Ihan pikainen kommenti viimmeaikaisista kuulumista.
Olemme rehkineet kaverin kanssa puolukkametsissä viimeisen viikon. Aamusta metsään ja iltapäivällä illaksi töihin. Meillä on ollut uskomaton tuuri puolukoiden kanssa. Ankean yleiskatsauksen jälkeen... ei puolukoita viimme vuotisissa paikoissa vaihtui ilon kiljahduksiin kun löysimme joka päivä aivan uskomattomia apajia.
Jostain sitä saa vaan voimia ahertaa, töissäkin on vierähtänyt monesti yli puolenyön. Voimaa antaa, kun tietää ettei tämä kauaa kestä, napsii vitamiineja ja särkylääkkeita sopivassa suhteessa. Piti elää näin vanhaksi, että sai oikeaan käteen jännetupentulehduksen. No hätä, poimuri pysyy myös vasemmassa kädessä :).
Koiruudet ovat päässeet metsään vähän vuorotellen, yksin, kaksin, harvemmin kaikki kolme yhtä aikaa. Wilmakin on jaksanut taapertaa metsässä 5h, joten sillä taitaa olla kaikki tällä hetkellä OK!
Työt loppuu sopimuksen mukaan 4.9. Kenellekkään kesälomittajalle ei jatkettu sopparia, mutta luvattiin soitella heti kun työtilanne vaatii. Totta puhuen olenki pikkusen loman tarpeessa, enkä kanna huolta huomisesta... ei jaksa nyt :).
Aurinkoista alkavaa syksyä täältä pilvisestä ja tuulisesta Iistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti