Yölenkin jälkeistä heräämistä

Kuvat: Yölenkillä Annan kanssa.
Käytiin Annan kanssa taas yölenkillä. Lähdimme illalla kymmenen jälkeen kja olimme takaisin meillä vasta kahdentoista jälkeen. Jätimme auton vanhan Martinniementien varteen ja lähdimme reippaalla vauhdilla kävelemään Iin suoran pyörätietä. Pyörätien ja nelostien välissä on osanmatkaa hirviaita, joten koiriat voivat turvallisesti himputella vapaana. Olimme kyllä tosi tarkkana, koska näimme hirven toisella puolen nelostietä.
Pyörätieltä poikkesimme viljelystielle, sieltä takaisin autolle reipasvauhtiselle lenkille tuli pituutta reilu viis kilometriä. Koirat oli tietty tosi elementeissään ja meidän iloa häiritsi kesän ensimmäiset sääsket. Vaikka niitä ei montaa ollu, niin päänahan kuppasivat.
Koska ilta oli vielä nuori ja näytti olevan kaunis auringonlasku, että käydään vielä Pitkänkarin rannassa. Ei tarvinnut pettyä mökin rannassa, taivaalla oli tosi kauniit värit ja hieno tunnelma. Ihku bongas kekkapääkepin vedestä ja rohkaisimme sitä kahlaamaan keppiä hakemaan. Ihku reippaana tyttönä sai lopulta vedettyä tosi pitkän ja painavan kepin rannalle. Kikka ja Wilma ei kastellu kinttujaan. Totesimme jälleen, että Ihku on tosi reipas otus.

Odotan todella mielenkiinnolla tälle päivälle luvattua hellettä. Viimmepäivien tuuli on ollut sen verran kovaa ja kylmää - tuulee mereltäpäin - etten millän usko nähtävän ainakaan meidän pihalla hellelukemia. Eilen vasta iltapäivällä tarkeni pihalla ja lämpö käytettiin heti hyväksi - pesin Kikan.
Joo... radiossa varotetaan just kovasta tuulesta Perämerelle 14 metriä sekunnissa - hyvästi helle.
Aion tänään pestä konnalandian, sen nurkkaus on aina lämpimin paikka meidän pihalla. Eilen imuroin ja pesin auton sisältä.
Anna on yökylässä - nukkuu vielä. Minulla on sämpylätaikina-aineet valmiina odottamassa. Lupasin Annalle tuoreita sämpylöitä aamupalalle.
Anna nauttii kesäloman ensimmäisestä päivästä - todistuskin oli ollut sen verran hyvä, että nyt kannattaa viettää kunnon kesälomaa hyvällä omallatunnolla.
Nyt sämpylätaikinan kimppuun, ettei Anna ennätä herätä ennen uunituoreita sämpylöitä. Nauttikaa lämmöstä, missä sitä nyt sitte tänä päivänä onki... kehoittaa naama vihreänä kateudesta Tuula.

Rauhallista heräämistä aurinkoiseen aamuun

Kuvat: Eilisiltaiselta lenkiltä bongattua.
Eilispäivä meni tuulessa ja tuiskussa. Välillä oli sähköt pois pitemmäksi aikaa. Pihakeinun tuuli lennätti pihanpoikki ja tavaroita sai kerätä ympäri pihaa. Eilinen lämpötila keikkui koko päivän +7 asteessa, tuntuu aivan mahdottomalta uskoa että viikonlopuksi on luvattu helle toteutuu.
Anna tuli illalla käymään ja lähdimme puoli yhdeksän jälkeen lenkille - Anna sai luvan lähteä myöhäiselle lenkille vaikka tänään on koulupäivä. Anna otti Nallen mukaan ja niin huristeltiin metsäautotietä aika pitkälle, ennenkuin jalkauduimme. Koirilla oli kovasti haistelemista ja saimme olla tarkkana etteivät vedä naamaansa mitään "laittomuuksia"... raatoja sun muita. Myöhäisestä lenkistä kehkeytyi ihan kunnon pituinen, melkein kaksi tuntia hurahti nopeasti. Anna bongas kukkia ja muita ihmeitä ja minä kuvasin.
Toivottavasti Anna on jaksanut lähteä kouluun aamulla :).
Meillä on Annan kanssa tarkoitus tehdä yölenkkejä koirien kanssa, kunhan Annan kesäloma alkaa. Yöllä on niin rauhallista olla liikkeellä ja voi ihan rauhassa ällistellä yön ääniä ja uuden päivän kajoa.... ja koiria voi pitää pyörätiellä irti, kun ei ole muita liikkeellä.
Tänään olisi tarkoitus tehdä akvaarioon vedenvaihto, imuroida ja nauttia olostaan. Illalla voisi taas käydä myöhäisellä lenkillä jossainpäin... sillä me ei harrasteta samoja perättäisiä lenkkimaastoja. Päivä alkaa kuitenkin Haminan reissulla, pitää käydä asioilla... sen jälkeen renttavaatteet takas päälle ja voi olla vähemmän ihmisen näköinen.
Mukavaa perjantaipäivää! Annalle ja Johannalle pienenä muistutuksena, että kesäloma on jo ovella... jos ette muuten satu muistamaan :).

Kesäloma alkoi myrskyssä.

Kuva: Kasteinen oksa, kuvattu sunnuntaiaamuna.
Ulkona on myrsky, joka alkoi jo eilen illalla. Myrsky ei haitannut yöunta ja ihmeesti sähköt ei ole pätkiny... tai en ainakaan tiedä siitä mitään.
Nyt minulla on alkanut kesäloma... JEEE! Tulosjulkaisu on lähtenyt eteenpäin ja nyt voin viritellä uusia juttuja aloitettavaksi. Ensimmäiseksi pitäisi päivittää Nean sivuille pentuetietoja, ne on pahasti jäljessä.
Eilen kävin vaihtamassa multia Martta-ystävän kukille ja illalla vein kyläluudan naapuriin. Täällä Pohjois-Iissä on kylätoimikunta hankkinut oikean luudan, joka pitää viedä kyläilyn merkeissä aina uuteen kyläpaikkaan. Entisaikainen naapurissa kyläily on kuihtunut olemattomiin. Kylään ei saa mennä ekxtempore, pitää pyytää hyvissä ajoin lupa vierailuun - muuten jää kahveet saamatta tai ovi ei aukea... vähintäänki talonväki on naama mutrulla, että mikset ilmottanu tulostasi, kun meillä on niin paha siivo ja pullat pakkasessa.... ja sinne ne jääkin.
No meillä on vain paha siivo, eikä pullaa ole pakkasessa.
Ihan kannatettava idea toi kyläluuta.
Viikonlopuksi on luvattu helteistä säätä... JEEE. Aion nauttia täysillä, pestä Kikan ja parrat, pihaistutuksia pitäisi vielä suunnitella... onhan nyt kuu kasvussa.... ja pitäisi nojata liiterin nurkkaan, että se rysähtäs kasaan. Ei vois Pekka enään laistaa liiterin uusimista.
Tämä päivä menee varmasti sisähommissa ja värkkäillessä. Koirien kanssa pitää tietenkin jotain hommata. Kunnon pyörälenkki partojen kanssa on tiedossa heti myrskyn laannuttua, pääsee parrat kunnolla formuloimaan.
Aamun meinaan töllöttää telkkaria ja virkata... olen aloittanut uuden virkkausprojektin.

Wilman päivät

Kuvat: Sunnantain Wilma-päiviltä.
Sunnantaina pilveili, satoi ja paistoi. Pekka lähti töihin ja me Annan kanssa odoteltiin Wilman kahvittelijoita torkkumalla sohvalla. Johannan tultua koiruudet sai äksöniä ja lisää vipinää tuli, kun Wilman tervehtijät saapui herkku- ja lahjapaketeineen. Wilma tiesi tasan tarkkaan, että kaikki paketit on sille tarkoitettuja ja osasi pitää puolensa herkkujen suhteen.
Olin paistanut koirille pannaria ilman suolaa ja sokeria, mutta ryynimakkaraa siitä löytyi. Se teki kauppansa ja kun pannarin palasia heiteltiin pihalle koiralaumalle tuli kiire etsiä niitä. Meillä olikin Iin snakujen kokoontumisajot, kun Turbo ja Lisa saapuivat yhtäaikaa paikalle. Turbo oli aivan ekstaasissa ja sekaisin narttulaumassa. Sen kieli roikkui puoli metriä suusta ulkona, kun kaikkien narttujen peräpeilit piti ennättää haistella moneen kertaan.

Kaksijalkaisille vieraille maistui Annan leipomat mokkaruudut ja minäkin oli saanut leivottua vanilijapullia, oli sipsiä ja karkkia kyytipoikana mehua ja kahvia. Koirille oli leivottu myös omat pullat, joten iltaruokaa ei niille tarvinnu antaa kaikkien nahkaluiden, mahalaukkupalojen, pannarin ja pullien jälkeen. Olivat ylen tyytyväisiä pullottavien mahojensa kanssa koko illan... miten lie Lisa-ahmatin kanssa - odottiko sinnikkäästi iltaruokaa?
Turbilla oli karva kasvanut vähän yli, joten sovimme että se tulee koneajoon joku ilta tälläviikolla.
Lauantaina vieraili pikaisesti Anu ja Lisan poika Noki. Noki oli komearaaminen nuorukainen, kunhan saa vähän massaa siitä tulee komea kaveri. Täydellistä koiruutta ei tietenkään ole, Nokilla on vähän "kevyet" pienhköt korvat. Nuori snaku tarvii aikaa rungonkehitykseen ja massan saamiseksi, ei kannata kiirehtiä näyttelyihin pahasti kesken kehityksen olevien kakaroiden kanssa, varsinkaan jos lihakset on olemattomat.
Ainoa nuori koiruus jonka olen nähynyt tosi hyvässä lihaskunnossa on Wilman Mysti-tytär. Se saa varmasti kunnolla monipuolista liikuntaa, sillä sen lihakset oli tosi hyvin kehittyneet nuoreksi koiraksi. Muistissa on tosi hyvin rimpulawilma, jonka runko kehittyi valmiiksi vasta noin kolmen vuoden ikäisenä. Vaikka Wilma sai säännöllisesti ja paljon liikuntaa ja löytyi lihaksia, ei runko kuitenkaan kehittynyt sen nopeammin valmiiksi.
Sanoin eilen että en varmaan enään koskaan saa niin ihanan mallista snakua, kuin Wilma on. Se on täydellinen paketti. Samassa yhteydessä kaikki ihasteli Ihkun luonnetta, se on unelma... ei voi kieltää... unohtamatta upeaa päätä.
Kikalla on KARMEA karvanlähtö - tällähetkellä oikea "kuppaiita". Kunhan päivä tästä lämpenee ja aurinko näyttytyy Kikalla on edessä kunnollinen ja perusteellinen pesu. Pitäis pestä myös snakut, niiden pesusta onkin vierähtänyt aikaa.

Tänään on ohjelmassa puiden taimien istutusta. Pekka on pois, joten saan sooloilla ihan oman pään mukaan - kissa on pois niin hiiret hyppii pöydälle... näinhän se menee. Ärsyttävää vain, kun joudun lähtemään ihmistenilmoille mullan ostoon ja pitää käydä myös kaupassa. Minulle on aina yhtä vaikeaa kaupassakäynnit, pitää vaihtaa kotirösyvaatteet vähän siistimpiin kuteisiin ja yrittää olla edes vähän ihmisen näkönen. On se niin vaikeaa :).
Kiitos kaikille Wilmaa muistaneille! Wilma on päivänsä ansainnut.

Hyvää Syntymäpäivää sinulle Wilma....

Kuva: Viikin maisemissa Tomi ja Wilma - kuvattu lintutornista.
Kuva: Wilma tapaa ihanan "Mauri-Anteron" Viikin rannalla.
Kuva: Tomi, Wilma ja Pekka metrossa. Kuvat ovat Wilma synttäreiden johdosta Wilman Helsingin reissulta.
Wilma täyttää 9 vuotta ja syntymäpäiviä juhlitaan su 24.5 - koko päivä! Tervetuloa.
Vaikka blogissa on ollut hiljaiseloa -niin ei ole ollut meillä. Minä olen takonut tulosjulkaisua, olemme lenkkeilleet paljon, pihatöitä tehty, Edi-sakemanni oli hoidossa, luontokuvausretkiä tehty ja minut hyväksyttiin Limingan Taidekouluun valokuvausta opiskelemaan. Koulu alkaa elokuussa - sitä ennen voi tapahtua vaikka ja mitä, mutta toivottavasti suunnitelma onnistuu.
Anna ja Johanna käyvät piristämässä päivää ja Anna on leiponut milloin mitäkin, eikä pelkästään leiponut, vaan valmisti myös simaa... huomenna tytöt aikoi laittaa uuden siman valmistumaan. Tyttöjen kanssa höpötellään milloin mitäkin. Tänään viritettiin renkaat roikkumaan petäjän oksasta, eihän sitä vielä tiedä vaikka kuinka notkistus, kun roikuskelee välillä renkaissa.

Koirat ovat saaneet monenmoisia lenkkejä, enimmäkseen metsälenkkejä ja ihan kunnon selllaisia. Tämä viikko meillä menee Wilman synttäreitä suunnitellessa. Ihku pitäisi nyppiä ja konesiistiä - Lisa saa tehdä trimmausseuraa ja Piksu saa tehdä minulle metsälenkkiseuraa :). Toki me otetaan koiruudet mukaan. Edin hoitojakso meni hyvin - mitä nyt Noitanokinenä näytti vain vilaukselta itseään. Edi on täällä kuin kotonaan ja ei siitä ole paljo ylimääräistä vaivaa... mutta en kyllä ikinä urosta ittelle ota... on ne niin höläppöjä.
Pekka on ollut viikon lomalla ja ollaan tehty pihahommia. Nyt Pekka makaa vatsataudin kourissa - toivottavasti minun sairastelukiintiö on jo täys. Kesä tulee pikkuhiljaa, vaikka ei koivussa vielä hiirenkorvia olekkaan. Kylmä meri vieressä pitää huolen, ettei tarvi valittaa kuumuudesta, vaikka ulkona lämpömittari näyttää lähemmäs pariakymmentä astetta.

Konnat pääsivät lauantaiaamuna ulkoaltaaseen, nyt ne on sisällä syömässä... pääsevät aamulla takas ulos.
Rakas, rakas Wilma täyttää vuosia... aika on mennyt älyttömän nopeasti. Toivttavasti meillä on Wilman kanssa vielä monta yhteistä vuotta edessä, ja toivottavasti me kaadutaan yhdessä ja saappaat jalassa.
Wilman on kyllä päästävä viikolla ajamaan jälkeä, se niin tykkää jäljestämisestä - siinä hieno lahjaidis!
Nyt nukkmaan - huommena uusi päivä ja uudet kujeet.
Annalle tuhannesti kiitoksia kaikesta touhuamisesta, onneksi renkaista tipahtaminen ei aiheuttanut vakavempaa.

Cityinfluenssa ja lomailua....

Vappupäivän varhainen aamu. Oli pakko istahtaa heti herättyä koneen äärelle, jotta sais jätetty jotain elonmerkkiä.

Maanantaina iltasella kotona, tiistai meni nukkuessa - meni matkaväsymyksen piikkiin. Keskiviikkona heti aamusta pihan siivousta ja sitten tuli Lyyti trimmaukseen. Kun Satu ja Lyyti lähtivät jotenki vain "romahdin" ja kaaduin sohvalle. Ihmettelin kun paleli niin ettei saanut edes nukuttua. Aikani täristessä sohvan pohjalla, laitoin kuumemittarin kainaloon. Ja kuumettahan minulla oli ja kuume nousi vielä illan aikana 38.8. Ilta meni nukkuessa, heräsin puoli kolmen aikaan yöllä, Tursake nukkui mun mahan päällä ja minä palelin älyttömästi. Ajattelin että nyt mulla taitaa olla huimat kuumelukemat, kun näin palelee. Kun aikani ällistelin kylmyyttä, tajusin että ovet taitaa olla ulos asti auki. Ei auttanut kuin nousta ylös ja todeta, ovet sepposen selällään ulos asti auki ja ulkona pakkaslukemia. Kikka ei ollut ilmeisesti saanut minua hereille ja oli omatoiminen. Kaikki koirat ja kissat oli sisällä - ovien on täytynyt olla aika kauan auki, koska huoneet oli tosi kylmät.
Eilinen meni myös sohvalla makoillessa ja kuumetta oli koko päivän, heti seitsemän jälkeen aamulla kävin kaupassa, kun olo oli vähän parempi.

Lomareissu meni tosi hyvin ja oli rankka. Tomi ja Tiina kävellyttivät meitä Helsingin rantamaisemissa niin että kämpille päästessä ei unta tarvinnu houkutella.
Olimme lauantaina kolmen aikaan Tomin kämpillä ja sää oli aurinkoinen. Parkkerasimme auton jonkin matkan päähän sivukadulle, istahdimme erään kioskin eteen aurinkoon kahville, sitte Pekka ja Tomi lähikaupassa ruokaostoksilla. Pekka valmisti ruuan ja illalla lähdimme Ruokolahteen Tiinaaa hakemaan. Wilma oli ensimmäisen kerran metrossa ja jos siltä olisi kysytty ei olis jäänyt paljosta vaille vaikka ei olis metroa ikinä nähnytkään. Rullaportaat Wilma oli sylissä tai käytimme hissiä.
Ruoholahdesta lähdimme kävelemään sinne sun tänne. Taisimme päätyä monien mutkien jälkeen päädyimme Pohjoissatamaan... jos en ole ihan väärässä. Vaihdoimme jalkapatikan raitiovaunuun - se oli Wilmalle kans ihmettelyn paikka, seuraavaksi taas metroon ja vihdoin pääsimme lähelle kämppää. Tomi ja Tiina saatoi meidät varmuuden vuoski ihan perille asti, ettei vain eksytä :).
Sunnuntaiaamuna suunnistimme Viikkiin, meillä oli sinne tärskyt Ilosen ja Elinan kanssa. Yllätykseksi Tomi ja Tiina ilmoittivat myös tulevansa, meidän piti vain hieman odottaa heitä ja mulla ennätti nousta pari sarvea ottaan - Ilonen ja Elina joutuivat odottamaan meitä Viikissä. No vihdoin pääsimme perille ja vietimme monta tuntia luonnon rauhassa. Meillä oli eväät ja kahvit mukana. Lintuja oli vähän liikkeellä, vesi oli matalalla. Joitakin lintuja pääsimme kuitenki näkemään.
Puolenpäivän jälkeen kuvarsimme vielä Malmin hautuumaalle kuvaamaan oravia - ensimmäinen tapaamamme orava ujosteli, vaikka nakkelimme sitä leivänpalasilla. Pois lähtiessämme vastaan tuli tosi kesy orava ja olisi ollut vailla jotain syötävää... siinä vaiheessa oli leivänpalanen jo mennyttä - vähä harmitti.
Kävimme kämpillä sen aikaa, että otin pikku tirsat ja sitten lähdimme autolla liikkeelle. Kävelimme jälleen Eiran ja Kaivopuiston rantamaisemissa. Porukkaa oli aivan älyttömästi liikkeellä - olihan sää tosi aurinkoinen... vaikka merituuli piti huolen ettei tullut hiki.
Lopuksi menimme Italialaiseen ravintolaan Neroneen syömään. Se on pieni paikka ja väkeä näytti riittävän - ruoka oli älyttömän hyvää. Ajelimme vielä Katajanokalla ja kävimme katsomassa jäänmurtajia Urhoa ja Voimaa. Ilta oli jo pitkällä, kun palasimme Tomin kämpille. Wilma hyppäs sänkyyn eikä tullut sieltä alas ennen maanantaiaamua - lomailu on raskasta.
Me aloitimme paluumatkan maanantaina vähän ennen kahdeksaa. Kävimme kalkkisissa syömässä ja kahvittelemassa Viljon ja Anitan luona. Kun lähdin ajamaan pohjoista kohti, väsytti aivan älyttömästi - Pekka kuorsas kartanlukijan paikalla. Pysähdyimme kerran Pihtiputaalla, poimimme Kikan Haukiputaalta mukaan, olimme kotona alkuillasta. Pekka lähti hetimiten töihin. Ihku odotti meitä häkissä, jonne Piksu oli sen aamulla tuonut. Tiistai meni nukkuessa, myös kaikki koirat oli väsyneitä. Kyllä lomailu on raskasta.
Toivottavasti tämä kuumeilu nyt loppuu ja pääsee nauttimaan kauniista ja lämpimästä ulkoiluilmasta. Pitää ottaa varovasti, että paranee kunnolla.
Kuvia otin paljon, päivittelen niitä myöhemmin - nyt en jaksa.

Nyt odottaa iso tiski ja pitäis varmaan syödäkki jotain.
Oikein aurinkoista Vappupäivää ja tulevaa viikonloppua!