Lähdin päivällä koirien kanssa Kotakankaalle ja tein muutaman pitkän ja mutkittelevan nakkijäljen. Odottelimme Piksun ja Lisan saapumista ja jäljet sai sen aikaa vanheta.
Päästimme koirat alueelle ja siinä niillä olikin pitkäksi aikaa tekemistä, ei ne nakinpalat sieltä ilman tarkkaa työskentelyä löytyny. Välillä kävimme lenkillä, sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja lämmintä oli +20. Palasimme takaisin jälkialueelle ja koirien nakin etsintä jatkui. Kun olimme valmiit lähtemään pois koirat oli jo siinä vaiheessa aika sippejä. Lisa ja Ihqu sippas ensimmäisenä, Unski loikki vielä sinne tänne ja Wilma jäljesti sitkeästi viimeisiä herkkuja. Metsässä kului reilu kolme tuntia ja loppupäivän koirat ovat olleet tosi rauhallisia, siihen saattaa olla syy myös kolmen päivän Axilur kuurilla jonka viimeiset tabletit annan huomen aamulla.
Olen ollut edelleen iltavuorossa, viimme viikolla tein vielä pidennettyä työpäivää ja ens viikko menee myös ilta- ja varmaan myös osittain yövuorossa. Pari viikkoa sitten kävin poimimassa kolme ämpärillistä mansikoita, viimme viikolla kävimme useampana päivänä mustikassa ja nyt alkaa olla jo vähän helpottunut olo... pakasteessa on talven varalle marjoja.
Koirarintamalla ei mitään uutta, Wilma on voinut ainakin tähän asti hyvin. Viimme viikolla sain jopa Ihqun ja Unskin pestyä. Ihqun sain nypittyä eilen illalla, trimmaus edelleen odottaa. Wilma on pesemättä ja siistimättä... no jospa ens viikolla ennättäisi, kun ei tarvi välttämättä mustikassa käydä... ainakaan joka päivä. Koirat ovat popsineet valtavan määrän mustikoita, meidän mustikkareissuihin on kyllä aina sisältynyt myös lenkki, jotta mesässä olo olisi koirille mukavaa... täyttyyhän se koiranki maha joskus.
Kyllä sitä on pöljä. Olen tuhertanut tänä iltana useamman tunnin, kun yritin ladata netistä tolle vanhalle kameralle kuvanpurkuohjelmaa. Hyvä yksinkertaisuus... nehän sai sitten lopulta purettua parilla klikkauksella, kun kamera oli liitetty USB piuhalla tietsikkaan, ilman mitään ajureita... on se toi Windows viisas. Olen ennättänyt koneelle viimme aikoina niin harvoin, että tuntuma näppäimistöön ja koneeseen on näköjään kadonnut. Ajattelin jo yhtenä päivänä että voisin tulla toimeen "ehkä" ilman tietsikkaa. No eiköhän mieli muutu, kun työt loppuu... sitten on aikaa ja aikaa.
Nyt kello lähestyy jo keskiyötä, joten pitää siirtyä lauman kanssa makkarin puolelle. Unski nukkuu pää tyynyllä vieressä ja likat jalkopäässä, välillä on aika ahdistava tunne kun ei kylkeä saa käännettyä. Joo ja Wilma herättää taas joka aamu minut viiden jälkeen... ihan pikkusen on harmittanut kun ei sillä kuitenkaan ole mikään kiire tarpeille.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti