Posket punaisina ja ah niin väsynyt olo

Unski ja Lyyti formuloi aamuauringon ja ensilumen hullaannuttamina 12.10.
Karpaloita.
Tiistaiaamuna herättiin ensilumeen ja auringonpaisteeseen. Lunta oli kyllä surkean vähän ja se sulikin aamupäivän aikana pois. Lyyti tuotiin maanantai-iltana hoitoon ja välillä menee laskuissa sekaisin onko kaikki partanaamat paikalla. Ihku on jäänyt muutaman kerran ulko-oven taakse, kun olen laskenut sisälle tulevia partoja 1, 2, 3 ja ovi kiinni.... kohta on kuulunut surkeaa vinkumista ulko-oven takaa - Ihku unohtui taas.
Tiistaina lähdin töiden jälkeen koko lauman kanssa karpaloita poimimaan. Koirat saivat pomppia mättäältä mättäälle, koska suolämpäre oli aika märkä. Kikka on urhea, ei kierrä kylmiä vesilammikoita vaan rämpii menemään. Poimin marjoja enimmäkseen läheltä metsän reunaa, että koirat saattoivat himputella metsän puolella, ne kun haluavat pysytellä minun lähellä. Oli helkkarin kylmä ja tuulinen sää. Oli pakko lähteä siinä vaiheessa kotiin, kun jalat ilmoittivat olevansa lähellä jäätymispistettä. Ei auttanut vaikka jalassa oli kunnon villatöppöset. Kumisaapppaista ei ole paljo apuja jalkojen lämpimänä pitämiselle, kun seisoo hyisessä suossa.
Pienemmät karpalot olivat kypsiä, isommat vasta kypsymässä.
Keskiviikkona jouduin syömään jälleen sanani... ei ole kauaa kun juteltiin Mervin kanssa töissä "tärkeistä asioista". Sanoin, että olen sitä mieltä että on joitakin ns. miesten töitä ja niihin mielestäni kuuluu auton renkaiden vaihto. Ja ääni vakaana vahvistin omaa sanomaani, että en ikinä ole vaihtanut esim. talvirenkaita autoon. Kerran olen vaihtanut rikkoutuneen renkaan - ainakin 20 vuotta sitten. Toisen kerran kun autosta puhkes kumi kun olin kotiin tulossa, en pysähtänyt vaihtamaan vaan ajelin kaikessa rauhassa muutaman kilometrin kotiin, että vaihtakoot Pekka. No vaihtoihan se, mutta oli pikkasen raivona (ei ainakaan saanut heti sanaa suusta), tai ainaki savu nousi korvista... oli kuulemma vanne menny paskaksi.
No palataan keskiviikkoon. Sääennusteet oli luvannu lumipyräkkää keskiseen suomeen ja vähän huonoa keliä tänne Pohjois pohjanmaallekkin. Töistä tullessa syvennyin auton ohjekirjaan (ylimalkaisesti) ja ei ku renkaita vaihtamaan. Hyvinhän se meni, kerran tunkki lipsahti ylös kammetun auton alta ja viimmeistä rengasta vaihtaessa tunkki oli eka yrityksellä väärässä paikassa ja jokin kumitulppa lumsahti osittain alla olevasta aukosta sisään - en saanut kumitulppaa entiselleen korjattua. No mutta, renkaat on vaihdettu - ilmanpaineita en ole tarkastanut - koska se kuuluu mielestäni ns. miesten töihin. Ohjekirjassa puhuttiin jotain momenttiarvoista pulttien kiristämisen yhteydessä, no se arvo oli mulla että kun seison pulttiavaimen varren päällä ja kuului sellainen metallinen vinkaisu, niin hyvä tuli. Ei hätää, älysin kiristää pultit siinä vaiheessa, kun tunkki oli otettu pois auton alta. Pitää varmaan vielä tarkastaa pulttien kiinnitys muutaman päivän päästä... ellei ennen sitä renkaat lähde omille teille kesken matkan.
Sitä luvattua lumipyräkkää ei ainakaan torstain kuluessa ole tänne asti tullut. Meillä ei ollut aamulla edes maassa valkoista, Haukiputaalla kylläkin.
Jaa ja miksi laitoin otsikkoon "Posket punaisina ja ah niin väsynyt olo". Houkuttelin Piksun ja Lisan lenkille lupaamalla pannukakku kahvit lenkin päälle. Kävimme altaalla lenkillä ja ensimmäiset kilometrit puskimme kovaan vastatuuleen. Välillä poikkesimme suojaisalle metsäpolulle. Täällä on tuullut jo viikon ja alkaa kyllästyttään ihan tosissaan, mutta minkäs teet. Koirilla näyttäisi olevan huomattavasti pienempi - olematon - tuulenvastus, koska formuloivat välillä sellaista vauhtia ettei mitään järkeä. Unski ja Lyyti ovat selvästi sielunkummpaneita. Niillä käyttää yhteiset formulat tosi hyvin yksiin. Ihku saa vähän hengahtää ja syventyä lenkkimaaston tutkimiseen. Hevosenpaskaa oli kyllä ruhtinaallisesti tarjolla ja parrat eivät voineet ohittaa kasoja, nappasivat vaikka vauhdista kökön suuhun ja sitten mentiin ulottumattommin nielemään herkku.
Lenkin jälkeen kahvi ja pannari oli piste iin päälle - pannari maistui tosi hyvälle mansikkahillon kanssa. Koirat saivat omat pannaripalaset ilman hilloa, mutta eivät valittaneet.
Nyt voi sitten köllähtää sohvalle peiton alle - muka katsomaan telkkaria - herään siitä kuitenkin joskus yöllä, ulkoilutan koirat ja kömmin makkariin Wilman, Ihkun ja kissojen kanssa.
Tässä lopuksi pannariohje:
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl vaniliasokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua margariinia
Paistetaan n. 200 asteessa 30-40 min