sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Talviaika, äänestyspäivä, vedenpaisumus ja tunnustuksia..

Kuva: Pisaroita havunneulasissa Annalankankaalla.
Kuva: Sammalia Annalankankaalla.
Kuva: Vesipisara hennossa oksassa Pitkässäkarissa.
Kuva: Ihku ja Kikka nauttii pihalammikosta Pitkässäkarissa.
Kuva: Kepinheittoa Pitkässäkarissa.
Kuva: Kikka ja Ihku ihmettelee, kun ei pääse rannalle. Merivesi korkealla.

Kellot pitää siirtää tunti taaksepäin, viimme yönä siirryttiin talviaikaan.
Sunnuntai on valjennut tuulisena ja sateisena, tietää sisäpäivää.
Eilen aamu valkeni täsmälleen samanlaisessa säässä ja just kun oli puhuttu, että taitaa sataa koko päivän, sää kirkastui ja aurinko pilkisti useaan otteeseen päivän aikana.
Tänään on Kunnallisvaalien äänestyspäivä. En muista milloin olen edellisen kerran käyny äänestämässä. Tänään aion käydä äänestämässä. Ehkä tämän hetkisen työn vuoksi olen seurannut kunnan poliittista elämää tarkemmin. En käynyt ennakkoäänestämässä, koska ehdokas ei ollut vielä päätetty.
On mielenkiintoista seurata tapahtuuko mitään muutosta Iissä, tyytymättömyys on ollut aika pinnalla kunnan päättäviin elimiin viimmeaikoina. En jaksa uskoa suuriin muutoksiin, vaikka sitä toivoisinki. Koska sää on nyt mitä on, se varmasti vähentää äänestysinnokkuutta... jotku on paperista.

En aio illalla kuitenkaan seurata vaalituloslaskentaa vaan Idolsia, Pikku-Britanniaa ja Big Brothersia.

No niin ja sitte tunnustuksiin... Pekka osti uuden auton Oulun Wetteristä pari viikkoa sitten. Auto on 07 vuoden Renault Megane - esittelyauto ja sillä oli ajettu n. 50 km. Auto on kuin karamelli, kauniin sininen ja ajomukavuudeltaan hyvä. "Ihan" uuden auton hankinta Pekalta on tosi poikkeuksellinen ja ihan eka kerran tapahtuva. Pekka yksinkertaisesti hermostu Wolkkarin ns. pikkuvikoihin. No ne tais alkaa oleen kohtuu hallinnassa, mutta Pekka oli tullin jonossa istuessaan katellu ohihuristelevia uusia hienoja autoja ja ajatellu, että jo on kumma jos hän ei saa irti kunnon autoa.
No niin, uus loisto ilmesty pihalle ja siitä haettiin ajotuntumaa pikku pyrähdyksillä. Mulla oli kaksijakoinen suhtautuminen autoon. En kannata kuluttamista, vaikka auto on ihan oikeasti tarpeellinen. Inhoan ajatusta, että uutta autoa pitää kohdella silkkihansikkain ja sen saamat kolhut kirpasee enemmän kuin vanhan auton rutut varsinki kun se ei ole oma. Minusta auto on käyttöä varten ja vanhempiki kelpaa, jos se on suht käyttövarma.
Koska auto on Pekan ajattelin suojata sen parhaalla mahdollisella tavalla, joten kävi tilaamassa paikallisesta varaosaliikkeestä - ei merkkikohtaisen takatilan muovisuojan... oli muuten tarjouksessa ja kustansi 48 euroa. Sitten minun piti tehdä valinta - käynkö kampaajalla ja ostan muutaman uuden vaatekappaleen vai tilaanko autoon tavaraverkon ja oviaukon koiraveräjän koirien turvaksi.
Päädyin tilaamaan noi jälkimmäiset T:Mi KULKUKOIRA http://www.kotinet.com/teemu.pehkonen/ firmalta.
Olin kuullut kehuttavan tuon firman tuotteita laadukkaiksi ja kestäviksi.
No niin ja nyt on päästy uudella autolla ensimmäiseen jakopäivään, pientä kihelmöintiä niskavilloissa. Ja huonostihan siinä kävi... jako oli jo loppusuoralla kun peruutin roskakatoksen kulmaan ja osu sen verran "hyvin" autoon, että jälki oli aika kauheaa katsottavaa, siinä pukkas hien pintaan sekunnin sadasosassa. Armoton sadattelu ja loppujaosta en muista juuri mitään.
Sovin autokaupat tehneen myyjän kanssa, että vien auton arvioitavaksi Ouluun, Tomi lupautu maksamaan korjauksen omavastuun.
Hyvä tuuri, että sain jättää heti auton korjaamolle ja sain käyttööni tutun Wolkkarin, joka oli jätetty vuorokautta aikaisemmin Wetterin pihalle. Harmistus... suomeksi vitutus oli niin rankka, että en ole vieläkään siitä selvinny täysin. Kyllä pikkasen hävetti täyttää vahinkoilmoitusta, se on tosi häpeällinen kokemus... kele...
No, Pekka oli lähteny edellisenä päivänä töihin ja päätin etten kerro sille mitään ennenkuin loisto on pihalla korjattuna. Pekan työympäristö ei ole aina niitä helpoimpia ja päätin säästää ylimääräiseltä harmistukselta.
Arvatkaa vaan oliko mulla kauheat paineet, että mitä jos ruttaan Wolkkarin ennenkuin saan loiston takaisin. Mulla keikahti autoilun mukavuus ja luonteva sompailu ainaki kaksi metriä mullan alle. Sorateiden virtuoosista oli vain tärisevä muisto. Ihan kuin en olis koskaan rattia pyöritelly ja vielä isojakopäivä.
Keskiviikkona kävin hakemassa loiston korjattuna, samalla reissulla kävin vaihattaan Pekan tilaamat talvirenkaat alle ja yritin luontevasti sompailla Iihin. Kynnys oli kyllä korkea ja tilanne todella vastenmielinen... epävarmuus aivan epänormaalia.
Toivon totisesti, että palaudun edes jonkin verran ens tiistaihin mennessä, sillä silloin odottaa taas isojakopäivä ja autoa pitäisi sompailla kellon ympäri.
Jos autoilu ei ala palautuun normaaliksi revin ajokortin silpuksi.. mitä hittoa sitä itteään ressaamaan sekopäiseksi asti. Onhan tuota tullu ajettua niin paljon, että ei haittaa vaikka ei enään ajeliskaan.
Pekka tuli torstai-iltana kotiin ja kerroin hälle auton kovan kohtalon... mutta eipä toi siihen juuri mitään virkannu... ei saanu ainakaan raivokohtausta, ei korottanu ääntään... vaan oli tasanen rauhallinen Pekka joka ei turhia hötkyile. Se ei kyllä helpottanu mua yhtään.
Tomi oli reilun viikon lomalla ja jätti pelivehkeensä ja kaukoputkensa tänne. Annan ja Johannan kanssa ollaan keilailtu ja tennistelty... tytöt on tutustunu enemmänki eri peleihin. Kaukoputki odottaa kirkkaita öitä, että pääsis tutkailemaan tähtiä, kuuta ja muita taivaankappaleita.
Koiruuksien kanssa ollaan lenkkeilty eri paikoissa, metsästäjiä vältellen. Lenkkikaverina on ollut Lisaa ja Nallea - joka onki kasvanu kovasti. Eija käväs yhtenä iltana ison Ernoksen kanssa (tanskandoggi), snakut ei luottaneet ollenkaan jättikokoiseen mustaan koiraan pimeällä pihalla ja Kikka joutui Ernoksen ihailunkohteeksi. Pelastin Kikan sisälle, kun sen selkä alkoi olla Eronkselta valuvan kuolan peitossa :). Ernos ei oikein ymmärtäny, kun tyttäret ei ollu siitä ollenkaan ihastuksissaan.
Nyt päivän touhuihin ja äänioikeutta käyttämään. Mukavaa päivää tuulesta ja sateesta huolimatta.

2 kommenttia:

tiianni kirjoitti...

Hmmmm. Olet kyllä kohtalotoveri :=)) Uskomatonta! Ensin ajan puolivuotta katsastamattomalla autolla ilman jarruja laakerit ulvoen, -ei taahdu mitään. Katsastan auton, poliisit saattaa mut kotiin ja melkein vie kilvet j a pari päivää myöhemmin täräytän ykkösautolla Prrrrrkeleen P-paikan merkkiin Lidlin pihassa niin että se liiskaantuu rytinällä asvalttiin ja auto loikkaa puolimetrisen. Ja lokasuoja läjässä. En olis siitä maininnut sanaakaan, mutta sattuipa oleen pikupadat kyydissä ja mikäänhän ei pysy salassa. Osaavat jopa seurata nopeusmittaria, liikennerajoituksia prrrkeleen valvontakameroita!
Et jos se yhtään lohduttaa...niin meit on kaks :=)

Tuula Lalli kirjoitti...

Voi ei Tiina!
Älä muuta viserrä... kyllä elämä on epäoikeudenmukaista :))!!!
En ole vahingoniloinen, vaikka tekstiä lukiessa naurattiki. Sen aina tietää, että noi helkkarin pellit kustantaa.
Olisit lahjonu pikkupadat karkilla ja sinultahan olis onnistunu peltien oikasu ihan salassa ja hiljaisuudessa :).
Joo, joskus on tuuria matkassa. Minäki hain kerran Tomin muuttokuorman Helsingistä katsastamattomalla autolla... eikä siitä ollu maksettu vakuutustakaan... eikä kertaakaan pysäytetty. Kun sit menin katsastaan autoa pari kuukautta myöhässä... pikkusen keljuilivat ja tuli kalliiksi :). Sanoin niille, että olkaa nyt helkkari onnellisia, että yleensä toin auton tänne :).