Kuva: Maanantaipäivä Iin keskustassa.Helkkarin jokapäiväinen lumipyry on pitänyt huolen, että en pääse vähällä. Maanantaina sai aloittaa lumityöt aamuvarhaisella ja työpäivän päätteeksi pukkasin lunta vielä pari tuntia. Tiistaiaamu alkoi myös lumitöillä klo 5 aikaan aamulla. Jos mun kunto on kohentunut kävelyn ja lumitöiden ansiosta, henkinen kantti on romahtanut. Mä en enään jaksa, tai jaksan tosi huonosti.
Kun selvis että tälle päivälle sovittu vapaapäivä peruuntui, pillahdin itkuun - tiedossa oleva vapaa oli kuin oljenkorsi ajatuksissa - kun minä vielä hetken jaksan niin saan olla sit vapaalla. Ylityöt vaatii veronsa.
Olen pahoillani, mutta vajoan nyt omaan suohon, en vastaa puheluihin en tekstareihin enkä meileihin. En jaksa kuunnella kuulumisia - mulla on nyt täys työ selvitä tästä tilasta itseni kanssa.
Tähän loppuun mulla ei ole mitään nasevaa sanottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti