että saavat ns. omaa aikaa minun kanssa ja voin heitellä niille keppiä tai järjestää muuta virikettä lenkkeilyn lomassa.

Säät ovat olleet todella vaihtelevat, mutta kun ei ole sokerista ja pukee vaatteet sään mukaan, niin ei ole montaa lenkkiä jäänyt tekemättä – korkeintaan kolme neljä lenkitöntä päivää kuukaudessa. 

Minulla on nyt vain murhe, kun lunta on hieman maassa, että en voi keväällä hankkimiani keinukenkiä pitää enää lenkillä. Kun minulle keväällä tarjottiin täysin käyttämättömiä keinukenkiä ostettavaksi (koko oli minulle sopiva), emmin ja aioin palata uudelleen asiaan, kun olen tutkinut netistä tietoa. Kysyin myyjältä voiko kenkien kanssa lenkkeillä metsässä ja maastossa, sain vastauksen että ei, koska kengät ovat valkoiset. Sanoin, että kenkien väri ei ole koskaan ollut esteenä, jos muuten ovat hyvät.

Nähtyäni ja kokeiltuani kengät, kaupat tehtiin. Heti ensikokeilulla ja ensimmäisillä lenkeillä kengät oli kuin tehty minulle. Minulla ei ollut esim. mitään ongelmia tasapainon kanssa, eikä tullut mitkään lihakset kipeiksi, kuten vähän varoteltiin netistä löytämissäni arvosteluissa. Voi luoja, että niillä kävely on vaivatonta, ei vaivannut lenkkeilyn jälkeen penikkatauti kinttuja, eikä ole ollut selkä kipeänä. Ja ovat soveltuneet mainiosti metsäpoluille säässä kuin säässä (kesä-syksy) ja asvalttitielenkkejä tuli niillä käveltyä normaalia useammin. Eiväthän ne tietenkään kaikille sovellu, mutta minusta saivat vankkumattoman käyttäjän. Nyt on todella hyvä syy odottaa lumien sulamista, että saisin vetäistä keinukengät jalkaan ja lähteä lenkille.

Tälläiset uutena Avia Motion...

..ja tälläiset ahkeran käytön jälkeen

Martsan kanssa lenkillä 1.11.2015

Heijastuksia lammikoissa

Hieman kurainen metsätie/viljelystie

Pitkänkarin tuulisella rannalla 1.11.2015

Unski ja Pimatsu 22.11.2015

Ikkunan läpi kuvattu auringonlasku...

...josta heijastui vastapäiseen ikkunaan hieno verhonkuvio.

Joulun läheisyys ei ole välttämättä näkynyt ikkunasta ulos katsellessa tai ajoittain riehuvan myrskyn rytinöitä kuunnellessa. Radiota on tullut kuunneltua tosi vähän, joten ei ole edes joululauluja tullut kuunneltua. Olen virkannut ”väkertänyt” 150 lumihiutaletta neljää erimallista, jotka silitin ja kovetin sitten sokerivedessä ja kuivatin uuninpäällä muutaman päivän. Kuivuneet hiutaleet yhdistin langalla 6-8kpl rimpsuksi. Hiutaleita tein valkoisesta, hopea- ja kultalangasta. Osa hiutalerimpsuista on päässyt jo omaan kotiin, loput roikkuvat vielä meidän ilona ikkunassa. Valmiina virkattuina ja silitettynä odottelee myös 150kpl isoäidin peitteen lappusta, ne odottavat sopivaa lankaa palojen yhdistämiseksi. Iissä ollut Kirjokas käsityöliike muutti Ouluun ja täältä ei nyt saa minkäänlaista sopivaa virkkauslankaa. Netin kautta lankoja voisi tilata, mutta mieluimmin haluaisin itse päästä lankoja hypistelemään. 

...sokerointi...

 ...kuivumassa

Viime viikolla Pekka rakensi listarimoista seinälle ”joulukuusen”, joka koristeltiin heti. Joten meillä on nyt joulupuu rakennettu, eikä ole pelkoa, että se varistaa havunneulasiaan.

Joulupuu on rakennettu

ulkona palava pensas

Unski kännykän kameran ikuistamana 16.12.

Viime yönä oli kunnon pakkasyö, lauhtuvaa luvattu vielä tälle päivälle ja koirat jo odottaa, että pääsisivät lenkille. Unski on trimmattu joten se on vähän kylmänarka vielä, onneksi on mantteli lämmikkeenä. Vaikka Unski ajoittain innostuu lenkillä formuloimaan, on se kovasti taantunut vauhdissa, nyt kun sillä ei ole kunnon formulointikaveria. 

Kiitos kaikille, joilta olemme saaneet joulukorttitervehdyksen, en itse ole lähettänyt ainuttakaan korttia, joululahjoja en myös osta kenellekään. Jää taas tänä jouluna markettihulina kokematta.

Toivottelemme kaikille oikein mukavaa joulun odottelua ja joulunaikaa.