Ylläolevat kuvat otettu viikko sitten Lautsian (Hauho) lomakeskuksen rannasta.Olin Päivin kaverina SPL-kasvattajapäivä reissulla viimme viikonloppuna Hauhon Lautsiassa. Ajelimme yön ja lauantaiaamuna olimme perillä ehjänä, mutta ei varmasti täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Keli oli tosi paha, lumipyryä ja loppumatkasta sohjoa. Lauantain ohjelma jatkui runsaalla aamiaisella ja mielenkiinoisilla luennoilla joita piti Saksasta saapuneet Dr. Antje Wigger - koirien lonkka- ja kynärpääarvosteluista ja Frau Ursula Zabel - Saksanpaimenkoirien poikkeavuudet / erikoisuudet ja saksanpaimenkoiran ruokinta.
Dr. Antje Wigger oli erittäin miellyttävä persoona ja aihe oli ERITTÄIN mielenkiintoinen. Meille selvis, että Pohjoismaat vastaan Saksa kyynärpääkuvien arvostelu on erillainen. Pohjoismaissa arvostellaan VAIN nivelrikko, Saksassa arvostellaan sen lisäksi myös kolme eri luustosairautta (luun tiheyteen liittyen, jos oikein muistan). Se tarkoittaa, että joissakin tapauksissa esim. Suomessa terveeksi arvostellut kyynärpäät voivat olla Saksassa 2 tai 3. Selittäisiköhän tämä osaltaan kyynärpäiltään terveeksi todetun koiran etupäänontumisia??
Myös Ursula Zabel oli miellyttävä persoona - minulla nousi vain niskavillat pystyyn kun hän näytti kuvan saksanpaimenkoirasta - näyttelylinjaisesta ja kertoi että tämä koira on on jo nuorena altistettu suurille ressitekijöille - koiraparka kun oli myyty Meksikoon ja palannut välillä Saksaan jossa sille oli koulutettu ja kilpailtu suojelutulos, jonka jälkeen koiruus oli matkannut takaisin Meksikoon. Hohhoijaa - käyttölinjaiset koiruudetko ei sitten joudu kärsimään yhtään ressistä nuorella iällä - hohhoijaa sanon minä.
Vaikka en ole enään aktiivi sakemanniharrastaja mielestäni rodun kuin rodun kasvattajapäivät pitäisi olla puolueettomia ja näyttö- käyttölinja jakoa ei pitäisi olla.
Toi Lauitsan leirikeskus oli paikkana erikoinen. Siellä oli palveluja vaikka muille jakaa. Tässä linkki leirikeskuksen sivuille http://www.lautsia.fi/
- ja koirat/kissat oli sinne myös tervetulleita.
Yksi asia mikä minua vähän häiritsi, siellä oli useita majoitusrakennuksia ja kaikki oli erin värisiä... se ei antanut paikasta ainakaan yhtenäistä vaikutelmaa.
Mutta!!! Siellä oli erinomainen ruoka, ystävällinen palvelu ja alue oli siisti... me ihmeteltiin Päivin kanssa, kun työntekijöitä ei näkynyt juuri muualla kuin päärakennuksen palvelupisteessä.
Sää koko reissun ajan oli sumuinen - pelkkää harmaata - ei päivä paistanut eikä kuu kumottanut.
Lauantain ohjelma kesti pitkään, pääsimme syömään vasta 17.30 ja siinä vaiheessa meinas jo sinni pettää.
Olimme reissussa ilman koiria - luojalle kiitos. Ei olisi ollut voimia enään huolehtia koiran hyvinvoinnista reissun aikana - ainakaan minulla. Kävimme aikaisin nukkumaan, kun Päivi laittoi herätyksen puhelimeen se näytti että herätykseen on aikaa reilu kymmenen tuntia - pitkä uni tuli tarpeeseen.
Sunnuntaina kasvattajaporukka oli harventunut ja minulla petti pokka heti aamupäivästä. Ensimmäinen esitelmöitsijä (suomalainen) oli niin pitkäveteinen ja toi vähemmän mielenkiintoisesti asiaa esille, että keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin kameran kanssa rannalle kuvaamaan. Enkä enään palannut kokoustilaan, odottelin Päiviä leirikeskuksen päärakennuksessa. Ohjelma loppui 14.30 - pääsimme syömään ja sitten alkoi kotimatka sumuisessa kelissä. Paluumatka meni hyvin, mulle tuli loppumatkasta huono olo ja Päivi vaihtui rattiin. Kotona olin puolen yön aikaan väsyneenä mutta onnellisena että olimme selvinneet hengissä raskaasta, mutta muuten mukavasta reissusta. Väsyneenä tulee ainakin naurettua normaalia enemmän.
Muuten, lauantain tulkkaukset hoiti Maimu Strang, ei voi kuin ihailla hänen sujuvaa ja erittäin hyvää saksankielen taitoa - tulkkaukset suomeksi tuli kuin apteekin hyllyltä.
Pekka oli pärjännyt viikonlopun hyvin kotijoukkojen kanssa, Anna oli käynyt lauantaina heittelemässä palloa koiruuksien kanssa ja ne olivat vielä sunnuntaina väsyneitä.
Minun viikko alkoi todella huonossa olotilassa. Mulla on taas varmaan jokin tauti ilman kuumetta. Koulussa on ollut niin mielenkiintoisia aiheita koko viikon, että en malttanut olla pois kuin perjantain. Tiistaina koulun jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille ja henki meinas loppua sillä reissulla. Röörit meni niin tukkoon, että oli todellinen ihme että selvisin lenkiltä autolle. Sen jälkeen en ole uskaltautunut lenkille.
Jos Hauhon reissulla tuli syötyä kuin viimeistä päivää, niin tämä viikko on mennyt ilman lämmintä ruokaa, lukuunottamatta itsevalmistamaa porkkanalaatikkoa jota lämmitin maanantaina. Kouluun otin vain mandariineja evääksi. Mulla ei kertakaikkiaan tee mieli ruokaa. Viikolla olen syönyt 400g raejuustoa, puolikkaan ruislimpun, muutaman kilon mandariineja ja monta litraa kuumaa hunajavettä. Ostin yhtenä päivänä spagetti ja jauhelihakastikkeen ainekset... en ole saanut valmistettua niistä ruokaa... ei tee mieli, vaikka se onkin mun herkkuherkku ruokaa.
No, vielä varmasti koittaa päivä, että ruoka maistuu entiseen malliin.
Sikainfluenssa puhutta, kauhistuttaa ja on nyt levinnyt kuulemma koko suomeen. Minäkin kuulun riskiryhmään, mutta en ole käynyt ottamassa piikkiä, enkä aio ottaa.
Eilen annoin koirille pallonhakuliikuntaa pihalla, se saa koirat ilosta aivan sekaisin. Painavat parta putkella ja yrittävät ennättää pallolle ennen Kikkaa. Kikka taas tavoittelee palloa vain yksi tarkoitus mielessä... saada purtua ne tuhannen palasiksi. Aloitin kolmella pallolla - jokaiselle oma. Kikka ennätti hajottaa niistä kaksi heti alkuunsa.
Illemmalla huomasin, että Kikka liikkui vähän kankeasti - sillä on C:n lonkat ja ne ei enään Kikan iässä välttämättä tykää noin rajusta liikunnasta. Ihkun ja Wilman vointiin tuollainen raju pyrähtely ei vaikuta mitenkään... säntäilyä voitas jatkaa vaikka kuinka kauan. Aloitin Kikalle viimme viikolla Happy Dogin Arthrofit-kuurin, eiköhän nivelten kankeus ainakin vähene tulevilla viikoilla.
Madotin tällä viikolla taas kaikki koirat ja konnat, vielä pitäisi laittaa matolääke kissoille niskaan.
Tänään ajattelin tehdä koirielle herkkuruutuja pihalle, tallaan alueita ja ripottelen niille lihapyörykän palasia. Lenkille uskaltaudun vasta sitten kun oma olotila on parempi - koirat saa nyt "kärsiä" ja kestää parempia päiviä odotellen.
Olen odotellut pysyvää lunta (kaikki aiemmin satanut lumi on sulanut), jotta saisi vaihdettua kotisivuille värimaailman ja uuden talvisemman kuvan yläosaan. Muitakin päivityksiä pitäisi tehdä sivuille, mutta ne saa vielä odottaa hetken.
Illan telkkariohjelmaa tutkiessani huomasin että Monk oli vienyt esiintymispaikan Yorkshiren etsivät-sarjalta. Pettymys oli niin kova, että piti laittaa Spotifystä soimaan Jerry Lee Lewis - vähän lohduttaa :).
Meillä alkaa koulussa mielenkiintoinen mustavalkokuvaus filmikameralla. Pitäisi ensin reenata omalla kameralla mustavalkokuvausta, että oppis näkemään erot mitä pitää ottaa huomioon mustavalkokuvauksessa verrattuna värikuvaukseen. Kehitämme myös itse omat filmit... toivottavasti kestän kehityksessä käytettävien kemikaalien höyryjä.
Koska edellisestä bloggailusta on aikaa, pitää vielä muistella kuvausreissua Ruskon kaatopaikalle koululuokan kanssa. Menimme ensimmäisenä alueelle, jossa on ruokajätteitä ja haju oli niin pitävä ja järkyttävä että kotiin tullessa piti laittaa kengät ja kaikki päällä olevat vaatteet pyykkikoneeseen. Kiertelimme suurella kaatopaikka-alueella eri pisteissä ja reissusta jäi todella surullinen olotila ja usko sanontaan - maailma hukkuu paskaan. Muovijätteille oli oma valtavan iso alue ja ei voi kuin miettiä tajutaanko me ihmiset kuinka paljon käytämme muovia. Voisimme säästää kyllä muovin käytössä jos vain kiinnittäisimme siihen huomiota. Seurasimme aikamme myös valtavan sekajätelaakson reunalla kun ihmiset kävi kippaamassa sinne kaikenlaista tavaraa, seassa oli ihan hyvää käyttökelpoista kamaa... miksi ihmeessä niitä ei viedä esim. kierrätykseen. Ehkä siitä on enemmän vaivaa itsekullekkin, on niin helppo käydä kippaamassa ne montun reunalta alas. Iso pillari käy ne välillä möyhentämässä matalaksi mössöksi.
Kun katselin kaatopaikkareissun kuvasatoa sain kuvista aiheen "menetetty lapsuus" - kuvia rikkinäisistä lasten leluista ja viimeinen kuva nuoren lenkkarista ja siideripullosta kaatopaikka-altaan reunalla.
Kaatopaikka-alueella oli valtavasti lintuja ja niitä tuli kuvattua paljon, vaikka olivat yllättävän arkoja. En laita kaatopaikkakuvia blogiin ainakaan vielä - ehkä tulevaisuudessa.
Minun ulkoinen kovalevyasema on tällä hetkellä pois käytöstä, uusi on hankittava pikimmiten.
Päivä on jo pitkällä, vien Kikan ja Ihkun hetkeksi ulkotarhaan. Me jäädään Wilman kanssa sohvalle pikku tirsoille. Iltapäivällä jaksaa sitten olla taas jalkeilla jonkin aikaa.
Ihku ei tiedäkkään, että jos mun olotila on siedettävä se pääsee sunnuntaina iltapäivällä halliin reenaamaan - uusi mielenkiintoinen kokemus Ihkulle. aloitan kontaktireeneistä oudossa porukassa, mukaan lähtee uusi reenipatukka, pallo ja lihapullia... eiköhän niilla saada Ihkun huomio pidettyä, vaikka ympärillä pörrää Ihkulle vieraita sakemanneja ohjaajineen. Odotan kovasti hallireenikauden alkua.
Varmasti taas unohtui jotain, jota piti blogiin kirjoitella... mutta onhan tässäkin.
Mukavaa viikonloppua!
Pekka oli pärjännyt viikonlopun hyvin kotijoukkojen kanssa, Anna oli käynyt lauantaina heittelemässä palloa koiruuksien kanssa ja ne olivat vielä sunnuntaina väsyneitä.
Minun viikko alkoi todella huonossa olotilassa. Mulla on taas varmaan jokin tauti ilman kuumetta. Koulussa on ollut niin mielenkiintoisia aiheita koko viikon, että en malttanut olla pois kuin perjantain. Tiistaina koulun jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille ja henki meinas loppua sillä reissulla. Röörit meni niin tukkoon, että oli todellinen ihme että selvisin lenkiltä autolle. Sen jälkeen en ole uskaltautunut lenkille.
Jos Hauhon reissulla tuli syötyä kuin viimeistä päivää, niin tämä viikko on mennyt ilman lämmintä ruokaa, lukuunottamatta itsevalmistamaa porkkanalaatikkoa jota lämmitin maanantaina. Kouluun otin vain mandariineja evääksi. Mulla ei kertakaikkiaan tee mieli ruokaa. Viikolla olen syönyt 400g raejuustoa, puolikkaan ruislimpun, muutaman kilon mandariineja ja monta litraa kuumaa hunajavettä. Ostin yhtenä päivänä spagetti ja jauhelihakastikkeen ainekset... en ole saanut valmistettua niistä ruokaa... ei tee mieli, vaikka se onkin mun herkkuherkku ruokaa.
No, vielä varmasti koittaa päivä, että ruoka maistuu entiseen malliin.
Sikainfluenssa puhutta, kauhistuttaa ja on nyt levinnyt kuulemma koko suomeen. Minäkin kuulun riskiryhmään, mutta en ole käynyt ottamassa piikkiä, enkä aio ottaa.
Eilen annoin koirille pallonhakuliikuntaa pihalla, se saa koirat ilosta aivan sekaisin. Painavat parta putkella ja yrittävät ennättää pallolle ennen Kikkaa. Kikka taas tavoittelee palloa vain yksi tarkoitus mielessä... saada purtua ne tuhannen palasiksi. Aloitin kolmella pallolla - jokaiselle oma. Kikka ennätti hajottaa niistä kaksi heti alkuunsa.
Illemmalla huomasin, että Kikka liikkui vähän kankeasti - sillä on C:n lonkat ja ne ei enään Kikan iässä välttämättä tykää noin rajusta liikunnasta. Ihkun ja Wilman vointiin tuollainen raju pyrähtely ei vaikuta mitenkään... säntäilyä voitas jatkaa vaikka kuinka kauan. Aloitin Kikalle viimme viikolla Happy Dogin Arthrofit-kuurin, eiköhän nivelten kankeus ainakin vähene tulevilla viikoilla.
Madotin tällä viikolla taas kaikki koirat ja konnat, vielä pitäisi laittaa matolääke kissoille niskaan.
Tänään ajattelin tehdä koirielle herkkuruutuja pihalle, tallaan alueita ja ripottelen niille lihapyörykän palasia. Lenkille uskaltaudun vasta sitten kun oma olotila on parempi - koirat saa nyt "kärsiä" ja kestää parempia päiviä odotellen.
Olen odotellut pysyvää lunta (kaikki aiemmin satanut lumi on sulanut), jotta saisi vaihdettua kotisivuille värimaailman ja uuden talvisemman kuvan yläosaan. Muitakin päivityksiä pitäisi tehdä sivuille, mutta ne saa vielä odottaa hetken.
Illan telkkariohjelmaa tutkiessani huomasin että Monk oli vienyt esiintymispaikan Yorkshiren etsivät-sarjalta. Pettymys oli niin kova, että piti laittaa Spotifystä soimaan Jerry Lee Lewis - vähän lohduttaa :).
Meillä alkaa koulussa mielenkiintoinen mustavalkokuvaus filmikameralla. Pitäisi ensin reenata omalla kameralla mustavalkokuvausta, että oppis näkemään erot mitä pitää ottaa huomioon mustavalkokuvauksessa verrattuna värikuvaukseen. Kehitämme myös itse omat filmit... toivottavasti kestän kehityksessä käytettävien kemikaalien höyryjä.
Koska edellisestä bloggailusta on aikaa, pitää vielä muistella kuvausreissua Ruskon kaatopaikalle koululuokan kanssa. Menimme ensimmäisenä alueelle, jossa on ruokajätteitä ja haju oli niin pitävä ja järkyttävä että kotiin tullessa piti laittaa kengät ja kaikki päällä olevat vaatteet pyykkikoneeseen. Kiertelimme suurella kaatopaikka-alueella eri pisteissä ja reissusta jäi todella surullinen olotila ja usko sanontaan - maailma hukkuu paskaan. Muovijätteille oli oma valtavan iso alue ja ei voi kuin miettiä tajutaanko me ihmiset kuinka paljon käytämme muovia. Voisimme säästää kyllä muovin käytössä jos vain kiinnittäisimme siihen huomiota. Seurasimme aikamme myös valtavan sekajätelaakson reunalla kun ihmiset kävi kippaamassa sinne kaikenlaista tavaraa, seassa oli ihan hyvää käyttökelpoista kamaa... miksi ihmeessä niitä ei viedä esim. kierrätykseen. Ehkä siitä on enemmän vaivaa itsekullekkin, on niin helppo käydä kippaamassa ne montun reunalta alas. Iso pillari käy ne välillä möyhentämässä matalaksi mössöksi.
Kun katselin kaatopaikkareissun kuvasatoa sain kuvista aiheen "menetetty lapsuus" - kuvia rikkinäisistä lasten leluista ja viimeinen kuva nuoren lenkkarista ja siideripullosta kaatopaikka-altaan reunalla.
Kaatopaikka-alueella oli valtavasti lintuja ja niitä tuli kuvattua paljon, vaikka olivat yllättävän arkoja. En laita kaatopaikkakuvia blogiin ainakaan vielä - ehkä tulevaisuudessa.
Minun ulkoinen kovalevyasema on tällä hetkellä pois käytöstä, uusi on hankittava pikimmiten.
Päivä on jo pitkällä, vien Kikan ja Ihkun hetkeksi ulkotarhaan. Me jäädään Wilman kanssa sohvalle pikku tirsoille. Iltapäivällä jaksaa sitten olla taas jalkeilla jonkin aikaa.
Ihku ei tiedäkkään, että jos mun olotila on siedettävä se pääsee sunnuntaina iltapäivällä halliin reenaamaan - uusi mielenkiintoinen kokemus Ihkulle. aloitan kontaktireeneistä oudossa porukassa, mukaan lähtee uusi reenipatukka, pallo ja lihapullia... eiköhän niilla saada Ihkun huomio pidettyä, vaikka ympärillä pörrää Ihkulle vieraita sakemanneja ohjaajineen. Odotan kovasti hallireenikauden alkua.
Varmasti taas unohtui jotain, jota piti blogiin kirjoitella... mutta onhan tässäkin.
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti